Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2016:
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu

Kaikki merkinnät

 
13.3.2014
Kevätkiireitä, nokkahommia, tyttöjen hajua ja miehistymisriittejä


Meillä tuntuu aina tapahtuvan jotain Lallin kanssa, vaikka koira täyttääkin jo tämän kuun lopussa vuoden, eikä jokaista maailman asiaa enää tarvitsekaan ihmetellä niin kuin puolisen vuotta sitten. Silti joka päivässä on jotain uutta, edistystä koulutuksessa, hassuja tempauksia ja mukavaa olemista.
 

Minäkin ehdin pitää muutaman päivän hiihtoloman ennen kuin oli taas aika mennä töihin. Nuo muutamat päivät oli ehdottomasti lomaa meille molemmille, Suomussalmen luonnossa rauhoittumista, pihalla käyskentelyä, metsälenkkejä, pallojen ja keppien kanssa pelleilyä, koirakaverin kanssa telmuamista ja aitojen luiden kaluamista ja hautaamista, kaikenlaisia koiramaisia asioita. Loma tekee ainakin ohjaajalle oikein hyvää. Myös nuori koira tarvitsee vähän hengähdystaukoa kaikesta. Meillä oli pihalla siskonlasten synttärijuhlat, joista Lalli suoriutui arvosanalla erinomainen. Se ei ollut kiinnostunut ihmisistä, vaan puuhaili omien pallojensa kanssa. Tietenkin se tyyppi, joka jaksoi heittää sille palloa kauimmaksi ja eniten, oli ihan kiinnostuksen arvoinen tyyppi.


 

Lomalla Lalli ihmetteli pihaan hurauttanutta kirjastoautoa. Mikä on tämä juttu? Miksi muut sai mennä sisälle mutta Lallin piti jäädä ulos? Löytyisikö jostain salareittiä sisälle? Onko tämä joku asia, jonka voi ratkaista?


Lalli ja isä. Pieni lepohetki aamun rankkojen lumitöiden jälkeen. (Lalli laittoi palloa lumikolaan ja katseli sen matkustusta, ja käveli isän perässä koko askareen ajan.)


Luovuttanut saksanpaimenkoira. "Yritin kyllä auttaa, mutta ei minun annettu." Minun mielestä saksanpaimenen yksi parhaita ominaisuuksia; tarve olla kaikessa mukana. Jostain syystä minun vanhemmat ei aina arvosta nikkaroinnissa avustavaa (häiritsevää) koiraa.

Lalli on ollut nyt terveenä. Jokin aika sitten silmien kanssa oli pientä vaivaa, mutta nyt rähmimiset pysyy kurissa kun kerran-pari viikkoon silmähuuhteella hoitaa silmät. Eniten päänvaivaa on aiheuttanut Lallin lisääntynyt kiinnostuminen muista koirista, etenkin niistä tytöistä. Kevät on myös tuonut muita haasteita, kuten esimerkiksi lumen alta paljastuvia hajuja, juoksentelevia jäniksiä ja pikkulintuja.


Lalli on ollut pääsääntöisesti kuitenkin mahtava. Se on oppinut uusia asioita yhtäkkiä, huomaamatta, yllättäin, muutaman toiston ja pienen pähkäilytauon (ohjaajan lähestyvän luovuttamisen) jälkeen. Se on hauskuuttanut minua joka päivä hassuilla tekemisillään. Ollaan tehty aika paljon etsintäjuttuja sisällä, niin ihmisten kuin esineidenkin etsintää. Lalli on kehittynyt, ja siitä näkee liikuttavan hyvin sen, miten se rakastaa etsiä asioita ja keskittyy siihen, vaikka ympärillä olisikin häiriötä, esim. toisia koiria ja ihmisiä. Kajaaninkin maa on alkanut jo sulaa, ja varovaisesti ollaan palauteltu mieleen jäljestystä kangasmetsässä. Lisäksi ollaan leikitty paljon, ja Lallista on kuoriutunut oikea saalistaja, ja treeneissä sille onkin paljon palkitsempaa saada palkkioksi ruuan sijasta leikkihetki ohjaajan kanssa. Leluiksi käy niin oksa kuin oma lelu, tai vaikka kangaspala, josta voi repiä ja retuuttaa.




Lara on hauskaa seuraa, jonka kanssa ei vauhtia puutu.

 

Otson kanssa aamu-ulkoilulla.

 "Tuki sinä se iso kitasi!"



Jos jossain näkyy metrin mittainen vaaleanpunainen kieli mustalla täplällä ja hapsottavat, toisinaan krepatut, korvakarvat, ei siitä voi erehtyä; Lalli se on. Sieltä se tulee ja vauhdilla sydämiä sulattelemaan.



Tuiken kanssa on aina paljon vilskettä ja vilinää.

Tällä hetkellä ollaan Lallin kanssa ihan keskenään jonkin aikaa, sillä Ronjalle ja Lallille tuli pieni pesäero Ronjan juoksuajan takia. Alku meni rauhallisesti, mutta eilen aloin nähdä tilanteen etenkin Lallin kannalta stressaavaksi, Ronjan joka paikkaan seuraaminen ja merkitsevät huokaukset Ronjan viereen pakkautuneesta koirasta kertoivat jo paljon. Mietin jonkin aikaa, kummin teen, vienkö Lallin hoitoon Koirakeskukselle juoksujen loppuajaksi vai lähteekö Ronja hoitoon. Päädyin siis siihen, että Ronja lähtee. Näin Lallin kanssa on helpompaa treenata useammin, kun se on koko ajan käden ulottuvilla. Lisäksi kaikki järjestelyt on nyt helpompaa hoitaa, kun ei tarvitse miettiä, että miten voin välttää, että koirat ovat saman katon alla keskenään ilman valvovaa silmäparia. Ronjalla on hyvä ja tuttu hoitopaikka siskon luona.


Lallilla on ollut epäonnea myös muitten naisten kanssa... Tarvitsisi varmaan hioa vähän iskutaitoja...
 


Lopuksi vielä tällainen ilmestys päivän piristykseksi (kauhistukseksi):
Moelas Lalli, ilimemies Pärnun pellekoulusta...



Nautitaan auringosta!

Sinikka ja Lalli Lärsäke (Lärs, Lärsäyttäjä, Larsson, Lallukan Lullukka)
 
 
 

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2021