Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
27.10.2014
Hevosten käyttäytyminen - omia kokemuksia

Enpä tiennyt hirveästi hevosten käyttäytymisestä kun viime talvena aloitin työt tallilla. Nopeasti sitä kuitenkin alkoi hahmottaa hevosten eleitä ja käytöstä ja oppi tunnistamaan poikkeavan käytöksen.
Muistan yhden aamun kun menin tallille ja hevoset tuntuivat hieman oudolta. Kaikki olivat rauhattomia ja normaalia äänekkäämpiä; jopa ne rauhalliset ja hiljaiset. Ulos viedessä hevoset nuuskivat ilmaa ja katselivat ympärilleen enemmän kuin yleensä ja tarkistivat selustaansa ennen heinäkasalle ryntäämistä. Syyksi taisimme lopulta päättää edellisenä yönä mekastaneen myrskyn. Se oli aika mielenkiintoista huomata miten myrsky, joka mylvii ulkona voi vaikuttaa niin näkyvästi hevosiin, jotka lepäsivät lämpimässä tallissa.
 

Monesti olen kokenut hevosta taluttaessa, että hevonen säikähtää jotakin. Yleensä silloin jatketaan tomerana matkaa. Kerran oli taluttamassa Fontsi-ruunaa tarhaan kun Fontsi säikähti metsästä ryminällä juoksevaa koiraani Nalaa. Fontsi pyörähti kerran ja toisenkin ympäri, mutta otin vain päitsistä kiinni, annoin Fontsin paikallistaa Nalan ja sitten jatkettiin matkaa. Opin tuolloin, että on tärkeää antaa hevosen paikallistaa säikähdyksen kohde tai muuten se jatkaa narun jatkona pyörimistä.
Kun on oma koira ollut tallilla mukana, on päässyt näkemään miten eri hevoset käyttäytyvät tuntemattomia eläimiä kohdatessaan. Iivoa ei edes kiinnostanut koira, Vikiä ei voinut ottaa käytävälle koiran ollessa irti tallissa, Fontsia kiinnosti hieman ja Rita olisi halunnut olla koko ajan nuuskimassa. Kun otin Nalan ensimmäistä kertaa tallille mukaan oli tärkeää lukea hevosten eleitä, jotta pystyi saamaan kaikille mahdollisimman mukavan talli-ilmapiirin.
 

Muistan myös muutaman kerran tapelleeni Iivon kanssa kun tallille tuli aasi uudeksi asukkaaksi. Heppa parka pelkäsi aasia niin paljon, että ei halunnut tulla karsinasta ulos. Hevosten kanssa ei oikein koskaan tiedä mikä niille on liikaa ja mikä ei. Iivo pelkäsi aasia, mutta ei koiraa. Jokaisen mielessä varmaan tuo olisi mennyt toisin päin.
 

Kaikilla hevosilla on oma persoonansa ja ne reagoivat eri tavalla eri tilanteisiin. Siksi aina kun tallille tuli uusi hevonen, käytin normaalia enemmän aikaa taluttaessa hevosen elekielen tarkkailuun. Kun Sissi-tamma tuli tallille, en päässyt kyllä edes taluttamaan hevosta kun jo totesin, että tämän kanssa voi tulla mielenkiintoista. Aamuheiniä – ja kauroja viedessä Sissi pyöri karsinassa hullun lailla ja hirnui. Käsi edellä ja auktoriteetilla oli pakko mennä karsinaan, että ei jäänyt jalkoihin. Taluttaessa Sissi yritti ravata ja tarhaan päästessä saattoi seota totaalisesti. Ihana hevonen Sissi kuitenkin oli, vaikka ei tainnut ollakaan ihan aina kaikki muumit laaksossa.


Tulipas listattua kaikkea suhtnegatiivisia asioita heppojen käyttäytymisestä, mutta on niitä hyviäkin kokemuksia. Hevosilla on nimittäin huumorintajua ja se on mielestäni ehkä yksi parhaimmista ominaisuuksista niissä. Fontsi piristi aina päivää kun loimittaessa veti riimunnarun vetosolmut auki, joilla oli kiinni seinässä. Jos kävit laittamassa solmut takaisin, Fontsi avasi ne aina uudestaan pieni pilke silmäkulmassa. Koskaan ei hievahtanut paikaltaan, mutta näki miten siitä oli hauska avata solmuja.
 

-Emppu

Lopuksi vielä kirjoituksessa useasti mainittu Fontsi :)
Sekä Nalan ja Vikin tuijotuskilpailu.