Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2016:
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu

Kaikki merkinnät

 
21.11.2014
Näkemiin Samu
Nyt on kulunut kuukausi siitä kun Samu lähti kohti Turkua uuden ohjaajan matkassa. Tähän kuukauteen on mahtunut monenlaisia tunteita, iloa onnistumisesta mutta samalla pohjatonta surua ja ikävää. Vaikka viimeisimmän tullin käyntimme jälkeen tiesin, että Samu tulee lähtemään oli lopullinen päivä kuitenkin haastava, yritin kuitenkin olla mahdollisimman positiivinen ja sysäsin lähdön taka-alalle ja nautimme toistemme seurasta. Juoksimme metsässä, käytiin koirapuistoilemassa ja oltiin vaan ihan keskenäämme. Kun auton takavalot näkyivät ja saavuin tyhjään kotiin jossa ei ollutkaan iloista hännänheiluttajaa vastassa, olo oli tyhjä, tähän päättyi minun osuuteni ja taipaleemme Samun kanssa.


                                    Tästä Samun kanssa lähdettiin kun poju oli vain 7 vk ikäinen






           Kun sain tietää, että saan projektikoiran niin olin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Toivoin rajakoiraa tai poliisikoiraa, koska minulla oli ollut labradori aiemmin joten haaveissa siinti saksanpaimenkoira. Sain tietää, että pieni pentu onkin tulossa tullilta ja olsi labbis, jolloin mielenkiintoni heräsi toden teolla. Olen aina ollut kiinnostunut huumekoirien työstä joten oli hienoa, että Samusta kaavailtiin tullikoiraa. Samun tullessa minulle hän oli vain 7 vk ikäinen pienen pieni koiranpentu. Samu oli pennusta asti hyvin iloinen, ihmisrakas ja sosiaalinen. Kouluttaminen ei ollut vaikeaa, koska Samppa oli todella älykäs ja oppi asioita nopeasti. Haasteena meille tuli kuitenkin se, että Samua ei kiinnostanut leikkiminen tai etsiminen. Tämän suhteen sainkin tehdä paljon töitä jotta Samusta saatiin esiiin intoa ja energiaa etsimiseen. Samu tottui pentuna myös matkustamiseen ja yleensä hän nukkui pitkät automatkat. Joskus Samu protestoi ulvomalla mutta onneksi tämä meni ohi ajan kanssa =) Kotonamme Samulla oli vankka ihalijajoukko ja kaikki, jotka tapasivat Samun pitivät siitä heti, mukaanlukien meidän oma koiramme Miro.


 
      
                                                                   Veljekset ku Ilvekset

 Kotona ollessamme Samu nautti maaseudun rauhasta ja metsissä samoilusta sekä tietenkin Miron seurasta. Samu oli koko perheen koira, vaikka sen kädenjälki ei aina silmiä hivellyt. Täällä Kajaaanissa Samu auttoi naapurissa asuvaa pientä poikaa pääsemään eroon koirapelostaan ja Samu rakastikin leikkiä myöhemmin näiden poikien kanssa. Kun liikuimme kaupungilla Kajaanissa tai Helsingissä hämmästyttävän moni tuli kysymään koirastani ja rapsuttamaan sitä, sanoivatkin, että tämän kiltimpää koiraa ei varmaan ole olemassa =) Mielestäni tämä kuvasti täydellisesti Samun luonetta, koira jossa ei ollut epärehellisyyttä taikka salakavaluutta, vain silkkaa elämän iloa.



            Kun tiesin saavani projektikoiran, ajattelin, että tähän koiraan ei pidä kiintyä liikaa ja sitä kannattaisi ajatella "työnä". Pian kävi ilmi, että minun kohdallani se oli täysin mahdotonta. Alusta asti Samu oli minulle täysin tasavertainen muiden elämäni koirien kanssa, yhtä tärkeä ja yhtä arvokas. Koin, että Samu oli minun koirani, meillä oli muiden mielestä koominen suhde kun kumpikin meistä otti elämän sellaisenaan, ei turhan vakavasti ja hiukan hassutellen. Samun täyttäessä 7 kk alkoi pojun käytös muuttua. Olimme tehneet töitä etsinnän suhteen ja Samu olikin kehittynyt todella paljon kesän aikana. Samulla alkoi kuitenkin olla omia mielipiteitä ja Samu kyseenalaisti tiettyjä asioita varsin hanakasti. Samppa oli labradoriksi yllättävän voimakasluoteinen, itseppäinen ja vahva henkisesti mutta samalla Samu oli  miellyttämisenhaluinen, innokas tekemään aina kaikkea sekä todella positiivinen kaveri. Samu opetti minulle paljon, koska jouduin itse tekemään myös paljon töitä jotta saisin Samun huomion itseeni. Samppa ei koskaan antanut mitään ilmaiseksi ja tämä aiheutti ajoittain tunteiden kuumenemista ohjaajalla =D







              Paljon mahtui näihin kuukausiin ja niistä kertomine veisi ikuisuuden. Samu vaikutti monen ihmisen elämään hyvällä tavalla ja varmasti vaikuttaa ihmisten elämään myös tulevaisuudessa. Haluan kuitenkin kiittää muutamia ihmisiä, Teijalle suuri kiitos siitä, että valitsit minut projektikoiraohjaajaksi ja autoit vaikessa asioissa. Nikolle kiitos, että olit minun ja Samun apuna ja tukena tänä aikana, opetit minulle paljon. Kiitos Riikalle, Samun uudelle ohjaajalle, koska olet pitänyt yhteyttä ja kertonut Samun kuulumisia. Kiitos kuuluu myös meidän projektikoira ryhmälle jossa on ollut hauskaa ja koettu myös monenlaisia tunteita. Kiitoksia kuuluisi myös monille muille joten iso yleinen kiitos kaikille jotka ovat auttaneet sekä oleet minun ja Samun mukana yhteisellä matkallamme!! Tsemppiä muille ohjaajille loppukoitoksiin ja muistakaa nauttia koirienne seurasta!! =D


Viimeisen päivän kuva <3


 
 
 

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2021