Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2016:
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu

Kaikki merkinnät

 
31.3.2014
Lomailua, kiireitä ja kevään tuloa
 



Maaliskuu on hurahtanut äkkiä ohi kaikenlaisten koulukiireiden parissa ja niin paljon on ehtinyt tässäkin kuussa tapahtua, että tuntuu kuin hiihtolomasta olisi aikaa paljon enemmän kuin muutama viikko.


 

Vietimme lomaa kotipaikkakunnallani Heinävedellä.  Valitettavasti loma ei ollut Otsolle eikä siitä johtuen minullekaan mitenkään erityisen rentouttava, sillä Otsosta rupesi tulemaan esiin uudenlaisia piirteitä. Se reagoi todella voimakkaasti kaikkiin ääniin, jotka kuuluivat ulkoa tai joiden se luuli kuuluvan ulkoa ja aina, kun joku tuli ovesta sisään, oli hän sitten tuttu tai vieras, mennyt juuri äsken ulos tai viipynyt poissa kauemmin, meni Otso todella kierroksille. Niinpä jouduttiin harjoittelemaan todella paljon sitä, että kun joku tulee sisään, pysytään omalla paikalla rauhassa, mutta siitä huolimatta Otso ei päästänyt koko loman aikana ketään tulemaan sisälle ilman, että olisi asiasta ainakin haukulla ilmoittanut. Onhan Otso täällä Kajaanissakin ollut aina herkkä ilmoittamaan rappukäytävässä kuuluvista äänistä, mutta ilmeisesti nyt sattui sopiva ikä ja vieraan ympäristön takia lisääntynyt stressi sellaiseen saumaan, että vartioimiskäyttäytyminen tuli esiin oikein kunnolla. Onneksi tämä kuitenkin on helpottunut palattuamme takaisin Kajaaniin tuttuihin ympyröihin, pelkäsin, että se jatkaisi samanlaista käyttäytymistä täälläkin. Se ei oikein kerrostaloelämään soveltuisi.  

 

Mutta oli meillä lomalla mukavaakin, ulkoiltiin paljon ja treenattiinkin, kun oli taas apujoukkoja eri tavalla käytettävissä kuin täällä Kajaanissa. Otso sai päivittäin juoksennella irti metsässä tai jäällä ja useimpina päivinä tehtiin joko henkilöhakua tai jälkeä.  Otso oli varsinkin jäljelle pääsystä todella innoissaan ja se kyllä vaikutti myös työskentelyyn, mutta pistettäköön se alkuinnostuksen piikkiin.


Tuo pallo on Otson mielestä varmasti maailman ihanimpien lelujen listalla aika kärjessä. Erityisen ihanan siitä tekee se, että se on pehmeä ja kilisee, mutta lisäksi se, että sillä saa leikkiä vain kotona ja se pitää käydä ensin hakemassa mummon luota. Harvinaista herkkua siis. 

Kuten kuvista näkyy, on Otsolle kasvanut noita jalkoja aikalailla, eikä niitä ole ihan helppo aina liukkaalla pitää ojennuksessa. Nyt on mennyt kuitenkin jo muutama viikko, että korkeutta ei ole enää tullut pojalle lisää, jospa seuraavaksi olisi lihasten kasvun vuoro.




Otso osaa ottaa hauskuuden irti yksinkertaisista jutuista, tuon heinikon täytyi näyttää sen silmissä huvipuistolta.


Otson mielestä loman kohokohta oli varmaankin pilkkireissu sukulaisten kanssa, Otso pääsi touhuilemaan tutussa koiraporukassa koirien juttuja, leikkimään ja ihan vain tutkimaan ympäristöä. Vaikka noista koirista vain yksi tykkää leikkiä Otson kanssa, muut sen yrityksistä lähinnä ärsyyntyvät, sujui reissu kuitenkin sopuisasti, toisten koirien kanssa pystyi touhuilemaan rauhallisempia juttuja.
 


Pilkkireissun tunnelmia ja jännittävä kohtaaminen kairan kanssa

Kajaaniin satoikin sitten loman jälkeen lunta, joten jälkihommat jäivät ja ollaan keskitytty enemmänkin sisällä treenaamiseen, esineiden ja ihmisten etsintään. Esine-etsintöihin ollaan harjoiteltu ilmaisua ihan erillisenä juttuna, Otson täytyy siis mennä maahan ja käskystä tökätä löytämäänsä lelua kuonolla. Otso oppi tämän jutun tosi nopeasti ja jossakin vaiheessa ryhdytäänkin yhdistämään tuota ilmaisua ihan etsintätilanteisiin.

 

Kevään tulo ja sulat tienpenkat ovat saaneet erilaiset taudit liikkeelle ja Otso on saanut niistä vähintäänkin oman osansa. Heti hiihtolomalta palattua se sairasti ripulin ja nyt sitten iski kennelyskä. Tämä yskäpotilaana oleminen on Otsolle aika hankala juttu, sillä vaikka sitä väsyttääkin enemmän kuin yleensä, se vaatisi silti saada täyttää päivittäisen juoksukiintiönsä, mutta riehuminen on nyt jyrkästi kielletty, jottei tauti pahenisi. Sääliksi käy toista, kun metsälenkilläkään ei voi antaa päästellä vapaasti niin paljon kuin vain noista pitkistä kintuista lähtisi, vaan joutuu rauhoittelemaan nuorukaisen menoa, sillä oma ymmärrys ei kyllä riitä hidastamaan menoa vaikka kuinka yskittäisi. Ei auta kuin toivoa, että tauti menee pian ohi, jotta päästään taas nauttimaan näistä ihanista aurinkoisista ja lämpimistä päivistä oikein kunnolla ja treenaamaankin taas ihan täysipainoisesti. 


Lämpimiä alkukevään päiviä toivottelevat 

Niina ja Otso


 
 
 

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2021