Esittely
Lampola
Hyvinvointi
Ruokinta
Kerintä/villa/sorkat
Astutus, tiineys
Karitsointi
Sairas lammas
Luomu
 

Ruokinnan ABC

Ylläpitotarve ja pässin ravinnontarve

Flushing

Lopputiineys

Imetys

Karitsat

Ruokintasuunnitelma

Laidunnus

Lampaiden rehut

Lampaiden ruokinnassa käytettäviä rehuja ovat karkearehut ja väkirehut. Näiden lisäksi lampaat tarvitsevat kivennäisiä ja vitamiineja. 

Lampaan pääasiallinen rehu on korsirehu. Karkearehun lisäksi tulee antaa energia- ja valkuaistäydennykseksi väkirehuja tuotantovaiheen tarpeiden mukaisesti. Vastuulliseen tapaan toimia lammastaloudessa sisältyy väkirehujen vastuullinen hankkiminen, mikäli tila ei tuota itse kaikkia tarvitsemiaan rehuja. Tavoitteena vastuullisessa toiminnassa on hankkia tarvittavat väkirehut lähellä sijaitsevilta tuottajilta.
 
Lampaille yleisimmät väkirehut ovat viljat, erityisesti kaura ja ohra. Valkuaistäydennyksen osalta tulisi suosia palkokasveja ja rypsiä. Väkirehuna ja valkuaistäydennyksenä voidaan lampailla käyttää teollisesti valmistettuja täysrehuja, puolitiivisteitä ja tiivisteitä. Soijaa suositellaan vältettäväksi, sillä vastuullisen tuottamisen tavoitteena on kotimaisten valkuaisrehuvaihtoehtojen käyttäminen.

Hyvän säilörehun tunnuspiirteitä ovat rehun hyvä säilyvyys ja riittävä ravintoaineiden sulavuus, jota kuvataan D-arvolla. Tavoiteltava D-arvo on 680-700 g/kg ka, joka voidaan ilmaista myös prosentteina 68-70% kilosta kuiva-ainetta .

                                                                           

Rehuanalyysit tarkentavat ruokintasuunnitelmaa

Rehun laatu on paras arvioida lähettämällä rehunäytteitä niitä analysoivaan laboratorioon. Rehunäytteiden perusteella myös ruokintasuunnitelma on paikkansapitävämpi, kun tarvittava lisäenergian ja valkuaisentäydennyksen määrä pystytään laskemaan oikein. Teollisten rehujen ravintosisältö löytyy usein valmistajan tai jälleenmyyjien internetsivuilta sekä tulee aina tuotteen mukana.


Vesi

Oleellinen asia ruokinnassa on puhdas ja riittävä juomavesi. Juomaveden puute rajoittaa syömistä ja likainen vesi aiheuttaa tautiriskin.
 
Muuntokelpoinen energia
 
Lampaat ovat märehtijöitä ja niiden ruokintasuositukset perustuvat muuntokelpoiseen energiaan, ME. Energia-arvot ilmoitetaan megajouleina, joka lyhennetään MJ.

Vuoteen 2010 asti käytettiin energia-arvona rehuyksikköä, RY. Rehuyksikkö lasketaan jakamalla rehun sisältämä energia-arvo (MJ) luvulla 11,7. Vastaavasti RY muutetaan nykyisin käytettäväksi MJ-arvoksi kaavalla RYarvo x 11,7.
 
Syöntikyky
 
Lampaiden rehuntarvetta laskiessa muuntokelpoisen energian lisäksi tulee huomioida rehun sisältämä valkuaismäärä tuotantovaihetta vastaavaksi. Laskennallisesti voidaan ajatella, että lisäämällä esimerkiksi säilörehun määrää riittävästi täyttyy energian ja valkuaisen tarve lopulta.

Käytännössä on kuitenkin huomioitava eläimen syöntikyky. Syöntikyky ilmaistaan arvolla kg ka/pv (kiloa kuiva-ainetta päivässä). Kun väkirehua, lisätään rehuksi, saadaan energia- ja valkuaistarve täytettä paremmin ilman syöntikyvyn ylittämistä. Joutilasvaiheessa karkearehu riittää täyttämään tarpeet syöntikykyä ylittämättä.

Kuiva-aine
 
Kuiva-aine tarkoittaa rehun määrää, kun siitä on poistettu kaikki neste. Rehuanalyysistä selviää rehun kuiva-aineprosentti, mutta mikäli rehuanalyysiä ei ole teetetty, voidaan käyttää myös rehutaulukon arvoja laskennassa.

Jos heinän kuiva-aineprosentti on 86% ja nurmisäilörehun 25%, tarkoittaa se, että kilossa heinää on 860g kuiva-ainetta ja kilossa nurmisäilörehua on 250g kuiva-ainetta. Mikäli eläin kykenee syömään kilon kuiva-ainetta, saa se syötyä rehun todellisessa painossa noin 1,2 kg heinää tai 4 kg säilörehua päivässä.
 
 
Ohutsuolessa imeytyvä valkuainen (OIV) ja sulava raakavalkuainen (SRV)
 
Ruokinnan suunnittelussa tulee energian lisäksi huomioida ohutsuolessa imeytyvän valkuaisen (OIV) määrä. Ruokintasuosituksissa esitetään myös vaihtoehtoisesti sulavan raaka-valkuaisen (SRV) määrä. Rehutaulukossa ja rehuanalyysissä on suoraan nähtävillä ohutsuolessa imeytyvän valkuaisen määrä ilmaistuna g/kg ka.

Sulava raakavalkuainen lasketaan analyysista saatavasta raakavalkuaisesta. MTT:n Rehutaulukosta on löydettävissä raakavalkuaisen sulavuusprosentit. Esimerkiksi taulukkoarvon ”01002 Ohra, yli 62 kg/hl” raakavalkuaisen määrä on 126 g/kg ka. Raakavalkuaisen sulavuus on 0,70 eli 70 %. SRV on raakavalkuaisen määrä kerrottuna raakavalkuaisen sulavuudella, 126 g/kg ka x 0,7= 88,2 g/kg ka.
 
Pötsin valkuaistase (PVT)
 
Pötsin valkuaistase, PVT, kuvaa pötsissä hajoavan valkuaisen riittävyyttä mikrobien kasvuun. Suositeltavaa on, että rehuannoksen PVT on positiivinen.

Kasvavilla naudoilla PVT voi olla -10 g/ kg ka. Kun PVT nousee yli nollan, saa eläin yli mikrobien kasvuun vaaditun valkuaismäärän. Näin ollen valkuaista rehussa enemmän kuin eläin pystyy sitä hyödyntämään. Lampaiden osalta virallista PVT -suositusta ei ole olemassa, mutta selkeitä negatiivisia PVT arvoja on syytä välttää ainakin imettävillä uuhilla ja kasvavilla karitsoilla.
 
Kivennäiset, vitamiinit ja suola
 
Ruokinnan suunnittelussa ja toteutuksessa tulee huomioida lampaiden kivennäisten ja vitamiinien riittävä saanti tuotantovaiheittain. Rehut sisältävät osan lampaiden tarvitsemista kivennäisistä ja vitamiineista, rehujen kivennäisainemäärät saadaan selville lähettämällä rehu analysoitavaksi.

Erityisen tärkeää kivennäisistä on huomioida kalsium-fosfori- suhde, jonka tarve muuttuu tuotantovaiheittain sekä natriumin saanti. Esimerkiksi karitsoilla liiallinen fosforimäärä aiheuttaa virtsakiviä ja liiallinen kalsium-määrä heikentää fosforin hyväksikäyttöä. Fosforinpuutos saattaa ilmetä uuhilla eritoten tiineyden aikana.
 
Useat kivennäiset ja vitamiinit vaikuttavat toistensa imeytymiseen. Esimerkiksi D-vitamiinin puute ehkäisee kalsiumin imeytymistä. Heinästä ja laidunkaudella auringosta lammas saa yleensä tarvitsemansa D-vitamiinimäärän, mutta pelkällä säilörehuruokinnalla D-vitamiinin saanti voi jäädä vajaaksi.

Magnesiumin tarvetta ei tarkalleen tiedetä, mutta magnesiumin puutosoireena tavataan laidunhalvausta.

Lannoitteisiin lisätään nykyisin seleeniä, joka kulkeutuu rehun kautta eläimelle. Seleenin puutoksen mahdollisuus on kuitenkin huomioitava eritoten luonnonmukaisessa tuotannossa. Karitsahalvaus johtuu usein seleenin ja/tai E-vitamiinin puutteesta.

E-vitamiini on kriittisen tärkeä nopean kasvun vaiheessa lihasrappeuman ehkäisemiseksi. E-vitamiini muodostuu viljaan 2-3 kuukauden varastointiajan jälkeen, lisäksi heinä sisältää E-vitamiinia. Rehujen kautta E-vitamiinin tarve täyttyy pois lukien uuhien lopputiineyden ajan sekä nopean kasvun vaiheet.

Kuparin puutos voi aiheuttaa notkoselkää ja teräksenomaista villaa sekä takaosan osittaista halvaantumista. Suomenlammas tarvitsee kuparia 6-10 mg/ kg ka, mutta esimerkiksi texel-rodulla tarve on pienempi. Lampaiden teolliset rehut eivät juurikaan sisällä kuparia.

Lampailla on hyvä olla kivennäiset ja suola jatkuvasti tarjolla.

Ruokinnan onnistumisen mittarit

Ruokinnan onnistumista mitataan punnuituksella, kuntoluokituksella, lannan koostumuksen arvioimisella sekä villapeitteen laadun arvioinnilla. Lampaiden ruokinnan onnistumisen mittarit ovat tiloilla käytössä vaihtelevasti.