Inarin nimismiehen virkatalon maatila perustettiin ja rekisteröitiin vuonna 1868 nimellä Toivoniemi No 15. Se oli suuruudeltaan 1/8 manttaalia ja sijaitsi Joenjoen suulla Inarissa. Xenofon Nordlingin tullessa nimismieheksi Inariin vuonna 1874, hän ryhtyi suunnittelemaan itselleen uutta virkataloa eli puustellia Kaamasen Vastusjärven rannalle, jossa oli runsaat rantaniityt. Hän teki esityksen Toivoniemen tilan siirtämisestä sinne. Sopimus tehtiin vuonna 1878, mutta rekisteröitiin vasta 1897, jolloin Nordling oli jo muuttanut pois inarista- Päätöstä odotellessa Nordling rakensi tilaansa.

Puustellin päärakennus käsitti kuusi huonetta. Se oli uljas talo ukkakoineen. Pihapiiriin rakennettiin navetta kahdelletoista lehmälle ja talli kolmelle hevoselle. Luonnonniittyjen lisäksi raivattiin kivennäismaata erilaisten kasvien kasvattamiseen ja kokeiluun näissä arktisissa oloissa. Pihapiirissä kasvoi sembramäntyjä, lehtikuusia, orapihlajaa ja siperianhernettä, spireijaa ja ruusuja. Marjaviljelmillä puustellin länsipuolella kypsyi mansikka, itäpuolella vadelmaviljelykset muodostivat kujan rannasta paraatiovelle. Rantavainiolla kokeiltiin eri heinälajikkeita, kasvimaalla monia kaalilaatuja sekä sipuleja, sikuria, retiisiä, tilliä, tupakkaa ja meiramia; kasvilavassa tuotettiin kurkkua ja tomaattia. Lantulle, prokkanalle, punajuurelle ja turnipsille oli omat maansa, krassi kiipeili kepeissään ja raparperit viihtyivät lähellä eteläseinää. Paikkakunnalla ennestään tunnetun valkoisen perunan lisäksi Toivoniemessä kokeiltiin punaista amerikkalaista perunaa. Nordling viljeli jopa ruista eräässä Vastusjärven saaressa. Kun ensiimäinen sato rukiista saatiin, oli riihikin valmis ja viljan jauhatukseen tuulimylly. Kolmen vuoden uurastuksen jälkeen vuonna 1887 Nordling syynäytti tilansa. Maanviljelystoimikunnan herrat olivat erittäin tyytyväisiä näkemäänsa ja Toivoniemi nimettiin mallitilaksi Inarin-Lappiin. Samalla myönnettiin avustus yhteisistä varoista "malli maanviljelyn kannattamiseksi Toivoniemen nimismiehen virkatalolle". Avustuws olikin tarpeen, sillä puustellin rakentamisen lisäksi ei valtion varoja ollut saatu, vaan Nordling oli omin varoin ja lainoin rahoittanut toimintaa.

Vallesmannin virkapaikka oli Kaamasessa aina vuoteen 1910, jonka jälkeen se siirrettiin inarin kirkionkylään, parisen peninkulmaa etelämmäksi. Toivoniemi jäi tuolloin vuosiksi tyhjilleen. Tilanne muuttui sitten kohtalokkaalla tavalla. Vuosina 1919-1920 Espanjantaudin nimellä kulkenut epidemia riehui raivoisana Ylä-Lapissa. Se vaati paljon uhreja, moni lapsi jäi vanhemmitta ja niin tuli tarve orpokodille. Toivoniemestä tehtiin sellainen ja se tarjosi kodin yli kahdellekymmenelle lapselle. Heidän opetuksestaan vastasi aluksi kirkkoherrakunnan katekeettakoulu. koulu toimikin aina talvisotaan saakka. Sotien aiheuttaman evakkoajan jälkeen alkoi Lapin jälleenrakentaminen. Kaamasen lasten sivistystyö siirtyi vuonna 1947 vastavalmistuneeseen kansakoulurakennukseen ja Toivoniemestä tuli vanhainkoti. Samoihin aikoihin yksityishenkilöt lahjoittivat läheisen Valpurinniemen helsingin yliopistolle. Tällä oli merkitystä Toivoniemen myöhempään kehitykseen, sillä sen vaiheet eivät suinkaan vielä loppuneet tähän. Vuonna 1978 vanhainkoti siirrettiin Ivaloon, ja niin muutti Helsingin yliopiston koetila remontin jälkeen vuonna 1981 Toivoniemeen. Tuokin toiminta loppui aikoinaan eli vuonna 1996 ja nyt sitkeää Toivoniemeä hallinnoi Saamelaisalueen koulutuskeskus, joka on kehittänyt paikkaa voimakkaasti.