29.2.2008
Ei päivää ilman luomua!
Nyt ei voi enää valittaa julkisuuden puutteesta. Luomu suorastaan paistattelee valokeilassa. Omat viimeaikaiset havaintoni rajoittuvat mm. sellaisiin medioihin kuten Helsingin Sanomat ja Kauppalehti Optio. Niiden mielikuvaa muokkaava vaikutus ei ole ihan vähäpätöisin. Maailmalta kantautuvat trendit suosivat luomua - miksei siis myös Suomessa?

Minulla oli loistava mahdollisuus seurata suomalaisen luomumarkkinan kehittymistä 2000 -luvun molemmin puolin aitiopaikalta. Ehdin nähdä läheltä sekä huumaavan kasvun että sen huikean laskun. Kuulostaa ehkä lievästi mahtipontiselta puhua kasvusta ja laskusta, kun luomun osuus on aina ollut vain pieni siivu koko elintarvikemarkkinasta, mutta kun lähdetään pienestä liikkeelle, syntyy helposti suuria virtoja. Niin luomussakin silloin, kun suunta on selkeästi ylöspäin.

Odotukset 2000-luvun alkaessa olivat suuret. Kaikki ennusteet näyttivät siltä, että luomusta tulee uusi mielenkiintoinen kasvukohde muuten hiipuvalle elintarvikesektorille. Kuluttajat kertoivat gallupeissa arvostavansa hyvää makua sekä terveellistä, ympäristöystävällistä ja eettistä tuotantotapaa. Maailman elintarvikeskandaalit peesasivat mukavasti vierellä. Yksi jos toinenkin yritys lähti suurin odotuksin etsimään pikavoittoja. Viljelijät siirtyivät luomutuotantoon, kauppojen luomuvalikoimat kasvoivat nopeasti ja teollisuus lanseerasi uusia luomutuotteita kolmannesvuosittain, tosin aika vähäisin markkinointiponnistuksin. Kuinkas sitten kävikään? Useimmilta puuttui turnauskestävyyttä ja sitä olisi tarvittu.  

Vuonna 2003 muistan taistelleeni luomualan kasvun hiipumista vastaan median välityksellä. Silloin valokeilassa ei paistateltu. Oli äärettömän vaikea saada läpi viestiä, että kuluttajien kiinnostus luomua kohtaan ei ole hiipunut vaan kasvun hidastumisen takana ovat aivan muut syyt. Käytännössä kaikki luomua koskevat asiat uutisointiin otsikolla tyyliin luomukupla puhkeaa. Viljelijöiden into luomutuotantoon katosi, teollisuudella oli omat hintakilpailumurheensa ja kauppa rakenteli poteroitaan ulkomaalaisia halpahintaketjuja vastaan.

Elettiin samassa muna-kana-dilemmassa kuin niin monesti aikaisemminkin luomuasioiden yhteydessä. Tarvitaanko ensin kysyntää, jotta voidaan luoda tarjontaa. Vai pitääkö olla ensin tarjontaa, että voisi olla kysyntää. Väitän edelleen, että todellisuudessa kysyntää on koko ajan ollut, tarjontapuolelta vaan puuttui työntöä. 

Nyt eletään jälleen aikoja, jolloin kysyntää näyttäisi olevan muillakin kuin luomu-uskovaisilla. Merkit maailmalta puhuvat kovasti luomun puolesta. Kysyntä kotimaassakin kasvaa. Viimeisimmät Nielsenin kuluttajapaneelin tulokset puhuvat luomubuumin puolesta. Nyt tarvitaan tuotantoa. Ja missä sitä on? Suomi on tässä suhteessa valitettava takapajula ja hämäläisenä melkein hävettää. Onneksi on niitä, joilla on riittänyt turnauskestävyyttä läpi huonojen aikojen. Lisää tarvitaan, sillä väitän, että tulevaisuudessa meitä on yhä enemmän, joilla ei ole päivää ilman luomua!

Päivi Rönni
paivi.ronni(at)mtk.fi
 

9.11.2007
Luomu-neuvojan mietteitä
Olen itse seurannut luomutuotannon kehittymistä vuodesta 1993, jolloin sattuman kautta päädyin Helsingin Yliopiston Mikkelin yksikön järjestämälle pitkälle luomukurssille. Sen myötä tarjoutui tilaisuus luomutarkastusten tekoon Hämeen ja Varsinais-Suomen TE-keskusten alueilla. Luomu eli vahvaa nousukauttaan vuosina 1995 - 96, jolloin itsekin teimme ensimmäisen luomusopimuksen peltojen osalta. Tarkastuksia tein aamu- ja iltalypsyjen välissä muutamana kesänä, kunnes ammattitaudin myötä lehmät lähtivät ja aloitin Hämeen Maaseutukeskuksen luomuneuvojana v. 1998. Luomutuotannon asema on vuosien saatossa vakiintunut, toimijoita on tullut lisää ja sen myötä verkottumisen ja toisilta oppimisen kautta asioita on yhdessä viety eteenpäin. Luomutiloilla on käytettävissään nykyaikainen teknologia, laitevalmistajia löytyy, eikä kaikkea tarvitse enää nikkaroida omassa pajassa kuten alkuvuosina.


Kuvassa
Tyytyväinen Luomu-viljelijä 
peltonsa laidalla.

Kuvaaja Kaija Hinkkanen
Kuvan kaikki oikeudet
ProAgria Häme/
Kaija Hinkkanen.





Suomessa oli v. 2006 luomuvalvonnan piirissä yhteensä hieman vajaa 4000 tilaa. Luomuviljellyn ja siirtymävaiheessa olevan pinta-alan määrä oli 145 000 ha, eli tilojen keskipinta-alaksi tulee noin 37 ha. Luomutuotantoalan osuus oli 5,7 %, tosin eri TE-keskusten välillä on suuriakin vaihteluita. Hämeessä luomutuotannon osuus viljelypinta-alasta on vakiintunut 3 – 4 % välille, eli se on sieltä alhaisimmasta päästä ja alle keskiarvon. Eniten luomu on saanut puolestaan jalansijaa Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pirkanmaalla, sekä Ahvenanmaalla missä luomutuotannossa on peräti 22,5 % viljelypinta-alasta. Luomukotieläintiloja oli yhteensä 432, joista Hämeessä 15 kpl. Eli on meillä haastetta että saadaan tilastot kauniimmiksi Hämeen osalta!

Luomuviljelyssä onnistumiseen vaikuttaa keskimääräistä enemmän viljelijän osaaminen ja ratkaisut; mitä tehdään, millä välineellä ja milloin. Keskisadot vaihtelevat enemmän kuin tavanomaisessa tuotannossa, ja sitä kautta myös taloudellinen tulos. Jos viljelyssä onnistutaan ja tuloksena on hyvä, peittävä kasvusto, on jo pitkälti huolehdittu kasvinsuojelusta rikkakasvien osalta – saadaan aikaan ns. positiivinen viljavuuskierre. Luomutuotannolla menee nyt hyvin, kysyntä ja hintataso ovat nousussa ja vienti vetää. Myötätuulessa on helppoa etsiä menestyksen ja onnistumisen avaimia, löytää motivaatio ja tahtotila haasteiden (ennen puhuttiin vaikeuksista..) voittamiseen. Sanotaan että toisilta oppiminen on jaloin oppimisen muoto. Uskon, että nimenomaan luomuviljelyssä parhaiden käytäntöjen etsiminen ja löytäminen on palkitsevaa ja erittäin suositeltavaa!

Parhaiden käytäntöjen etsimiseen on käsissämme taas uusi apuväline, opinnäytetyöhön on saatu samojen kansien sisään luomutilan koko elämä – konkreettisista viljelyohjeista tukipolitiikkaan ja valvontaan. Tämän on mahdollistanut tekijän omakohtainen kokemus luomuviljelystä, näköalapaikka Varsinais-Suomen TE-keskuksen luomuvalvonnassa ja syvällinen paneutuminen opinnäytetyön kohteena olleen tilan asioihin.

Kiitokset Eila Strangille ja ohjaavalle opettajalle, Riitta Lehtiselle, sivustot ja opinnäytetyö tulevat olemaan luomuneuvonnan ahkerassa käytössä. Blogin vaihtuvien kirjoittajien kautta saamme kattavan kuvan eri toimijoiden näkökulmasta luomun nykytilanteesta, uusista tuulista ja tulevaisuuden näkymistä. Kirjoittajina tulevat toimimaan tutkimuksen, edunvalvonnan, markkinoinnin, neuvonnan ym. edustajat.

Sivustoille ja sen tekijöille onnea ja menestystä, laajaa lukijakuntaa toivoen

Kaija H.