Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2012:
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu


 
25.6.2012
Opittua porsaista
Kuten aiemmin totesin, piti miettiä, mitä olin oppinut ja mitä opin hyödyntämään aiemmin osaamani perusteella. Ei paljoa ollut sellaista, mitä en olisi ennen tehnyt, mutta suurimmat erot johtuivat kansallisesta käytännöstä sekä eri eläinroduista ja myöskin eläintilojen rakenteesta.
En ollut koskaan ennen katkonut porsailta häntiä. Ne katkaistaan heti syntymän jälkeen ja ranskalaiset pitävät sitä välttämättömänä. Toivon, etten koskaan joudu sitä uudelleen tekemään. Syy häntien katkasuun on tarkoitus ehkäistä hännänpurentaa. Tosin yhdellä tilalla, jossa eläinlääkärin kanssa vierailin, hännät oli jätetty pidemmiksi ja katkaistu puolesta välistä. Hännänpurennan riskit taas on suuremmat siksi, että lihasikoja kasvatetaan suuremmissa ryhmissä kuin Suomessa. En ole päässyt näkemään suomalaista suursikalaa, mutta käsitykseni mukaan porsaat kasvavat karsinoissa, joissa 12 sikaa on jo iso määrä. Oriolossa saattoi yhdessä huoneessa olla vieroituksen jälkeen melkein 200 porsasta ja kun huone oli jaettu kahtia, yhdessä tilassa melkein 100 porsasta. Tietenkin porsaiden kasvaessa niiden lukumäärää vähennetään tilantarpeenkin ollessa suurempi. Kun sioilla ei ole kuiviketta eikä mitään virikkeitä (metallikettinki ei ihan vastaa käsitystäni virikkeestä), joukossa on aina joku, joka on vähän stressaantuneempi ja herkempi puremaan muita. Kerran purennan makuun päässyt sika jatkaa puremista niin kauan kuin se on mahdollista. Vanhemmista vieroitetuista huomasi heti huoneeseen mennessä, mikä sika on herkempi puremaan muita. Porsaat eivät pelänneet ihmistä, koska niitä ruokittiin kahdesti päivässä. Pienemmille käytettiin rehua, joka oli mururakenteeltaan pienempää ja jaettiin lattiaan kiinnitettäviin automaatteihin. Tarpeeksi, mutta ei liikaa niin, että rehun oli tarkoitus riittää seuraavaan ruokintakertaan ja sitä ei jäänyt automaattiin seisomaan liian pitkäksi aikaa jotta se maittoi porsaille. Isommat saivat rehua siilosta suoraan automaattiin johon tuli rehua lisää sitä mukaa kun se väheni ja apuna käytettiin lattia-automaatteja, joilla varmistettiin, että kaikki saavat syötävää vapaasti. Kun porsaat osasivat syödä automaatista, ruokintakäynneillä tarkistettiin vain, että automaatti ja vesinipat toimivat ja kaikki porsaat ovat kunnossa. Huoneen oven auettua tuli "yleinen hälytys", kaikki porsaat hälytysvalmiudessa, sen jälkeen ne alkoivat juoksennella karsinaa ympäri ja tulivat ihmisen luo. Yleensä oli mukava vain katsella hetki miten porsaat liikkuvat ja vasta sitten lähteä liikkumaan huoneessa itse. Joillekin on varmaan tuttu "lähestymistesti". Sillä mitataan kuinka kauan sialla kestää, ennen kuin se lähestyy ihmistä. Kyseessä voi olla ihminen, josta siat pitävät, jota eivät tunne tai jota ne pelkäävät. Oriolon porsaat lähestyivät ihmistä välittömästi. Pienimmät ovat suorastaan sööttejä ja niitä on kiva jäädä rapsuttelemaan mutta vähän isommat, yli 20-kiloiset saattavat purra kovaakin. Varttuneempien porsaiden huoneeseen oli mukavampi mennä tyhjä rehusäkki kädessä. Säkkiä oli kätevä käyttää myös sikojen liikkeelle saamiseksi ja niiden ajamiseen tilasta toiseen. Säkillä saa aikaan ääntä ja voidaan luoda näköeste, mutta sillä ei satuteta sikaa.
Pienempien vieroitettujen porsaiden ruokinnassa merkittiin ylös kuinka monta ämpärillistä rehua oli lisätty. Määrät merkittiin liidulla seinälle. Näin heti huoneeseen mennessä näki, paljonko ne ovat saaneet ja onko se määrä ollut sopiva. Aina ennen kuhunkin huoneeseen menoa saappaat pestiin ja ne kastettiin Virkon-veteen. Vieroitettujen ruokinta aloitettiin huoneesta, jossa oli kaikkein nuorimmat ja pienimmät ja viimeiseksi jäi vanhimmat ja suurimmat porsaat sisältävä huone. Porsaat saivat jo emakon alla ollessaan ensin multaa, sitten porsasrehua ja vieroituksen jälkeen samaa rehua, mutta sellaista, jossa oli lääkettä mukana (antibioottia). Huoneen lämpötila ja ilmastointi säädettiin niin, että se oli alkuun 28 astetta ja siinä vaiheessa, kun ne olivat valmiit siirtymään lihasikalaan, lämpötila oli 22 astetta. Ilmanvaihto ei koskaan saanut ylittää 30%. Joka huoneessa oli oma ilmastointi ja sille myös määriteltiin marginaalit, joiden puitteissa ilmanvaihdon ja lämpötilan täytyi pysyä.
Porsaita rokotettiin ja lääkittiin useasti, säännöllisesti muutaman kerran ja sairastapauksissa tarvittaessa.
 
 
 

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019