Hevosen kengitys Hevosen kengitys olisi aina annettava kengityssepän ammattimaisen koulutuksen saaneen henkilön käsiin, sillä se käsittää niin tieteen periaatteita kaviomekanismin toiminnasta, kuin käsityötaitoja joilla minimoidaan kengityksen aiheuttamia haittoja ja taataan kavioiden ja jalkojen säilyttäminen terveinä. Hoitamattomina kaviot muuttavat muotoaan (esim. virsu-, pukinkaviot), lohkeilevat ja sarveisen laatu sekä joustomekanismi heikkenee. Korven Siluetilla on yksi maan parhaimmista kengittäjistä Tapani Immonen, joka säännöllisesti kehittää ammattiosaamistaan. Hevosen omistajan tehtävänä on pitää kirjaa kengityksestä ja varata kengittäjä hyvissä ajoin. Ammattitaitoinen kengittäjä on varsin hyvin työllistetty ja tekee usein työnsä ylpeydellä sekä antamalla takuun työstään. Omistajan/kasvattajan tulisi jo varsasta totuttaa hevosensa kengityksen ääniin, savunhajuun ja rauhalliseen seisontaan kiinnitettynä. Kilpahevonen joutuu kovalle rasitukselle kavioiden ja jalkojen osalta jo valmentautumisvaiheessa kilpailusuorituksista puhumattakaan. Kengitys säännöllisin n.6 viikon välein pitää kavion oikean pituisena ja jalka-asennot oikeina sekä estää liiallisen kärjen tai kannan kulumisen. Kengän valinnassa huomiodaan aina hevosen käyttötarkoitus, rakenne, jalka-, kaviosairaudet ja vuodenaika. Kavion vuolu suoritetaan joka lyömäraudalla tai hohtimilla lyhentäen seinämää huomioiden kavion luonnollinen koko ja jalka-asennot. Kannatinpintojen tulee jäädä samalle korkeudelle ja molempien etukavioiden (takakavioiden) on oltava samanlaiset, kehänivel ja keskiviiva suorat. Hevosen on astuttava tasaisesti kavioillaan. Kengän sovitus on erittäin tärkeä vaihe. Kavion kasvu huomioidaan kengän mitassa, kannatinpinta on jätettävä hieman pidemmäksi. Kokenut kengittäjä tuntee kengitettävänsä ja osaa muokata kengän sopivaksi tarvittavaan käyttöön. Kenkä muotoillaan kavion mukaiseksi. Kengän tultua valmiiksi se kuumasovitetaan (kuuma kenkä polttaa oikean tasaisen pinnan) hevosen kavioon. Kengän on oltava mustanpuhuva ei punainen, liian kuumana se vain karstoittaa kavion pintaa ja aiheuttaa kengän höltymisen. Kengän naulaus suoritetaan sopivan kokoisilla kengitysnauloilla, joiden koko ja lukumäärä suhteutetaan käytön, hevosen koon ja kavioseinämän mukaan. Naulat lyödään kavion kannatinpinnan valkoviivalle naulan viisteen kärki ulospäin, jolloin naula tulee kaviosta ulos oikein. Naulan otteen seinämästä on oltava 2-3½ cm korkeudella. Lovitus suoritetaan saksalaistyylisessä kotkauksessa erityisellä kotkaustaltalla ja hevosen kavio asetetaan eteen telineelle, myös takakaviot. Varsa voidaan jo vuoltaessa totuttaa telineen käyttöön. Kengän kiristys suoritetaan vasaralla ja kotkausraudalla., naulan kärki leikataan hohtimilla. Kotkausraudan avulla viimeistellään kiristys. Raspaamalla tasoitetaan särmät ja viimeistellään kengitys. Ilman kiristystä ja kotkausta naulan päät oikenevat ja kengät putoavat. Liika kireys voi taivuttaa naulaa kavion sisälle ja aiheuttaa ns. naulanpainaman (hevonen ontuu). Kengitys valmis, on aika suorittaa tarkistus hevosen liikkuessa ja seistessä. Kengän on oltava oikein asennettu, jalka-asennot ja liikeet säännölliset. Virheet tulee korjata välittömästi. Lisätietoja L. J. Fabritius: Kengitysopin käsikirja,3.painos Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. Näköispainos muutoksitta Karprit Ky Huhmari 2003. www.suomenkengityssepat.fi

©Virtuaalikylä