Voin valmistus

Alun perin kirnu on peräisin Saksasta, mutta jo keskiajalla se saapui Suomeen lähinnä Ruotsista, jolloin levisi myöskin kirnuamiseen perustuva voinvalmistustapa. Kirnu on kapea ja korkea puuastia, jossa on ylös alas liikuteltava kirnun mäntä (l. kolkku). Männässä on pitkä varsi, jonka alapäässä on reikäinen levy, joka laittaa kerman velloutumaan kirnutessa.

Maitoa

Voin valmistusta edelsi noin viikon verran kestänyt maidon keruu, jolloin jokaisen lypsyn jälkeen laitettiin osa maidosta keruusaaviin. Maidon annettiin olla saavissa jonkun aikaa rauhassa, kunnes se hapattui.
Hapattuneen maidon päältä kuorittiin kerma (l. taale) puulusikalla ja koottiin kirnuun (l. päällyspyttyyn, holkkiin). Ennen kirnuamista kerman sekaan voitiin lisätä lämmikkeeksi haaleaa vettä. Kirnun mäntää liikutetaan ylös alas, kunnes kirnuun on tullut voikokkareita.

Voita

Voikokkareet siirrettiin kiuluun, jossa niitä pestiin jopa kolmella vedellä. Pesun tarkoituksena on poistaa voista piimän maku.
Pesuvedestä saatiin kirnupiimää.Voinvaivauspöytä

Kun voi oli pesty, lisättiin siihen suola. Ennen voi oli kaksi kertaa suolaisempaa kuin nykyään. Syitä tähän oli parempi säilyvyys ja voin erilainen käyttötapa. Suolaisella voilla maustettiin keitot, leivonnaiset ja laitettiin puuronsilmäksi. Tuolloin voita ei laitettu leivälle kuten nykyään.

Valmis voi muovailtiin joko voipaperiin tai laitettiin puisiin voiastioihin. Hyvin pakattu keltainen maalaisvoi säilyi kauan viileässä kellarissa.

Puhtaus

Maidon käsittelyssä ja siten myöskin voin valmistuksessa puhtaus oli erittäin tärkeätä. Kaikki maitoastiat olivat maalaamatonta puuta ja niiden puhtaanapito oli huolellista ja vaativaa työtä. Astiat pestiin päivittäin kodassa hangaten niitä havupesimillä tai tuohihosiaimella, pesuaineena oli valkoinen hiekka. Astiat kuivattiin ulkona auringonpaisteessa ja ainakin kerran viikossa ne haudottiin kiehuvalla katajavedellä. Astioiden puhtaus takasi hyvän piimän ja kermasta saatiin kunnollista voita

Voikauppaa
Voirasia
Voin merkitystä suomalaisille voi perustella kaupunkeihin ja myöskin ulkomaille asti suuntautuneella voikaupalla, joka toi rahaa maaseudulle. Lisäksi voita voitiin käyttää maksuvälineenä.

Varsinainen meijeritalous ja siis teollinen voinvalmistus alkoi vasta vuoden 1878 jälkeen, jolloin Gustav de Laval ja Nielsen keksivät separaattorit. (Molemmat samana vuonna toisistaan tietämättä.)

Lähteet:Toivo Vuorela: Suomalainen kansankulttuuri
Kustaa Vilkuna, Eino Mäkinen: Isien työt



Takaisin Maitotalous Mustialan maataloushistoriallinen museo Mustialan Museo

 
 
©Virtuaalikylä