Lampaiden ruokinnan onnistumisen mittarit

Punnitus

Kuntoluokitus

Ultraäänimittaus

Villan laatu

Sonnan koostumus

Nurmen pituus



Punnitus

Karitsat tulisi punnita säännöllisesti. Lammastarkkailussa olevilla lammastiloilla punnitaan karitsoiden kolmen päivän paino, kuuden viikon paino 35 - 49 vuorokauden sekä neljän kuukauden paino 90 - 150 vuorokauden iässä. Näiden lisäksi teurastietoihin punnitaan lähtöpaino sekä teuraspaino.

Etätunnistimet helpottavat eläinten tunnistusta lampaiden pötsiin, ihon alle tai muovisiin korvamerkkeihin laitettujen mikrosirujen avulla esimerkiksi punnituksen yhteydessä. Eläimet tunnistetaan porttiin kiinnitettävällä tunnistimella tai käsilukulaitteella. Tämä helpottaa eläinten laskentaa ja lajittelua. Punnitusvaakaan voidaan yhdistää lampaiden erottelulaite ja aidat, jotta eläimiä voidaan jakaa helpommin ryhmiin. Vaakaan voidaan lisätä myös päänkiinnityslaite, joka helpottaa lampaille tehtäviä toimenpiteitä.

Karitsoiden kolmen päivän paino ilmaisee, kuinka tiineysajan ruokinta on onnistunut. Kolmen päivän ihannepaino on noin neljä kilogrammaa. Suomenlammaskaritsojen painon tulee olla kolmen päivän iässä 3 - 4,5 kg ja tuontirotujen 4,5 - 6,5 kg. Karitsoiden pitää olla sen verran vahvoja, että ne jaksavat itse imeä.

Karitsoiden tulee olla kasvanut vähintään 10 kg syntymäpainoonsa verrattuna, kun ne vieroitetaan. Kuuden viikon iässä tehty punnitus kertoo, kuinka hyvin emä on lypsänyt. Tällöin karitsoiden tulisi painaa vähintään 15 kg. Kuuden viikon paino ilmaisee myös, kuinka hyvin uuhi on hoitanut karitsansa. Tästä eteenpäin karitsoiden tulisi kasvaa vähintään 200 - 300 g päivässä.

Neljän kuukauden paino kertoo, miten karitsoiden ruokinta on onnistunut ja millainen kasvukyky karitsoilla on. Laitumen riittävyyttä voidaan seurata esimerkiksi karitsoiden kasvun avulla. Jos karitsat kasvavat vähemmän kuin 250 g päivässä, on laidunlohkoja vaihdettava useammin, annettava lisärehua tai vähennettävä eläinten määrää lohkoa kohti.

Punnituksella voidaan seurata, onko tilalla pysytty asetetuissa kasvutavoitteissa. Punnituksen avulla voidaan muodostaa ruokintaryhmiä, jolloin samankokoiset karitsat ovat tasavertaisia ja suuret karitsat eivät syö pienempien karitsoiden rehuja.



Karitsoiden punnitusta neljän kuukauden ikäisinä.


Teuraskypsyyttä kannattaa seurata tekemällä punnituksia kahden viikon välein, jotta osataan määrittää oikea ajankohta teurastukselle. Karitsan tulee painaa keskimäärin vähintään 40 kg ennen kuin se laitetaan teuraaksi. Tavoiteteuraspaino määräytyy kasvatettavan lammasrodun sekä asiakkaiden toiveiden mukaan.

Alkuun


Kuntoluokitus

Lampaiden kuntoluokituksessa arvioidaan oka- ja poikkihaarakkeita ja niiden välistä lihasta sekä näiden päällä olevaa rasvakerrosta. Okahaarakkeiden terävyys ja ulkonevuus sekä poikkihaarakkeiden ulkonevuus ja niiden päällä oleva rasvakerros ovat kuntoluokituksen arviointiperusteita. Näiden lisäksi selvitetään poikkihaarakkeiden alla olevan rasvan ja lihaksen määrää siten, kuinka helposti sormet saadaan painettua poikkihaarakkeiden alle. Myös oka- ja poikkihaarakkeiden välisen lihaksen pyöreys ja rasvan määrä vaikuttavat kuntoluokitukseen.

                          

           Poikkihaarakkeiden tunnustelu                                 Okahaarakkeet


                                   

                            Hännän tyvi                     Oka- ja poikkihaarakkeiden välinen lihas


Lampaiden kuntoluokitus jaetaan kuuteen luokkaan 0–5. Eläimet voidaan kuntoluokittaa myös puolikkailla numeroilla. Yhden ihmisen tekemät arvostelut pitävät paremmin paikkansa verrattuna siihen, jos kuntoluokittaja vaihtuu eri arvostelukerroilla.

0-luokassa eläin on nääntymäisillään ja hyvin lähellä kuolemaa. Lampaalla ei ole rasvaa eikä lihasta luiden ja nahan välissä. 1-luokassa oka- ja poikkihaarakkeet ovat terävät ja selvästi ulkonevat ja sormet voidaan painaa helposti poikkihaarakkeiden alle. Kyljen lihakset ovat ohuet ja niiden päällä ei ole rasvaa.

Kuntoluokassa 2 okahaarakkeet ovat selvästi ulkonevat mutta pehmeät. Yksittäiset haarakkeet voidaan tuntea kevyellä painalluksella. Poikkihaarakkeet ovat pyöreäreunaiset ja pehmeät. Sormet voidaan painaa poikkihaarakkeiden alle kevyesti. Selkälihakset tuntuvat, mutta niiden päällä on vain hieman rasvaa.  Kuntoluokassa 3 okahaarakkeet ovat pehmeät ja pyöreät ja ne tuntuvat vain keskinkertaisella painalluksella. Poikkihaarakkeet ovat sileät ja peittyneet. Voimakkaalla painalluksella voidaan työntää sormet poikkihaarakkeiden alle. Selkälihakset ovat pyöreät ja niiden päällä on kohtuullinen rasvakerros.

Kuntoluokassa 4 okahaarakkeet tuntuvat vain voimakkaasti painettaessa ja poikkihaarakkeiden reunaa ei voida tuntea. Selkälihakset ovat täydet ja niiden päällä on paksu rasvakerros. Viidennessä luokassa okahaarakkeita ei voida tuntea edes kovalla painalluksella ja okahaarakkeiden kohdalla on painauma. Poikkihaarakkeita ei pystytä tuntemaan ja selkälihakset ovat hyvin paksun rasvakerroksen peitossa. Hännän tyvellä ja eläimen paisteissa saattaa olla rasvaesiintymiä.

Uuhen kuntoluokitus vaihtelee rotuominaisuuksien mukaan. Suomenlampaalla kuntoluokitusskaala on sama kuin liharotuisilla, mutta arvostelu voi olla hieman alhaisempi kuin liharotuisilla. Tämä johtuu siitä, että suomenlammas on luisevampi verrattuna liharotuisiin lampaisiin. Esimerkiksi suomenlampaan okahaarakkeet ovat ulkonevammat verrattuna moniin muihin rotuihin. Suomenlampaalla on varastorasvaa enemmän vatsaontelossa kuin nahan alla. Okahaarakkeet tuntuvat tämän vuoksi myös hyvin lihavalla eläimellä.

Uuhien kuntoluokitus tehdään vähintään kahdeksan viikkoa ennen astutusta. Tällä tavoin tiedetään, tarvitseeko uuhia kunnostaa ennen astutusta. Etenkin luonnonlaitumilla olleita uuhia saattaa olla tarpeen lihottaa lisäruokinnalla. Sopiva kuntoluokka uuhien astutusvaiheessa on keskimäärin 3 - 3,5. Suomenlampaan kuntoluokka voi olla 3- astutusvaiheessa. Kuntoluokan ei tule laskea ennen karitsointia.

Uuhien kuntoluokitus voidaan tehdä samalla, kun uuhille tehdään tiineystarkastus ja sikiöiden lukumäärä lasketaan, eli noin 60 - 90 päivää ennen karitsointia. Uuhen kuntoluokka vaikuttaa siihen, kuinka monta karitsaa uuhi saa. Kuntoluokassa 3,5 uuhella on hyvät mahdollisuudet saada maksimimäärä karitsoita. Uuhien tulee saada lisäruokintaa kerinnän jälkeen, jotta kerintä parantaisi uuhien tiinehtyvyyttä. Kylmät syyssateet voivat alentaa uuhien painoa lisäämällä ravinnontarvetta. Jos uuhet ovat myöhään ulkona, kerintä voi nopeuttaa uuhien kuntouttamista, mutta uuhien kasvanut ravinnontarve tulee täyttää kerinnän jälkeen. Teurastusvaiheessa eläimen kuntoluokan tulee olla 3,5.

Lisää kuvia kuntoluokituksesta Virtuaalikylän Tietolaarista Lammas verkossa -oppimateriaalista http://oregonstate.edu/dept/animal-sciences/bcs.htm.

Alkuun

Ultraäänimittaus

Ultraäänimittaus on kehitetty pääasiassa jalostusta varten, mutta sillä voidaan arvioida myös ruokinnan onnistumista. Elävän lampaan lihakkuus ja rasvaisuus voidaan mitata ultraäänimittauksella. Perimä vaikuttaa eläimen lihakkuuteen keskimäärin 30 % ja rasvaisuuteen 35 %.


                

Ultraäänimittaus voidaan tehdä esimerkiksi kerintätelineessä ultraäänimittauslaitteella.


Lihakkuus mitataan selkälihaksen paksuudesta. Rasvakerroksen paksuus mitataan ihonalaisesta rasvasta. Lihakkuus ja rasvaisuus vaikuttavat lampaan teurastuloksiin. Paras ajankohta ultraäänimittaukselle on siinä vaiheessa, kun karitsa alkaa kasvattaa rasvaa, eli silloin, kun karitsat painavat noin 35 - 42 kg riippuen kasvatuksesta ja lammasrodusta. Karitsoista tulisi olla vähintään 80 % 100 - 140 päivää vanhoja ja loppujenkin 90 - 150 päivän ikäisiä, kun niille tehdään ultraäänimittaus.

Karitsat punnitaan ja niille tehdään elävä EUROP -arvostelu ultraäänimittauksen yhteydessä. Eläimen etuosa, selkä ja paistit eli takaosa arvioidaan EUROP -arvostelussa käsin ja niille annetaan arvosanat. Arvosanoista annetaan keskiarvo mittaustuloksiin. Elävän EUROP:n arvosteluun pätevät ruhojen luokitusohjeet. Lampaanruhot arvostellaan ruhojen muodon mukaan kuuteen luokkaan: erinomainen (E), erittäin hyvä (U), hyvä (R), kohtalainen (O), välttävä (P) ja heikko (P-).

                      

Eläimen etuosa, selkä ja paistit arvioidaan elävän EUROP:n arvostelussa.


E-luokassa lihakset ovat poikkeuksellisen hyvin kehittyneet ja ruhon muodot kauttaaltaan pyöreät tai erittäin pyöreät. U-luokassa lihakset ovat erittäin hyvin kehittyneet ja ruhon muodot ovat kauttaaltaan pyöreät. R-luokan ruhojen lihakset ovat hyvin kehittyneet ja ruhon muodot ovat suorat tai lievästi pyöreät. O-luokassa lihakset ovat kehittyneet keskinkertaisesti ja ruhon muodot ovat suorat tai sisäänpäin kaarevat. P-luokassa ruhon muodot kaarenevat sisäänpäin ja lihakset ovat melko ohuet ja P- -luokassa lihakset ovat kehittyneet heikosti.

Lampaiden ruhot arvostellaan myös niiden rasvaisuuden perusteella. Rasvaisuusasteita on viisi (1 - 5). Ykkösasteella ruho on rasvaton tai siinä on hyvin ohut rasvakerros. Kakkosasteeseen kuuluvat ruhot ovat ohutrasvaisia ja ruhoa peittää ohut, läpikuultava rasvakerros. Kolmosaste on keskirasvainen, jossa rasvakerros peittää punaisen lihan lähes kokonaan lukuun ottamatta paisteja ja lapoja. Neljäs rasva-aste on ylirasvainen, punainen liha on kokonaan rasvakerroksen peittämä lukuun ottamatta paisteja ja lapoja, jotka näkyvät osittain. Viidennessä rasva-asteessa ruho on erittäin ylirasvainen; koko ruho on rasvakerroksen peittämä.

Lammastilalla mitataan kaikki puhdasrotuiset karitsat ja tarvittaessa tietyn pässin kaikki karitsat. Yksittäisistä karitsoista ei voida laskea indeksejä. Tulokset ovat varmempia, jos karitsat on keritty. Kerintää ei tulisi tehdä kuitenkaan juuri ennen mittausta. Mittaus suoritetaan karitsan viimeisen kylkiluun kohdalta. Rasvakerroksen ja selkälihaksen paksuus mitataan kahdesta kohdasta. Rasvakerroksen paksuus ilmoitetaan desimaalin tarkkuudella (mm) ja selkälihaksen paksuus kokonaislukuna (mm). Eläinten rasvaisuus vaihtelee lammasrotujen välillä, esimerkiksi texel-rotua on pidetty vähärasvaisena.

Ultraäänimittausten tulosten arvioinnissa tulee ottaa huomioon karitsan sukupuoli, poikueen koko, emon ikä ja karitsan ikä tai paino mittaushetkellä. Tulokset eivät ole luotettavia, jos karitsoiden ikä, kasvuympäristö ja paino vaihtelevat runsaasti. Yleisesti pässikaritsat ovat lihakkaampia ja niissä on vähemmän rasvaa verrattuna uuhikaritsoihin. Uuhikaritsat rasvoittuvat yleensä nopeammin kuin pässikaritsat. Karitsat tulee ruokkia tuotantovaiheensa mukaisesti, jotta ne voivat näyttää kasvuominaisuutensa.

Alkuun

Villan laatu

Villapeitteeseen voi ilmestyä heikkoja alueita, jos eläimellä on esimerkiksi stressiä. Katraan hoitoa ja ruokintaa voidaan arvioida heikentyneiden kuitujen ja heikkokasvuisten alueiden avulla. Seuraaviin asioihin kiinnitetään huomiota: milloin karvan heikentyminen ja lähtö on alkanut ja onko sitä usealla eläimellä vai vain muutamilla yksilöillä. Näin voidaan saada selville esimerkiksi ruokinnan muutosten aiheuttamat puutokset ja ne pystytään välttämään tulevaisuudessa.




Hyvälaatuinen villapeite.

Villan laatuun tulee panostaa, jotta kasvattaja saa mahdollisimman hyvän tuoton villasta. Laadukas villa on helppo työstää ja tämä voi lisätä villan käyttöä. Laadukas villa on kimmoisaa ja siinä on tiukat, yhdenmukaiset ja hyvin muodostuneet kiharat, jotka antavat kestävyyttä villalle. Korkealaatuinen villa on pehmeää ja sen kuitu tasapituista ja pitkää. Heikkolaatuinen villa katkeilee, kun sitä venytetään. Huonolaatuinen villa on likaista, takkuista ja huopunutta, villan väri on kärsinyt ihotautien tai loisten vaikutuksesta tai se on vanhentunutta.

Alkuun

Sonnan koostumus

Lampaiden tuotosvaihe ja rehujen koostumus vaikuttavat sonnan kiinteyteen. Sonnan koostumus kertoo, kuinka hyvin rehut sulavat ja miten pötsi toimii. Ripulit kertovat esimerkiksi sairauksista tai loisista. Rehujen syöntimäärä voi vaikuttaa myös sonnan koostumukseen. Jos rehuissa on liikaa helppoliukoista typpeä ja säilörehussa on korkea raakavalkuaispitoisuus, rehu löysentää sontaa. Sonta löystyy myös dieetin raakavalkuaisprosentin ollessa korkea. Sonta saattaa löystyä, jos ruokinnassa on liikaa tärkkelystä tai viljaa ja paljon kivennäisiä. Jos ruokinnan valkuaispitoisuus on matala tai rehut ovat kuitupitoisia ja karkearehuvaltaisia, sonnasta tulee kiinteää. Likainen juomavesi voi löystyttää sonnan ja aikaansaada ripulin.


                

Sopiva sonnan koostumus riippuu käytettävistä rehuista, mutta sonnan tulisi olla keskimäärin keskimmäisen ja oikealla olevan kuvan väliltä.


 Karitsoiden ripuli voi johtua esimerkiksi liian suurista maitoannoksista, bakteereista tai virustartunnoista. Vastasyntyneiden karitsoiden äkillinen ripuli johtuu usein kolibakteereista. Karitsalle aiheutuu ripulia, jos sen juottorehussa on korkea maitosokeripitoisuus tai alhainen rasvapitoisuus. Ripuli aiheuttaa karitsalle nestehukkaa, joten hoitajan tulisi toimia heti ripulin huomattuaan ja antaa esimerkiksi elektrolyyttiliuosta sairaalle karitsalle. Juottovälineiden ja paikkojen sekä juomien tulee olla puhtaita.




Eläimen likainen peräpää osoittaa, että kaikki ei ole kohdallaan.

Jos karitsoilla on ripulia laitumella, sontaa kannattaa tarkkailla, onko siinä matoja, madon osia tai munia. Sonnasta voi ottaa näytteen, jotta saadaan selville, mikä loinen on kyseessä ja osataan toimia sen mukaan. Karitsoiden tarpeenmukainen ruokinta ja nopea kasvu lisäävät niiden vastustuskykyä loisia vastaan. Lampaiden ja varsinkin karitsoiden tulee päästä puhtaille laitumille. Madotuslääkettä kannattaa vaihtaa aika ajoin, jotta loisista ei tule vastustuskykyisiä. Uuhien tärkein lääkitysajankohta sisäloisia vastaan on huhtikuu. Karitsoiden tärkein sisäloislääkitysajankohta on 3 - 4 viikkoa laitumelle laskun jälkeen.

Alkuun

Nurmen pituus

Lampaiden laidunkasveiksi sopivat parhaiten lehtevät nurmikasvit. Laitumien on tarkoitus pysyä keskimäärin 4 - 6 cm:n pituisina, jotta nurmi ei vanhentuisi. Nurmen pituutta voidaan mitata viivaimen avulla. Käsi asetetaan nurmen lehtevän osan päälle vaakatasoon ottamatta huomioon varsia tai kukintoja. Sormet osoittavat pituuden viivaimesta.  Nurmen pituus mitataan useasta kohdasta laidunta. Nurmen pituus ilmaisee esimerkiksi, milloin laidunnus on mahdollista aloittaa tai milloin eläimet siirretään toiselle lohkolle.


               

Nurmen tavoitepituudet ovat keväällä 4 - 7 cm, kesällä noin 6 cm ja syksyllä keskimäärin 8 cm. 

Keväällä nurmen on tarkoitus lisätä uuhien maidontuotantoa. Kesällä laidun koetetaan pitää lehtevänä ja ehkäistään korsiintumista. Syksyllä nurmi ei korsiinnu enää yhtä herkästi kuin kesällä, joten nurmi voidaan pitää hieman pidempänä. Laitumia ei syötetä liian lyhyiksi, koska niiden kasvu hidastuu. Laitumeen saattaa syntyä laikkuja, joihin kasvaa helposti rikkakasveja. Rikkakasvit alentavat maitotuotoksia ja heikentävät karitsoiden kasvua. Jos laidunlohkot on ylimitoitettu, nurmi vanhenee ja lampaat eivät syö sitä tarkkaan; lampurille koituu tappioita.


             

Kevätlaidun ja vanhentunutta luonnolaidunta keskikesällä.


Tekijä
Liisa Honkasalo 2007.
Hämeen Ammattikorkeakoulu, Mustiala.
Sivu perustuu opinnäytetyöhöni Lampaiden ruokinnan onnistumisen mittarit.

Alkuun

 
 
©Virtuaalikylä