Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 
Ruokinta
Aperuokinta
Emolehmien ruokinta
Vasikoiden ruokinta
Lihanautojen ruokinta

R E H U V I L J A
 
Perinteisesti lihanautojen ruokintaan käytettäviä rehuja ovat ohra ja kaura.

Ohra on lihanautatilojen eniten käytetty rehu. Ohran rehuarvo on hieman parempi kuin kauran, mutta naudanlihantuotantotutkimuksissa kaura on kuitenkin osoittautunut ohran veroiseksi. Ruokinnan suunnittelussa näiden katsotaankin olevan samanarvoisia. Niitä voidaan käyttää ruokinnassa hyvin yksinkin, mutta seoksena ne tasoittavat hyvin säilörehun laadun vaihteluita ja takaavat riittävän energian saannin.




 

Kuva 3.
 
Ohraa ja kauraa tuoresäilöttynä aumaan
(kuva: Sini Petäjä).
 
Vehnä on hyvä energiarehu mutta tavallisesti sen käyttöä on rajoittanut huono saatavuus rehukäyttöön. Vehnässä on paljon energiaa, sillä sen tärkkelyspitoisuus on korkeampi kuin muiden viljojen. Kuitenkin suuret tärkkelyspitoisuudet ruokinnassa aiheuttavat naudalle helposti pötsin happamoitumista, minkä seurauksena voi esiintyä sorkkavaivoja, sekä syönnin että tuotoksen heikentymistä. Suuria väkirehuannoksia käytettäessä osa viljasta kannattaa korvata kuitupitoisella väkirehulla, esim. ohrarehu tai melassileike, sillä niiden hiilihydraatit sulavat pötsissä hitaammin kuin viljan tärkkelys.
 
Ruis olisi myös hyvä energiarehuna mutta sen maittavuus on heikko. Rukiissa on myös kasvua heikentäviä haitta-aineita (resorsinoleja), joiden vaikutukset kuitenkin poistuvat kuumentaessa. Kypsentämätöntä ruista voi käyttää rehuannoksessa korkeintaan 10 - 20%.
 
Viljan hehtolitrapainolla määritetään energia-arvio. Kevyessä viljassa on suhteessa enemmän kuitua ja tärkkelystä. Kevyempää viljaa on siis käytettävä enemmän kuin painavaa viljaa saman kasvutason ylläpitämiseksi. On kuitenkin huomioitava että ohran ylittäessä 62 hehtolitran painon, sen energia-arvo ei enää parane.

Viljan erilaiset säilöntätavat (kuivaus, jyväsäilöntä, murskesäilöntä, ilmatiivissäilöntä) eivät vaikuta lihanautojen kasvutuloksiin, siispä viljan säilöntätapa voidaan valita muilla perusteilla.
Kuivattu ja tuoresäilötty vilja sulavat yhtä hyvin. Kuivattu vilja on kuitenkin erikseen litistettävä tai jauhettava karkeaksi, hienoksi jauhettu vilja taas maittaa heikommin. Tuoresäilönnän etuja ovat hyvä maittavuus, pölyttömyys sekä edulliset säilöntäkustannukset. Murskesäilötty vilja on yleensä edullisin säilöntämenetelmä nautatilalla. Murskesäilötty vilja varastoidaan esimerkiksi laakasiiloon tai tuubiin.
 
Kuva 4. Viljaa säilötään "tuubiin".
Suora linkki kuvaan; www.farmit.net. -sivusto.
 

Kuva 5.
Avattu tuubi
(kuva: Sini Petäjä).
 
 
Viljan erityyppisillä ylimääräisillä prosessoinneilla, kuten pelletöinti tai paahtaminen, ei saavuteta merkittävää etua ruokinnassa. Sulamatonta kuitua ei voi saada sulavaksi ja sulavista aineista saadaan täysi hyöty ilman ylimääräisiä prosessointeja. Karkea jauhaminen tai litistys on riittävä prosessointi nautakarjan viljalle.
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2021