Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2016:
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu

Kaikki merkinnät

 
25.3.2014
Samun Hulinoita
Samu on nyt 13 viikkoinen pojan jötkäle ja olemmekin molemmat kehittyneet pieniä askelia kerrallaan. Maaliskuu meillä on mennyt koulua käydessä ja rentoutuessa. Hiihtolomaa en ehtinyt pahemmin viettämään, koska olin työvorossa tallissa mutta onneksi sain viettää 4 päivää kotona Etelä-Pohjanmaalla Evijärvellä. Vaikka viime kirjoituksessani hiukan kertoilinkin lomastamme, voisin avata sitä kuitenkin lisää.
             Minun ja Samun matka alkoi keskiviikkona tallivuoroni loputtua. 4 tuntia autossa hurahti nopeasti ja Samppa vain nukkui koko ajan, mikä on paljon parempi kuin se, että hän huutaisi ja meuhkaisi koko ajan. Kotiin päästyäni oli tosiaan riemua nähtävillä kun siskoni näki Samun ensimmäsitä kertaa. Mutta iloisin kaikista oli Miro joka oli selvästi kaivannut pikkuveljeään. Miro hätkähti silminnähden kun Samu olikin kasvanut eikä ollut enään pieni ja herkkä pentu. Pojat leikkivätkin lähes tauotta ja nukkuivat vierekkäin. Miro on ehta terrieri ja pitikin huolta Samusta ja kannusti Samua omalla käytöksellään menemään mukaan uusiin tilanteisiin. Kävin tervehtimässä isovanhempiani ja setäni perhettä mikä olikin Samulle hyväksi, koska tavoitteeni oli saada Samu rauhoittumaan  ja jopa nukkumaaan vieraassa paikassa. Samppa kävikin alkukankeuden jälkeen tervehtimässä uusia ihmisiä ja nukahti lattialle kun rupesin kertomaan omasta arjestani Kajaanissa. Kotona en pahemmin treenannut, mitä nyt pientä tottelevaisuutta harjoittelimme, koska halusin antaa Samun nauttia isovelvensä seurasta ja olla vain koira. Kotonani Evijärvellä on paljon tilaa juoksennella ja samoilla metsissä mutta joudun odottamaan vielä seuraavaan kertaan ennen kuin vien Samun Miron kanssa metsälenkille jolloin toivottavasti Samu on kasvanut ja saanut enemmän kestävyyttä sekä voimaa.

 
   "Veljekset ku ilvekset" Miro 2,5 vuotta & Samu 8 vk

Pojat tulivat toistensa kanssa niin hyvin juttuun, että oli surullista lähteä takaisin Kajaaniin kun Miro oli itse kovasti lähdössä mukaan. Onneksi kotimatka sujui hyvin ilman mitään draamaa ja saimmekin matkaseuraa kun ystäväni tuli kyydissäni takaisin kasarmille. Alkuun Samu ihmetteli uutta kyytiläistä mutta huomasi tilaisuutensa tulleen ja yritti pistää shown pystyyn ja alkoi ulisemaan sekä örisemään. Samu kuitenkin lopetti pian kun tajusi, ettei hän saa huomiota keneltäkään huutamalla. Kotiin päästyäni Samu olikin ystäväni kimpussa ja kerjäsi rapsutuksia sekä huomiota.
          Kajaanissa aikamme on kulunut harjoitellen. Treeneissä Samu yrittää aina parhaansa mutta joinain päivinä yhteistyökykyinen pentuni tuntuu kiroavan koko maailman ja kouluttajan siinä samassa =) Samu kuitenkin yrittää parhaansa vaikka kouluttaja repiikin hiuksia päästänsä. Samu on kuitenkin vielä nuori ja olenkin innolla/kauhulla odottanut milloin näen Samussa ASENETTA ja poju onkin alkanut sitä näyttää. Olemme treenanneet paljon etsintää eri paikoissa, niin kotona kuin koulun tiloissa mm. verstaalla, pukuhuoneissa jne. Samu etsii mielestäni hyvin ja hän ei ota minuun paljoa kysyviä katseita vaan hän kykenee tekemään omat päätöksensä kun vainun saa. Lelujen kanssa on ollut ongelmia, koska Samu ei tykkää leikkiä kovilla leluilla eikä aina löytämillään leluilla. Ainut lempi etsintälelu on PYYHE jota Samppa rakastaa. Sitä Samppa jaksaa retuuttaa ja koko koiran olemus muuttuu kun hän saakin pyyhkeen hampaisiinsa. Samu kiskoo, ärisee, riuhtoo, repii, haukkuu, mistä olen onnellinen, että on löytynyt motivointikeino etsinöihin.
         Tullilta käytiin Samun kehitystä katsomassa mikä pikemminkin herätti ohjaajassa kauhua ja stressiä. Onneksi pahin jännitys katosi ennen kuin treenit alkoivat ja pystyin keskittymään Samuun paremmin. Sain myös itselleni paljon uutta tietoa miten jatkaa eteenpäin Samun kanssa. Vielä meistä mestareita tulee!! =D Ensi kuussa Samulle tuleekin jännät paikat sillä lähden 4 päiväksi Rukalle ja Samu kohtaa jälleen isoveljensä Miron. Siellä treenaus on vaikeampaa kun kaikkialla on paljon ihmisiä ja toisia koiria mutta omilta mukavuusalueilta on lähdettävä. Olenkin jo jännityksellä miettinyt montako ihmistä haluaa tulla rapsuttamaan Samua Rukalla kun jo nyt Kajaanin keskusta läpikävely on vaikeaa kun lähes joka askeleella joku haluaa rapsuttaa pientä koiranpentua. Tämä on hyvä asia, koska näin Samu tutustuu uusiin ihmisiin mutta koulutuksen kannalta se on hiukan huono kun Samun keskittyminen herpaantuu mutta ajan kanssa tämäkin varmasti sujuu hyvin.
           Samusta on jo kuukauden aikana tullut minulle todella tärkeä ja jos hänestä virkakoira tulee on luopuminen varmasti raskasta. Koira ei ole minulle vain koira vaan kumppani. Kumppani johon voi luottaa hädän hetkellä. Kummpani joka raskastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Anteeksiantavana olentona joka haluaa vain tehdä parhaansa kaikissa tilanteissa. Vaikka aina meillä ei mene hommat niinkuin pitäsi, en välitä. Kun makaan kotona lattialla ja Samu tulee makaamaan vatsani päälle tai tulee viereeni tuijottamaan minua noilla ihanilla silmillään, en voi muutakuin olla onnellinen siitä, että Samu kuuluu elämääni. Ilman koiraa on vaikeaa olla, koska koiran ja ihmisen välillä vallitsee niin suuri luottamus ja kunnioitus, että sitä ei voi sanoin kuvata, sen voi vain tuntea.


 Samu 12 vk

Hyvää maaliskuun loppua
Taru & Samu
 
 
 
1 kommentti
 
1Kirsi Rantala25.4.2014 13:11

Mukava lueskella Samun kehittymisestä :)

Mulle voi joskus laittaa vaikka s-postillakin kuulmisia, jos ehtii ja haluaa?

T: Kirsi ( niinivuoren@gmail.com)

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2021