10.1.2008
Kirjoittajan esittely: Pasi P
Tervehdys!
Vuosi 2008 ja aloitamme kirjoittelun ”Monialayrittäjyys” teeman merkeissä. Tarkoituksena on saada useampi kirjoittaja saman otsakkeen alle ja laajentaa näin aiheiden kirjoa.
Koska blogin kirjoittajista ei ole tarkempaa kuvausta, avaan tässä ensimmäistä kirjoitustani tarkemmin omaa taustaani.
Olen siis 1974 -syntynyt maatalouden ja tietotekniikan maailmoissa luoviva sekatyöläinen Etelä-Savosta, Juvalta. Olen naimisissa ja meillä on vaimoni Johannan kanssa –04 ja –06 syntyneet pojat.
Koulutukseltani olen AgrologiAMK, valmistuin Mustialasta vuonna 1998. Valmistumisen jälkeen työskentelin vuoden Jokioisilla Agropolis Oy:ssä Agronet -tietoverkon parissa. Vuonna 1999 sirryin Joutsaan toiseksi osakkaaksi perustettavaan, tietoteknisiä palveluja tarjoavaan Dataseed Oy –nimiseen yritykseen. Dataseed Oy työllistää tällä hetkellä 2 osakkaan lisäksi 2 työntekijää. Toimintamme on painottunut jo vuosia graafiseen suunnitteluun ja räätälöityihin, www -ympäristöön rakennettaviin sisällönhallintajärjestelmiin.
Vuonna 2005 teimme sukupolvenvaihdoksen kotitilallani, jolloin siirryimme asumaan Juvalle ja alkoi totuttelu sekä maanviljelijän että Dataseed Oy:n osalta etätyöläisen ihmeelliseen arkeen.
Kun minua pyydettiin kirjoittamaan Virtuaalikylään blogia, tiedustelin aihepiirejä jotka voisi palvella tämän blogin tarkoitusta. Sain ohjeeksi peilailla omasta näkökulmastani seuraavia itseäni läheisesti koskettavia aiheita, jotka voivat olla ajankohtaisia vaikkapa maatalousalaa opiskelevalle nuorelle:
- koulutuksena AgrologiAMK
- ollut töissä ulkopuolisella (ja kellokorttikin oli käytössä)
- nyt yrittäjyys, työntekijät ja oman osan hoitaminen pääosin etätyönä
- työ omalla tilalla maa- /metsätalouden parissa
- ja tietenkin perheen osuus ja ERITYISESTI sopivassa iässä olevat lapset, jotka eivät kaikesta loistavuudesta huolimatta tee varsinkaan monialayrittäjän etätyöläis-osuutta turhan helpoksi.
Pasi P |
20.4.2007
Kevät koettelee
20.4.2007
Muutimme Juvalle keväällä 2005, jolloin teimme kotitilallamme sukupolvenvaihdoksen. Sitä ennen olin asunut n. 10 vuotta muualla, viimeiset 6 vuotta Joutsassa. Joutsasta Juvalle oli n. 150 km ja tämä mahdollisti melko aktiivisen osallistumisen tilamme töihin. Mutta koska en ollut vastuussa tilan töistä ja Joutsaan oli vain se 150 km, oli vielä helppo vedota omiin kiireisiin ja kadota Joutsan pikkunäppärään rivitaloelämään ja siirtyä sisäsiistiin toimistotyöhön.
Nyt eletään vuotta 2007, toinen vuosi maatilan asukkina / maanviljelijänä muun työn ohessa ja kaukana mahdollisuus kadota ongelmien tullen pikkusievään toimistonäpertelyyn.
Kevät on tullut ennen aikojaan ja sitä mukaa ajatukset kulkeutuneet kevättöiden pariin. Yksi kevään kohokohta on ollut, kun ensimmäisen kerran suuntaa äes perässä traktorin keulan kohti mustaa, kivien haastamaa peltoa. Muutama päivä yksin, rauhassa omien ajatuksieni kanssa (pienet alat siis, kun muutamassa päivässä selvitään), kaikki toimii ja jos ei toimi, niin joku on aina hoitanut kuntoon.
Mutta kuten nyt olen konkreettisesti huomannut, minä olen se isäntä. Kylvöt lähestyvät vääjäämättä, mutta kukaan ei ole järjestänyt asioita valmiiksi. Apulannat ja lannoitteet olen tilannut, mutta vilkaisu kaluston suuntaan saa aikaan etusormen kaarevan liikkeen korvan taa. Äkeestä puuttuu piikkejä, runko vaatii hitsausta. Ja tosiaan, ensimmäisen kerran siemenet tulevatkin suursäkeissä, mutta millähän niitä siirtelisi. Ja kun pienetkin ongelmat haastavat aloittelijan, muistuu vielä mieleeni kuinka keväänä viimeisten kylvöjen loputtua hyppäsin kylvökoneesta alas ja kantapään alla murskaantui apulannan säätöruuvin mitta / lukitsin. Muistin tuon kylläkin jo talvella, ajattelin kuinka helppo homma se on vaihtaa, kävin varmistamassa remonttisuunnitelmani toimivuuden todetakseni, että apulantaosastolla kaikki ajatuksissani vaihtamani osat ovat luonnollisesti täysin ruosteen rankaisemia.
Silti. Jotakin maagista siinä ensimmäisessä startissa kohti peltoja kuitenkin on. Ei epäilystäkään, etteikö se potkisi yhtä hyvin kuin ennenkin. Tosin traktori on vaihtunut ja perinteinen Eppu Normaalin kylvökasetti on joutunut nöyrtymään CD-soittimen alla. Sähköhydraulinen suunnanvaihtaja kyllä löytyy, mutta perinteistä kasettisoitinta ei lisävarustelista tuntenut.
Ai niin, ensi viikon tiistaina alkaa tilan päärakennuksen kattoremontti. Isäntä, joka ostaa tilamme viljat pystyyn soitti ja ehdotti, että kylvöt pyrittäisiin tekemään vasta toukokuun puolessa välissä. Noh, se passasi oikein hyvin. Aikaa suorastaan tuntui syntyvän yhden puhelinkeskustelun perusteella. |
Katso uusimmat
