Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2016:
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu

Kaikki merkinnät

 
13.9.2014
Pirtulassa tapahtuu; Hieman luonteista

Minun ja Internetin yhteistyö ei aina oikein toimi, siksi sain tämän eilisen päivityksen julkaistua vasta tänään.
 

Jo vajaassa viikossa kuuroista ja sokeista (koiranpennun korvat aukeavat pentujen ollessa 2-3 viikon ikäisiä ja silmät aukeavat 2 viikon ikäisillä pennuilla) pennuista alkaa nähdä eri luonteita. Ruskea-valkoiset pennut ovat pulleita, erittäin kova äänisiä ja vaativia, jos vapaata nisää ei heti löydy tai toinen pentu ryömii päälle, alkaa äänekäs valittaminen. Pennut ovat koko ajan menossa, etteivät vain tulisi aina liikkeessä olevaan emäänsä :D. Musta-valkoiset narttupennut ovat rauhallisia ja hiljaisia. Yksi musta-valkoinen pentu on muita puolet pienempi, mutta sisua löytyy paljon. Tämä pikkuinen jää kotiin asumaan, jos elämä kantaa sitä eteenpäin ja se jaksaa syödä ja kasvaa.

  

Ruskea-valkoiset tyttäret                       Musta-valkoiset tytöt ,kesk. pienin pentu

  
                                Pikku-Pieta jää kotiin asumaan

 

 

Pirtun löytökoira taustan vuoksi odotin sen tulevaa äitiyttä hieman sekavin tuntein. Pirtu tuli meille reilu kolme vuotta sitten vuosikkaaksi arvioituna, vain 16 kiloa painavana, erittäin arkana ja höselönä koirana. Se oli löydetty Helsingistä vain kahdeksan kilon painoisena, mutta paikallinen löytöeläintarha oli ottanut sen vastaan ja tuonut sen Kainuuseen. Alkuun Pirtu vain juoksi, myös sisällä, mutta juoksukin oli kömpelöä ja löytöeläintarhan henkilökunta epäili, että sitä oli pidetty vaatekomerossa tai vastaavassa, koska se ei osannut juosta.

Rakkauden ja ruuan voimalla painoa on kertynyt kymmenen kiloa lisää ja luottamus ihmisiin on palannut.  Jotkut vieraat ihmiset ovat vielä Pirtun mielestä arveluttavia ja vaikka vauhti on hieman hidastunut, hökelyys ei ole hävinnyt mihinkään :D. Kun pentuhuoneeseen menee, Pirtu hyppää aina vaikka kesken imetyksen tai pentujen puhdistuksen tervehtimään vieraitaan. Ja jos pentulan ovi jää auki, Pirtu hiippailee huoneesta sängylle tai sohvalle päiväunille :D. Vaikka vuoden äiti palkintoa Pirtu ei ehkä olekkaan ansainnut, on sen äidinvaistot ylittäneet odotukseni. Toivotaan, että Pirtu jaksaa huolehtia pennuistaan, jotta niistä kasvaisi tasapainoisia metsästyskoiria <3

 
Pirtu oli meille tullessaan laiha arka ja hyvin kömpelö.


Nykyään Pirtu osaa nauttia elämästä täysillä, traumoista huolimatta.


On se ihan hyvä äitikin :) Pirtu ja pennut synnytyksen jälkeen (pentulaatikossa synnytyksestä aiheutunutta sotkua).
 

Hyvää viikonloppua kaikille,
terveisin Jenna ja Pirtulan poppoo
 
 
 

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2021