Emolehmien kuntoluokitus
Kuntoluokitus on osa emolehmien ruokinnan suunnittelua ja järjestämistä. Kuntoluokitusta hyödynnetään jakamalla emot kuntoluokkien mukaisiin ryhmiin. Näin niiden ruokinta pystytään järjestämään kuntoluokka huomioiden ja vältetään turhaa ja jopa haitallista yli- tai aliruokintaa. Kuntoluokituksen perusteella olisi hyvä jos emot pystyttäisiin jakamaan vähintään kolmeen eri ryhmään: Sopivan kuntoiset, lihotettavat ja laihdutettavat. Mikäli emoja ei pystytä ryhmittelemään ja ruokkimaan kuntoluokan mukaan, ei kuntoluokituksesta ole paljoakaan hyötyä.
Kuntoluokituksen ajankohdat ovat vieroituksen jälkeen ja pari kuukautta ennen poikimakauden alkua. Tavoiteltava kuntoluokka tulisi saavuttaa näiden kahden kuntoluokituksen välisenä aikana. Ruokintaa muutetaan tarpeen mukaan. On hyvä huomioida, että kuntoluokan muuttaminen tapahtuu hitaasti. Siihen on varattava aikaa useita kuukausia.
Kuntoluokituksen toteutus kannattaa suunnitella huolella etukäteen. Parhaiten se onnistuu kun eläin on kiinni. Jokaisen emon kuntoluokka kannattaa kirjata muistiin. Koska kuntoluokitus perustuu subjektiiviseen arviointiin, olisi hyvä, jos sen pystyisi tekemään aina sama henkilö.
Kuntoluokitus perustuu rasvakerroksen paksuuden arviointiin. Se tehdään tunnustelemalla eläintä selän, lantion ja hännäntyven alueelta.
Emolehmien kuntoluokat asteikolla 0 – 5 (Scottish Agricultural College 1984):
| Kuntoluokka |
Kuvaus |
| 0 |
Nälkiintynyt. |
| 1 |
Selkäranka ja lannenikamien poikkihaarakkeet tuntuvat terävinä. |
| 2 |
Lannenikamien haarakkeet erotettavissa rasvakerroksen pyöristäminä. |
| 3 |
Lannenikamahaarakkeet tuntuvat vain voimakkaasti painaen, hännän juuressa rasvakertymän alku. |
| 4 |
Lannenikamahaarakkeiden kärjet eivät enää erotu. Selvä rasvakertymä hännän tyven ympärillä. |
| 5 |
Erittäin lihava. |
Kuntoluokkien tavoitearvoja:
- Poikiessa 2,5 – 3,0
- Astutusaikana 2,5 - 3,0
- Vieroitettaessa reilu 3,0
|
