Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2016:
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu

Kaikki merkinnät

 
8.4.2014
Synttärit, sairastelua ja treenejä


Hei taas!
 

Viimeksi kerroin Lallin olleen pitemmän aikaa terve. No, siihen tuli muutos melkein heti blogitekstin julkaistuani, sillä unohdin varmaan koputtaa sitä kuuluisaa puuta... Lalli kärsi melkein viikon aika voimakkaasta ripulista, jolle ei keksitty sen kummempaa syytä. Mattopyykkiä siis riitti, kun ei aina ehditty ulos asti. Lalli oli kuitenkin virkeä koko ajan ja kevyemmän ruokavalion ja Canikurin voimin päästiin siitä yli. Ennen ripulia Lalli vielä teloi itsensä metsälenkillä, kun sen mahaan tökkäsi keppi. Tuli iso haava mahaan, mutta lopulta se onneksi osoittautui pintapuoliseksi naarmuksi. Pari päivää tämän jälkeen, ruven jo irrottua alkoi ihon alle kasvaa iso patti, joka kutistui onneksi myös nopeasti. Tänään eläinlääkärissä selvisi, että ihon alle on jäänyt oksasta pieniä paloja, jotka täytyy poistaa. Nyt parhaillaan Lalli toipuu kennelyskästä, joten lepopäiviä on kertynyt jonkin verran, sillä sairaan koiran tärkein työ on parantua, jotta voidaan treenata. Kevät tuo mukanaan tauteja, ja kun itsekin liikkuu monessa paikassa ja asutaan vielä keskustassa, niin ei pöpöiltä voi välttyä.

Lepopäivien aamutunnelmia. Onneksi Lalli jaksaa pötkötellä petissään hötkyilemättä. Ulos mennessä meno onkin ollut ihan toinen, kun fyysistä toimintaa on ollut sairastellessa paljon vähemmän.


 


 

Lalli täytti vuoden 27.3. ja se sai näyttiä pienestä erikoisen herkullisesta aamupalasta, eli Ronjan ruuasta. Ei kuitenkaan ihan kakkua pojalle ruvettu väsäämään, ettei mene maha sekaisin. Juhlia ei erityisemmin järjestetty, mutta onneksi aurinko paistoi ja saatiin ulkoilla hyvässä säässä. Juhlapäivänä sain kuulumisia yhdestä veljestä, joka oli kuvien perusteella kasvanut myös komeaksi nuorukaiseksi! Muistakin sisaruksista sain nähdä kuvia, ja kaikista on kyllä tainnut kasvaa tosi hienoja ja erinäköisiä tyyppejä.




Muuten meillä on mennyt Lallin kanssa tosi mukavasti, koira on edistynyt viime aikoina ihan huimasti muiden koirien ohittamisissa lenkillä, ja ollaan myös päästy treenaamaan melkein joka ilta jäniksien jahtaamisesta pois. Minulla on jo kauhukuvia Lallista, joka viilettää jättimäisen jäniksen perässä Venäjän puolella... Onneksi aika nopeasti jäniksen nähtyään Lalli palaa takaisin samalle ulottuvuudelle missä minä olen, ja voin palkita Lallin siitä leikillä minun kanssani.

Lieköhän Lallia ikävä painanut, kun niin likistyi Ronjaan kiinni tämän palattua "juoksulomaltaan". Ronja taas ei näytä ihan niin paljon Lallia kaivanneen.

 

Treenit on menneet mukavasti, Lalli välillä vieläkin yllättää minut mahtavalla luonteellaan. Tottelevaisuutta ollaan treenattu myös, ja se on ollut nyt tosi virkistävää itselle, kun Lalli on niin selvästi edistynyt esimerkiksi seuraamisessa ja ohjaajaan päin työskentelemisessä. Etsintöjäkin ollaan tehty yhä haastavampia, ja se on puuhista hauskinta! Myös esineilmaisu (Lallin pitää mennä maahan löydettyään esine) on edistynyt hienosti alkuhankaluuksien jälkeen, kun annettiin asialle vain rauhaa hautua koiran ja ohjaajan päissä. Myös ihmisen piiloja Lalli ilmaisee hienosti jo haukkumalla, mutta siihenkin treenataan aina lisää ja lisää. Pian päästään jatkamaan jälkikautta, parit jäljet ollaan päästykin tekemään. Menee hetki, että päästään samalle tasolle kuin ennen talvitaukoa, sillä parin kokeilun perusteella vauhtia ja intoa oli vähän liikaa. Ne kuitenkin varmasti tasoittuvat kun taas palautellaan kaikki opittu mieliin. Huvin vuoksi kokeiltiin yksissä treeneissä muutamia agility-esteitä, jotka sopivat nuorelle koiralle (eli ei rankkoja hyppyjä tai muuta liian kuluttavaa). Vauhtia riitti, eikä naurulta voinut välttyä, kun muutaman kerran putkesta selviydyttyään Lalli keksi uutta käyttöä tuolle esteelle, ja loikkasi putken päälle ja näytti sille niskalenkkiotetta.

Keväisenä iltana joen rannalla. Ihmeteltiin yhdessä joutsenia ja sorsia. Uiminenkin olisi saattanut Lallia kiinnostaa.

 

Leikitty ollaan tosi paljon (siis ennen kuin Lalli sairastui), se on kyllä hurjan hauskaa. En malta odottaa, että saadaan maalimies käyttöön ja päästään testaamaan miehen kanssa puruja. Mies mainittu siksi, että projektikoiraporukassa on vain tyttöjä, ja Lalli on enimmäkseen leikkinyt kilttien tyttöohjaajien kanssa, eikä kovin paljoa karskien miesten.

Mahtavia ulkolusäitä!

 

Hieman minua harmittaa Otson ja Lallin välirikko. Jonkin aikaa olen kertonut poikien nahisteluista, mutta viimeksi kun vietiin pojat leikkimään, eivät ne saaneet leikkiä lainkaan pystyyn, vaan olivat omissa jutuissaan kumpikin tai sitten örisivät toisilleen ja olivat niin ollakseen, että melkein tuli tappelunpoikanen. Toivottavasti tämä on ikään liittyvä ohimenevä juttu, sillä Lallilla meni jo välillä tosi hienosti muiden kanssa, vaikka se pentuna hieman epäsosiaalinen muita koiria kohtaan olikin. Otson kanssa ne olivat niin hyvää pataa jo niin pitkään.
 

Nyt sitä on alkanut paljon miettiä, että enää pari kuukautta ja on hyvästien paikka. Se on alkanut tuntua todelliselta muiden projektiohjaajien kautta, niin monta saman ikäistä koiraa on nyt lähdössä kohti uusia seikkailuja.
Miten nopeasti tämä aika koiran kanssa onkaan mennyt, kohta jo vuosi! Lalli on tuonut niin valtavasti iloa ja elämää minun ja Ronjan pieneen ja seesteiseen rauhaan. Olen tutkinut viime kesäisiä koulutussuunnitelmia, päiväkirjamerkintöjä ja muita Lallin ”asiakirjoja”, ja olen hämmästynyt itsekin sitä oppimisen määrää, mikä meillä molemmilla on tapahtunut näin lyhyessä ajassa. Paljon on ollut murhettakin koirasta, lähinnä silloin kun se on sairastellut, mutta se on vain pieni murunen kaikkien niiden Lallin mukana tulleiden ilojen keskellä. En olisi ikinä saanut oppia näitä hienoja asioita, joita olen projektikoiraohjaajana saanut kokea! Paljon hyödyllisiä työkaluja tulevan eläintenkouluttajan ja pienen ihmisenkin työkalupakkiin!



 

Tänään Lalli kävi röntgenkuvattavana Countrypoliksessa. Odotellaan vielä virallista lausuntoa, mutta mitään hälyyttävää ei luustossa näkynyt. Nyt Lalli makoilee vielä lattialla hieman pökkelössä, kovasti koittaa seurailla minun tekemisiäni, mutta uni vie vielä voiton. Häntä pikkuisen jo heilahteli kun se näki minun kasvot.

Ronja ei yleensä hakeudu itse Lallin läheisyyteen, mutta liekö aurinko ollut juuri mukavasti siinä ja Lalli sopivan välinpitämätön (tajuton :--D ) Ronjaa kohtaan, että kainaloon liiskautuminen tuntui sopivalta.

Kaikenlaisia kiireitä näin meidän molempien valmistumisen kynnyksellä on riittämiin, onneksi tuo keltainen mollukka taivaalla on antanut ihmeellistä lisäenergiaa jaksaa!


 

Aikuisopiskelun etuja, saa seurata luentoa netin kautta ihana Lalli kainalossa ihan kotona, koiranpetissä maaten.

 

 

Loppuun vielä kuvia yksivuotiaasta Lallista. Näin hienoksi se on kasvanut. Terkkuja äiskälle, iskälle, Nexocan-sisaruksille ja heidän ihmisilleen!
 




Sinikka ja Lalli


 
 
 
4 kommenttia
 
1Katri10.4.2014 12:48

Voi ku Lallista on kasvanut komia poika! :)

2Sinikka11.4.2014 17:04

Oikein miesten mies!

3Reetta22.4.2014 12:58

Kirjoituksiasi on ilo lukea (kuten myös katsella)!

4Sinikka24.4.2014 21:55

Kiitos Reetta :--)

Lallin kanssa on ilo elää.

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2021