Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2016:
Maaliskuu


 
21.3.2016
Ennakoiva kasvinsuojelu - Lepaan taimisto

Yleistä kasvinsuojelusta taimitarhassa

 

Paras teho kasvinsuojelussa saadaan, kun yhdistetään sekä kemiallista että biologista torjuntaa. Laatuajattelussa kasvinsuojelu on osa tuotteiden laadun varmistusta, jonka tavoitteena on turvata kasvien kasvu ja kehitys koko kasvukauden ajan. Kasvinsuojelu liittyy myös koko toiminnan ja tuotannon laatuun sekä on osa ympäristönsuojelua.

Tasapainoisen kasvinsuojelun perusteet ovat:

Kasvinvuorotus

  • Estää ongelmien kumuloitumisen

Kasvupaikan valinta

  • Kasvupaikan valinnalla voidaan vaikuttaa tuhoojapaineeseen (tuholaiset ja     taudit, maantieteelliset ominaisuudet)

Lajikevalinta

  • Lajikevalinta vaikuttaa tautien- ja tuholaistenkestävyyteen (valitaan terveet lisäysmateriaalit)

Ravinnetalous

  • Valon ohella tärkeitä tekijöitä ovat vesi, ravinteet ja maan happamuus

Viljelytekniikka

  • Teknisiä ratkaisuja tärkeämpiä ovat kasvinsuojeluun vaikuttavien toimenpiteiden ajoitus ja kasteluun liittyvät työt

Torjuntatoimet

  • Ennakointi, seuranta, torjunta tarpeen mukaan ja jälkiseuranta

 

Integroitu kasvinsuojelu (IPM)

Integroidussa kasvinsuojelussa pyritään vähentämään kemiallista kasvinsuojelua joillakin muilla menetelmillä mahdollisuuksien mukaan. Tarkoituksena on yhdistellä erilaisia torjuntamenetelmiä, joista ennakointi on yksi avaintekijä. Integroituun kasvinsuojeluun kuuluvat suunnitelmallisuus, tarkkailu, ennaltaehkäisy ja tunnistaminen, sekä eri torjuntamenetelmien tarpeen mukainen ja suunniteltu yhdistäminen ja käyttö. Kaiken perusta on viljelyteknisin keinoin ennaltaehkäistä kasvintuhoojien esiintymistä. Kasvinvuorotus on yksi tärkeimmistä viljelyteknisistä keinoista, sillä vuorotuksen avulla maan rakenne saadaan pysymään hyvänä viljelemällä erityyppisiä kasveja, joilla on erilaisia kasvitauteja. Näin yhden lajin kasvintuhooja saadaan puhdistettua maaperästä.

 


Kasvinsuojelussa huomioitavia asioita

Lepaan taimistolla yhtä lajia on usein vain pieni erä, joten usein mieluummin hävitetään koko muutaman kasvin erä, kun torjutaan tuholaisia tai tauteja.  Torjunta-aineisiin turvaudutaan vasta, kun muut keinot eivät enää auta ongelman poistamisessa. Kun torjunta-aineita käytetään, on tärkeää valita oikea aine kyseiselle tuhoojalle. Torjunta-ainetta tulisi myös vaihdella, sillä jos aina käyttää samaa ainetta, voi torjuttava muodostaa resistenssin torjunta-ainetta kohtaan. Tällöin torjunta-aine ei enää toimikaan kyseiseen ongelmaan. Ruiskutusajankohta tulee valita tarkasti ja ohjeiden mukaan.


Torjunta-aineiden käyttöön on olemassa kynnysarvoja, joista voi  tarkistaa milloin torjunta on kannattavaa. Kynnysarvot on laskettu siten, että torjunta-aine kustannukset jäävät pienemmiksi kuin torjunnalla saavutettu hyöty, eli taimien säilyminen terveenä ja myyntikelpoisina. Torjunta-ainetta tulee käyttää turvallisesti ja ohjeiden mukaan. Käytettävän aineen tulee olla EU:n ja Tukesin hyväksymä. Aineen levityksen jälkeen täytyy noudattaa varoaikoja, ennen  kuin kasvia voi käsitellä. Biologisessa torjunnassa tarkoituksena ei ole kaikkien tuhoojien hävittäminen, vaan tasapainon löytäminen tuhoojien ja hyötyeliöiden välille. Biologisessa torjunnassa luontaiset viholliset ovat tärkeä tekijä kasvinsuojelussa.


Oikein lannoitettu ja kalkittu kasvi pystyy kilpailemaan rikkakasvien kanssa elintilasta. Jos kasveja lannoitetaan liikaa, myös rikkakasvit alkavat kasvaa rehevänä. Kastelu lisää rikkakasvien määrää, jos osa vedestä valuu ruukusta pois tai menee suoraa ruukun ohi. Esimerkiksi voikukat viihtyvät hyvin ruukkujen väleissä, jos se saa vettä tarpeeksi usein. Tähän auttavat tippu- ja tihkukastelu sekä katteen käyttö.

 

Suuriksi kasvaneet rikkakasvit joudutaan kitkemään käsin, sillä torjunta-aineet eivät tehoa suuriin kasveihin.  Kylvö- ja lisäysmateriaalin ja kasvualustan tulisi olla puhdasta, sillä muuten tauti leviää helposti suurempaankin erään. Lajikkeita valittaessa on hyvä kiinnittää huomiota taudinkestävyyteen, sillä jotkin lajikkeet kestävät paremmin esimerkiksi härmää kuin toiset lajikkeet.


Lepaan taimiston etu on kasvilajien moninaisuus, joka ehkäisee tuhoojien massaesiintymiä. Kasvinsuojelusuunnitelmassa tärkeää on tarkkailu, ennakointi ja harkinta. Pieni kasvintuhoojan saastuttama kasvierä voi olla järkevää hävittää kokonaan mieluummin kuin käyttää torjunta-aineita. Kasvien hyvistä kasvuolosuhteista huolehtiminen on ennakoivaa kasvinsuojelua. Jos perennoiden antaa kasvaa liian kauan kasvihuoneessa niistä tulee liian reheviä, jolloin ne ulos siirrettäessä kärsivät stressitekiöjistä helpommin. Suunnitelman tukena pidetään kirjanpitoa, johon merkitään kasvinsuojeluaineiden käyttö ja kasvintuhoojien esiintyminen, sekä muut käytetyt menetelmät. Kirjanpidon perusteella voidaan tarkistaa miten hyvin toteutetut kasvinsuojelutoimet ovat onnistuneet.

 

Integroitu kasvinsuojelu- IPM
(Integrated Pest Managment)

Integroidulla kasvinsuojelulla pyritään edistämään kestävää kasvinsuojelua. Vuonna 2012 Maa- ja metsätalousministeriö antoi asetuksen IPM:n yleisistä periaatteista, joita kasvinsuojeluaineiden ammattikäyttäjien on tullut noudattaa vuoden 2014 alusta lähtien. Integroidun kasvinsuojelun neljä pääpilaria ovat ennakointi, seuranta, tarpeenmukainen torjunta ja jälkiseuranta. Kasvintuhoojia pyritään torjumaan ensisijaisesti muilla kuin kemiallisilla menetelmillä ja tarkoituksena on yhdistellä harkitusti erilaisia torjuntamenetelmiä. Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämisellä on tarkoitus pienentää tuoteturvallisuus-, työterveys- ja ympäristöriskejä.

 

Ennakointi

Integroidun kasvinsuojelun kulmakivet ovat ennakointi ja suunnittelu. Suunnitelmallisuus näkyy esimerkiksi vuosittain laadittavassa kasvinsuojelusuunnitelmassa. Suunnitelmaan on tarkoitus kartoittaa viljelmän 2-3 ydinongelmaa, joille suunnitellaan toimenpiteet yhden vuoden ajalle. Ennakointiin kuuluvat myös viljelykierron suunnittelu sekä terveiden siemen- ja taimimateriaalien valinta. Hyvällä viljelyhygienialla ja viljelytekniikalla varmistetaan osaltaan, etteivät kasvitaudit ja tuholaiset pääse mahdollisesti leviämään. Huolehditaan esimerkiksi työvälineiden puhtaudesta ja työjärjestyksen suunnittelusta.

 

Seuranta

Kasvinsuojelusuunnitelman toimenpiteiden toteutumista tarkkaillaan ja seurannasta tehdään jatkuvaa kirjanpitoa. Kaikki toimenpiteet ja havainnot kirjataan ylös. Säännöllisellä ja riittävän usein tehtävällä seurannalla voidaan havaita mahdolliset kasvintuhoojat ja sen avulla pystytään valitsemaan oikeanlainen torjuntamenetelmä oikeaan aikaan. Kasvustojen seurannan lisäksi voidaan käyttää indikaattori- ja houkutuskasveja sekä feromoni- ja liima-ansoja. Olennaista on osata tunnistaa tuholaiset ja niiden aiheuttamat vioitukset. Apuvälineinä käytetään tavallisesti luuppia (joskus myös stereomikroskooppia, joskin se on melko kallis laite) sekä tuholaisopasta. Mahdollisesti saastuneet paikat merkitään esimerkiksi lapuilla tai kepeillä, jotta kaikki työntekijät huomaavat alueen.

 

Tarpeenmukainen torjunta

Seurannan avulla on mahdollista käyttää kynnysarvoja torjuntatarpeen arvioimiseksi, jos kynnysarvoja on käytössä. Näiden arvojen avulla voidaan määrittää, missä vaiheessa on ryhdyttävä torjuntatoimenpiteisiin. Niin kutsuttu taloudellisen tuhon kynnys tarkoittaa tuholaistiheyttä, jonka ylittymisen jälkeen kasvin vioitus aiheuttaa taloudellista tappiota. Torjuntatoimenpiteet aloitetaan ennen kuin tämä kynnysarvo ylittyy, mutta kemiallista ja biologista torjuntaa käytettäessä torjunnan kynnysarvot ovat hiukan erilaisia. Biologisen torjunnan teho on havaittavissa viiveellä, jolloin torjunnan kynnysarvo on paljon matalampi kuin taloudellisen tuhon kynnysarvo. Jos sen sijaan käytetään nopeavaikutteisia kemiallisia torjunta-aineita, torjunnan kynnysarvo on vain hieman taloudellisen tuhon kynnysarvoa alempana.

Kasvinsuojeluaineita ei käytetä säännöllisesti tai tottumusten mukaan, vaan torjuntatoimenpiteet suunnitellaan havaitun tarpeen perusteella. Kun kasvinsuojeluaineiden tehoaine vaihtuu vuosittain, ei rikkakasveille, tuholaisille ja kasvitaudeille pääse kehittymään resistenssiä. Tällöin kasvinsuojeluaineiden tehokkuus säilyy pidempään eivätkä ne rasita kasveja jatkuvasti. Sitä korkeampi on integraation taso, mitä enemmän eri torjuntamenetelmiä yhdistellään ja mitä enemmän torjuntakeinoja, jotka pohjautuvat luonnon omiin torjuntamekanismeihin.

 

Suora torjunta

  • Biologinen (esim. torjuntaeliöt: loiset ja pedot)
  • Kemiallinen (esim. kasvinsuojeluaineet)
  • Fysikaalinen (esim. pakkasen ja korkean lämpötilan hyödyntäminen kasvihuoneessa viljelykausien välillä)
  • Mekaaninen (esim. tuholaisten massapyydystys liima-ansoilla)
  • Semiokemiallinen (esim. hyönteisten sukupuoliferomonit, feromonipyydykset)
  • Viljelykselliset menetelmät (vaihtelevat tuholaisen ja kasvin mukaan)
     

Jälkiseuranta
Kaiken seurannan suhteen on oleellista säännöllinen tarkkailu ja kirjanpito. Kun tehdyistä toimenpiteistä ja niiden vaikutuksista on hyvät muistiinpanot, niiden avulla voidaan arvioida torjuntamenetelmiä ja tehdä johtopäätöksiä niiden toimivuudesta. Näitä tietoja hyödynnetään, kun laaditaan seuraavan vuoden kasvinsuojelusuunnitelmaa. Tällöin voidaan paremmin arvioida, mitä muutoksia aiempaan suunnitelmaan tehdään, mitkä menetelmät/yhdistelmät havaittiin toimiviksi ja mitkä tehottomiksi. Kirjanpito auttaa osaltaan ennakoinnissa ja suunnittelussa.

Jälkiseurantaa voidaan tehdä esimerkiksi sadon laadun ja määrän tarkkailussa. Seurannan avulla voidaan tehdä johtopäätöksiä mm. siitä, millaisilla torjuntamenetelmäyhdistelmillä mahdollisesti saavutettaisiin parempilaatuista ja runsaampaa satoa. Seurannan tehostamiseksi voidaan viljelmältä rajata koeruutuja, jolloin niitä voidaan verrata esim. ruiskutettuihin kasvustoihin.

 

Pestisidit, fungisidit ja herbisidit

Pestisidit ovat kasvinsuojeluaineita, joiden kemikaalien teho perustuu myrkyllisyyteen. Pestisidit määritellään yleisesti tuholaisten ja tautien torjunta-aineiksi, mutta sen alle voidaan jaotella useita erilaisia luokkia, kuten fungisidit ja herbisidit.


Fungisidit ovat aineita, joilla torjutaan kasvien sienitauteja, kuten homeita ja härmää. Lisäksi niitä käytetään siementen peittaukseen, jolloin ne estävät sieniä tarttumasta siemeniin itämis- ja taimettumisvaiheessa. Tavallisimpia sienitauteja ovat esim. Phoma, Pythium ja Rhizoctonia.

Fungisidien vaikutustapojen perusteella voidaan tehdä seuraava jaottelu:

  • DMI-aineet: sienen soluseinien muodostuminen estyy
  • Aniliinipyrimidit: rajoittavat sienen raaka-aineiden saantia
  • Kloronitriilit: laaja-alainen vaikutus sieneen
  • Morfoliinit: sienen soluseinien muodostuminen estyy
  • Strobiluriinit: sienen soluhengitys estyy

 

Fungisidit voivat olla joko systeemisiä tai kosketusvaikutteisia. Kosketusvaikutteiset fungisidit vaikuttavat lehden käsitellyltä pinnalta koko lehden alueelle. Systeemiset fungisidit kasvi ottaa vastaan, jolloin ne kulkeutuvat kasvissa eteenpäin, mutta vain muutamat fungisidit kulkeutuvat kasvin kaikkiin osiin.


Herbisidit ovat rikkakasvien torjunta-aineita, joista yksi tärkeimmistä ja tunnetuimmista on glyfosaatti (estää proteiinisynteesin, jolloin kasvin kasvu estyy). Tehotavat voidaan jakaa karkeasti kahteen tapaan: systeemisten herbisidien vaikutus kohdistuu rikkakasvien elintoimintoihin, kun taas kosketusvaikutteiset herbisidit vaikuttavat rikkakasvien pintarakenteisiin, kuten esimerkiksi lehden uloimpiin solukerroksiin. Fenoksiherbisidit eli hormonivalmisteet häiritsevät rikkakasvien hormonitasapainoa, jolloin sen kasvu heikentyy, johtojänteet tukkeutuvat eivätkä vesi ja ravinteet pääse kulkeutumaan kasvissa normaalisti. Fenoksiherbisidien on kuitenkin kulkeuduttava rikkakasvin kaikkiin osiin, jotta hormonitasapainon häiriintyminen tehoaisi hyvin myös kasvin juuristoon.

Systeemiset herbisidit pystyvät kulkeutumaan kasvissa sekä ylös- että alaspäin. Tällöin herbisidit pääsevät nopeasti häiritsemään rikkakasvin kasvun kannalta tärkeitä entsyymejä, jolloin koko kasvu alkaa heikentyä. Kosketusvaikutteiset herbisidit puolestaan tuhoavat rikkakasvin lehden pintarakenteita laajasti ja voimakkaasti niin, että kasvu pysähtyy kokonaan. Sääolosuhteet eivät vaikuta kosketusvaikutteisten herbisidien tehoon. Sen sijaan systeemisten herbisidien kulkeutuminen tehostuu riittävän kosteissa ja lämpimissä sääolosuhteissa.

Jotkut herbisidivalmisteet sisältävät kiinnitteen, mutta joissakin tapauksissa kiinnite on lisättävä itse. Kiinnite parantaa nimensä mukaisesti herbisidien imeytymistä ja leviämistä, jolloin aineen teho paranee.

 
Ennakoiva kasvinsuojelusuunnitelma Lepaan taimistolle

 

Alueen kartoitus
Alueet: Taimiston astiataimialueet ovat 0,21 ha ja muovihuoneala 0,05 ha.

Taimistoa ympäröiväalue: Tuulensuoja-aidanteet, vesistön läheisyys ja alueen maantieteellinen sijainti luovat alueelle hyvän pienilmaston, joka edesauttaa kasvinsuojelun toteuttamista alueella. Kasvuolosuhteet: Optimaaliset, lukuun ottamatta, että astiataimet ovat mustalla mypex-kankaalla ja mustissa ruukuissa, jotka aurinkoisella säällä lisäävät kuumuutta.

Rikkakasvit: Voikukka, heinät, savikat, pihatähtimö, keuhkosammal, juolavehnä ja vuohenputki.

Taimiston kasviryhmät: Perennat, havut, puut, pensaat, marjapensaat ja hedelmäpuut
Perennoita on 75 %, puita 15 % ja pensaita 10 % tuotannosta.

 

Lähtötilanteen kartoitus

Ongelma-alueiden kartoitus

Ongelmat: Igutettix oculatus – kaskasta esiintyy syreenin taimilla, pihlajanmarjakoi ja kehrääjät omenapuuntaimilla, äkämäsääskitartuntaa epäiltiin päärynäpuun taimilla. Muovihuoneissa on toisinaan ollut pistiäistoukkia vadelmilla, mesimarjalla ja kääpiöpajuilla.

Ydinongelmat: Kirvat, kehrääjät, pistiäistoukat, homeet ja härmät

Resurssit: Isot opiskelijamäärät ovat hyvänä apuna tarkkailussa. Taimiston pienen koon ansiosta torjuntatoimenpiteet on helppo tehdä. Henkilöstöresurssit ovat torjuntaan riittävät, mutta kesälomakaudella torjunnan ajoitus on hankalaa. Opiskelijoita ei kuitenkaan käytetä torjuntatoimissa.

Toimintatavat: Jos vuohenputkea, juolavehnää tai pahasti voikukkaisia kasveja löydetään, ne hävitetään kokonaan, sillä rikkakasveista on vaikea muuten päästä eroon. Kasvit kastellaan letkulla suoraan ruukkuihin, koska näin voidaan paremmin kontrolloida kastelua ja kasvit eivät pääse liian kuviksi tai  märiksi.


Ydinongelmien kartoitus

Ydinongelma 1: Kirvat

Ydinongelma 2: Kehrääjät ja pistiäistoukat

Ydinongelma 3: Homeet ja härmät

 

Toimenpiteet ydinongelmien ratkaisemiseksi seuraavalla viljelyjaksolla


Ydinongelma 1:
Kirvat

Kirvat ovat muutaman millimetrin kokoisia hyönteisiä, jotka vioittavat kasvia imemällä siitä solunesteitä. Pidetään huolta viljelyhygieniasta ja ennaltaehkäisystä.

  • Liiallisen kastelun tai typpilannoituksen välttäminen.
  • Kirvapesäkkeiden poisto käsin tai ne pestään pois kasvista.
  • Tuuletusluukut verkotetaan kasvihuoneista.
  • Pidetään lämpötila, kosteus ja valo-olosuhteet mahdollisimman optimaalisina kasveille.
  • Valitaan kestäviä lajikkeita.

 

Ydinongelma 2: Kehrääjät ja pistiäistoukat

 Kehrääjäpunkki (Tetranychidae) imee ravintoa lehden alapinnalla, yleensä taimen latvassa. Kehrää suojakseen seittiä, minkä varassa kulkeutuu usein muihin kasveihin. Esiintyy koko kasvukauden ajan. Talvehtii kasvin oksilla ja kuoren halkeamissa tai lehtikarikkeessa maassa. Lisääntyvät etenkin lämpimissä ja kuivissa olosuhteissa.

Pistiäistoukka: Voi tuhota koko lehden, jättäen jäljelle vain lehtisuonet

  • Jos toukkia on vain vähän, ne kannattaa poimia käsin pois kasvilta tai käyttää voimakasta vesisuihkua.
  • Saippuavalmisteita voi käyttää varsinkin nuorien toukkien torjuntaan.
  • Pistiäisiin tehoavat kemikaaleista pyretriini,  pyretroidit,  malationi  ja spinosad.

 

Ydinongelma 3: Homeet ja härmät

Harmaahome: Kasvin pinnalle muodostuu harmaata rihmastoa, johon kehittyy mustia rihmastopahkoja. Mädättää kasvin lehtiä, kukkia, nuppuja ja versoja. Tarttuu helposti tiheissä kasvustoissa ja varastoitaessa, jolloin kosteus on suuri. Erityisen paljon sitä tavataan loppukesästä.

Lehtihome: Lehtiin kehittyy violetteja, kulmikkaita laikkuja. Lehtien alapinnalla on näkyvissä taudinaiheuttajan itiöitä. Sairastuneet lehdet kellastuvat ja varisevat pois.
Tarttuu kasviin viileissä ja kosteissa olosuhteissa.

Pahkahome: Tartuttaa kuihtuneita ja vioittuneita kasvinosia kosteissa olosuhteissa. Tartunnan saaneeseen kohtaan kehittyy vaaleita, vetisiä laikkuja ja valkoista, pumpulimaista rihmastoa. Rihmastoon muodostuu mustia pahkoja, jotka karisevat maahan kasvin lahotessa. Säilyy maassa tartuntakykyisenä kauan.

Härmä: Erikoistuu tiettyyn kasvilajiin, jokaisella kasvilajilla on oma härmänsä. Lehtiin ja nuoriin versoihin muodostuu valkoinen, vaaleanruskea tai vaaleanharmaa, jauhomainen rihmastopeite. Tarttuu tuulen mukana kulkeutuvista itiöitä ja karisseista, tartunnan saaneista lehdistä. Eniten kärsivät nuoret kasvit, joiden lehdet ja versot saattavat käpertyä ja ruskettua. Voimakkaassa saastunnassa lehdet kellastuvat ja kuihtuvat. Lämpimässä ja kuivassa säässä härmäsieni kasvaa ja kehittyy hyvin.

Ennaltaehkäisy:

  • Pidetään kasvustot riittävän ilmavina, jotta kosteutta ei pääse muodostumaan, edistetään taimien kuivumista ja samalla vähennetään itiöiden itämismahdollisuuksia 
  • Kuihtuneet kasvinosat poistetaan
  • Pahasti saastuneet kasvit hävitetään

 

Muut ongelmat

Kaskaat:  Igutettix oculatus- kaskas syreenin taimilla.  Noin  5 mm pitkä kirkasvärinen kaskas, jolla on päässä tummat pisteet ja vihreän, oranssin ja mustan kirjavissa siivissä erottuvat sinertävät vahaläiskät. Toukat ovat läpikuultavan vaaleita tai kellertävän vihreitä, ja viihtyvät lehden alapinnalla. Viihtyvät syreenin lehtien alapinnalla imien ravintoa lehdistä. Pienet toukat syövät lehden pinnalle näkyvää pistemäistä vaaleaa vioitusta. Myöhemmin toukkien kehittyessä vioitusjälkeä näkyy etenkin lehden reunoissa, jotka voivat muuttua kokonaan vaaleiksi tai kellertäviksi. Jos kaskas esiintymä on suuri, vioitus voi olla runsasta ja värimuutokset huomattavia.

Saastuneet kasvierät hävitetään, kemiallinen torjunta kaskaan kohdalla ei kannata.


Pihlajanmarjakoi:
Pieni, harmahtava perhoslaji, jonka toukat elävät pääosin pihlajoissa, mutta aiheuttavat toisinaan tuhoa myös omenoissa. Munii yleensä pihlajan hedelmänraakileiden pinnalle. Jos raakileita on kuitenkin vähän, koi siirtyy omenaan.  Sen siivissä on valkoisia täpliä. Toukat ovat 7 mm pituisia, ensin vaaleita ja myöhemmin punertavia.

Tarkkaillaan feromonipyydyksien avulla, ruiskutus tehdään välittömästi ensimmäisen vioituksen ilmaantuessa.

Äkämäsääski: Pieni, lentävä pitkäsiipinen sääski, jolla on pitkät tuntosarvet. Syö muun muassa lahoavia kasvinjätteitä. Saastuneen kasvierän hävitys kokonaan on tehokkain ja helpoin ratkaisu.

 

voikukka: Suomessa tunnetaan noin 500 erilaista voikukkalajia, joista suurin osa lisääntyy suvuttomasti. Kukan lakastuttua mykeröstä tulee vaalea haivenpallo. Haiventen avulla siemen voi kulkeutua tuulen mukana pitkänkin matkan.

 

heinät: Heinäkasvien heimoon kuuluu yli 10 000 lajia. Heinät ovat varrestaan onttoja, ja niiden lehtilapa on pitkä ja kapea.

 

savikat: Revonhäntäkasveihin kuuluva suku, johon kuuluu melkein 130 lajia. Useimmilla savikoilla lehdet ovat kierteisesti. Yleisin savikoihin kuuluva rikkakasvi on jauhosavikka. Se kasvaa 10 -100 cm korkeaksi ja kukkii heinä- elokuussa.

 

pihatähtimö: Yksivuotinen kohokkikasvien heimoon kuuluva siemenillä leviävä kasvi. 5 – 30 cm korkea, muodostaa mattomaisia kasvustoja. Suosii ajoittain märkiä/kosteita paikkoja. Lehdet ovat pareittain ja vastakkain.

 

keuhkosammal: Maksasammallaji, joka viihtyy kosteilla paikoilla. Sillä on litteä sekovarsi, ja se kasvaa melko kookkaina ruusukkeina.

 

vuohenputki: Monivuotinen sarjakukkaiskasveihin kuuluva maalevintäinen kasvi. Muodostaa tiheitä kasvustoja, joilla tukahduttaa muut kasvit. Lehdet ovat kolmiomaisia, kasvaa 30-100 cm korkeaksi.

 

juolavehnä: Heinäkasveihin kuuluva villivehnälaji. Leviää maavarsien avulla, joten esimerkiksi maata muokatessa juurakot rikkoutuvat ja leviävät. Kasvaa 50 – 100 cm korkeaksi. Lehdet kasvavat vuorottain, ja lehtilapa on pitkä ja ohut. Kukinto on kerrannaistähkä.



Tarkkailu

  • Tarkkailu tapahtuu säännöllisesti vähintään kerran viikossa.  Mikäli ilmenee ongelmia, tarkkailukertoja lisätään. Muovihuoneala jaetaan tarkkailualueisiin, jokaisella alueella tulee olla ainakin yksi liima-ansa ja kasvustontarkkailu tehdään tarkkailualuekohtaisesti.
  • Feromoniansat kehrääjien ja pihlajanmarjakoin havainnointiin. Feromoniansoja tulee 2 ansaa hedelmäpuiden tuholaisten tarkkailuun.
  • Tarkasteltavat kasvit valitaan satunnaisesti alueelta. Tämän lisäksi kohdistetaan tarkkailualueille tai kasvilajeille, joissa tiedetään olevan tuholaisia tai oletetaan niihin tulevan tuholaisia. Huomioidaan erityisesti ovien, kulkureittien, tuuletuskanavien ja lämpöputkien lähialueet ja kasvintuhoojille herkät lajikkeet.
  • Seurantakasvit merkitään
  • Taimistolle tuodut taimet tarkastetaan ennen muovihuoneeseen vientiä ja samoin muovihuone tarkistetaan ennen taimien vientiä sinne.
  • Tuholaisille herkät lajit/lajikkeet sijoitetaan samalle alueelle ja niiden sijoittamista lähelle tuuletus- ja oviaukkoja vältetään.
  • Tarkkailu kohdistetaan kasvinosiin joihin tuholaiset useimmiten iskevät riippuen kasvilajista.

 

Kirjanpito havainnoista tehdään viljelymuistiinpanoihin. Eviran edellytysten mukaisesti taimistolla on oltava joka kaudelle taimipoltteen isäntäkasvien kartta. Eviran tarkastaja käy vuosittain taimistolla tekemässä tarkastuksia.  Taimisto on erityinen kohde tarkkailulle, koska taimistolla kulkee paljon alan ihmisiä, jotka ovat potentiaalisia kasvintuhoojien levittäjiä.

 


Ennakointi

Taudit ja tuholaiset

  • Taudit ja tuholaiset kulkeutuvat puhtaisiin kasvihuoneisiin tuuletusluukuista ja ovista.
  • Tuuletusluukut verkotetaan ulkoa tulevien tuholaisten sisäänpääsyn estämiseksi.
  • Työntekijät huolehtivat työvälineiden, käsien ja kengänpohjien puhtaudesta siirryttäessä kasvihuoneesta toiseen.
  • Poistetaan rikkakasvit, koska tuholaiset viihtyvät niissä.
  • Myös vierailijoille kannattaa tarjota kenkäsuojat tai mahdollisuus desinfioida kengänpohjat.
  • Keltaisia vaatteita tulee töissä välttää, koska ne houkutteleva hyönteisiä kuten kelta-ansat ja hyönteiset pääsevät siitä lentoon ja kulkeutuvat helposti toisiin kasvihuoneisiin.
  • Katteen käyttö (esim. nollakuitu) ehkäisee rikkakasvien pääsyä astiataimiin.
  • Taimiston ympäristön läheiset alueet pidetään kunnossa, leikataan ruoho säännöllisesti, kitketään rikkakasvit mekaanisesti ja raivataan tarvittaessa.
Viljelyhygienia
  • Valitaan terveet lisäysmateriaalit.
  • Muovihuoneen ulkopuolelle jätetään siistitty alue, jolla ei kasva tuholaisia houkuttelevia kasveja.
  • Muistetaan työskentelyjärjestys saastuneesta puhtaampaan.
  • Muovihuoneiden puhtaudesta tulee huolehtia säännöllisesti.
  • Astiataimialueet pidetään puhtaina kasvijätteistä ja astiataimialueen lähiympäristö pidetään vapaana rikkakasveista.
  • Kasvit kastellaan letkulla suoraan ruukkuihin, koska näin voidaan paremmin kontrolloida kastelua ja kasvit eivät pääse liian kuviksi tai märiksi.
  • Kasvustot pidetään riittävän ilmavina.
  • Perennoille ja muille herkille kasveille ei käytetä vanhoja ruukkuja.
  • Saastuneet kasvit hävitetään ja saastuneet kasvin osat poistetaan.
  • Työvälineet puhdistetaan huolellisesti aina käytön jälkeen ja huolletaan tarvittaessa.


Harkinta

  • Pidetään torjuntatarve korkeana.
  • Kasvinsuojelutoimenpiteiden jälkeen silmämääräinen tarkatus onko tarvetta toistaa kasvinsuojelutoimenpiteet.
  • Pienet kasvierät mieluiten hävitetään kuin käytetään kemiallista torjuntaa.

Torjunta-aineiden haittavaikutusten minimointi ja torjunta-ainepäästöjen pääsyn rajoittaminen ympäristöön

  • Vain kasvinsuojelututkinnon suorittaneet tekevät torjuntatöitä, mietoja kasvinsuojeluun tarkoitettuja torjunta-aineita voivat käyttää myös muut kuin tutkinnon suorittaneet.
  • Kasvinsuojelua säätelevän lainsäädännön muutosten seuraaminen taimistoviljelijöiden kautta.
  • Asianmukainen suojautuminen torjuntaa tehtäessä.
  • Torjuntavälineiden puhdistus ja huolto käytön jälkeen.
  • Torjuntatoimien aikana taimistolla ei liiku muita.
  • Kasvinsuojelua säätelevän lainsäädännön päivittäinen noudattaminen.
Käytettävät torjuntakeinot

Torjuntakeinoina yhdistellään ennakoivaa, mekaanista ja kemiallista torjuntaa.

  • Mekaaninen kitkeminen
  • Torjunta-aine ruiskutukset tarvittaessa
  • Pahasti tautien / tuholaisten saastuttaminen kasvierien hävitys
  • Mäntysuopa ruiskutukset
  • Loukut jyrsijöille
  • Etanoiden torjunta etanasyötillä

 

Käytettävät torjunta-aineet

  • Calypso SC 480 
  • Ratak- myyränsyötti hätätilanteissa poikkeusluvalla
  • Cooper rikkakasvietikka
  • Ferramol Etanasyötti

Poikkeusluvat hätätilanteissa
Kasvinsuojeluaineen käyttöön voidaan antaa 120 vrk:n poikkeuslupa kasvinsuojelun hätätilanteisiin. Luvan saaneiden valmisteiden käyttöohjeita on noudatettava erityisen huolellisesti. Linkki Ratak-myyränsyöttiaineen käytöstä:
http://www.tukes.fi/Tiedostot/Kemikaalituotteet/kasvinsuojeluaineet/MP_RatakMyyransyotti120vrk_2013.pdf


Linkit yllämainittuihin torjunta-aineisiin

Calypso SC 480 http://kasvinsuojelu.berner.fi/tuotteet/tuholaisten-torjunta/calypso-sc-480

Cooper rikkakasvietikka

http://kasvinsuojelu.berner.fi/tuotteet/rikkakasvien-torjunta/cooper-rikkakasvietikka-tiiviste

Ferramol etanasyötti http://www.esbau.fi/ferramol.html

 

Ennakoivan kasvinsuojelusuunnitelman ja muun suunnitelman hyödynnettävyys

Kasvinsuojelusuunnitelman on tarkoitus toimia työkaluna, joka tekee kasvinsuojelusta ennakoivaa ja systemaattisesti ajan mittaan korjaavaa ja tehostavaa. Kasvinsuojelusuunnitelma helpottaa kasvinsuojelutoimenpiteiden ennakointia, antaa ohjeita tarkkailua varten ja rikkakasvien, tuholaisten ja tautien torjuntaan, sekä helpottaa kasvinsuojelun toteuttamista. Suunnitelmasta poikkeamisista pidetään kirjaa, ja poikkeamia vertaan alkuperäiseen suunnitelmaan ja suunnitelmaa korjataan ennen seuraavaa viljelyjaksoa. Kasvinsuojelusuunnitelmasta koko henkilökunta näkee, millä tavalla yrityksen kasvinsuojelu on järjestetty ja mitä se työntekijältä edellyttää.

Lepaan taimistolle suunnitelma toimii työkaluna, joka muokkautuu ajan myötä. Kasvinsuojelu ei ole vain torjuntatoimia, ennakointia, tarkkailua ja seurantaa ja jälkiseurantaa vaan myös kasvillisuuden ja optimaalisten kasvuolosuhteiden yhteen miettimistä ja suunnittelua.

 

Kasvillisuussuunnitelma

Uusi aita astiataimialueen taakse, lehtipuu esim. pylvästervaleppä

Tuija-aidan uusiminen, hyödyntäen Maratan rivitalojen takapihalta poistuvia tuijia

Rannan puoleisen kuusiaidan uusiminen

Pensasryhmiä, aitaorapihlaja

Linnunpönttöjen laittaminen

  • Aidanteet ja pensasryhmät kasvustojen joukossa tarjoavat suojaa, ravintoa ja pesimäpaikkoja linnuille, tuoden samalla taimille suojaa tuulelta ja paahteelta.
  • Linnunpöntöt petolinnuille ja pikkulinnuille houkuttavat mm. pöllöjä ja haukkoja, jotka puolestaan verottavat alueen myyrä- ja muuta jyrsijäkantaa.
  • Pikkulinnut taas pitävät alueen hyönteiskantaa kurissa.
 
 
 

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2020