Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2016:
Marraskuu
Lokakuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu

Kaikki merkinnät

 
10.2.2014
Minun ystäväni on kuin (ihana, haiseva ja karvainen) villasukka



Terveiset Lallilta!


Tältä työkaverilta on myös luvassa pusuja ja sylihetkiä.



Koirat ovat ihmisen parhaita ystäviä. Niin on sanottu jo pitkään, enkä lainkaan epäile tämän väitteen paikkaansapitävyyttä.
Virkakoira on virkakoiraohjaajan paras työkaveri, tärkeä työkalu, korvaamaton apulainen. Sen lisäksi, että monia työtehtäviä ei voitaisi hoitaa ilman sitä, on se myös vapaa-ajalla tyyppi, jota ei koskaan voi kytkeä OFF-tilaan, kun ei itse jaksa touhuta. Virkakoira tai projektikoira voi sairastua ja siitä pitää jaksaa huolehtia, olipa itsellä mitä vain kesken. Niinhän me teemme ihmisystävillemmekin.


Jaksan myös uskoa, että työpäivinäkin koira on työkaveri, jonka jorinat tai tavat eivät ala ottaa päähän, niinkuin ihmistyökavereiden kohdalla voi ruveta joskus käymään. Onhan koiran ja ihmisen suhde jotain aivan ainutlaatuista. Silti on pidettävä mielessä, että mikäli (työ)koira ei pidä seuraasi ja kanssasi tekemistä itselleen palkitsevana, se ei juurikaan anna armoa, eikä töissä auttaminen ei enää kuulu sen ykkösjuttuihin.

Lallin kanssa on ollut paljon erilaisia hetkiä, paljon hyviä ja arvokkaita, opettavaisia, onnellisia, hymyilyttäviä. Myös niitä, jotka saavat kiukun nousemaan ja kyyneleet silmiin. Jokainen silti opettaa tavallaan, ja myös tekee meistä läheisempiä toisillemme. Koira opettaa meille paljon välittämisestä ja elämästä.


Väsynyt koira lempipaikassaan. Päivän parhaita hetkiä.


Sivu! Seuraa!


Istu!


Leikkihetki kiitokseksi hyvästä suorituksesta.




Vaikka ympärillä tapahtuisi mitä, on virkakoiran osattava rauhoittua ja rentoutua pyydettäessä. Tämäkin taito on opeteltava.



Aurinko on alkanut lämmittää jo vähän, mutta melko kirpeitä pakkasia on ollut myös. Sen takia olemmekin treenanneet paljon sisätiloissa. On ollut todella virkistävää treenata nenähommia koirien kanssa, eikäpä ole itselläkään sormet vallan paleltuneet. Aikaa on vietetty siis niin Koirakeskuksen tiloissa kuin verstaallakin.

Lallin kanssa on otettu edistysaskeleita etsinnöissä. Se on innokas etsijä, ja ollaan nyt panostettu lisää sen motivoimiseen ja tehty haastavampia piiloja.

Uutena asiana ovat ilmaisut, löydetylle esineelle ja ihmiselle hieman erilaiset. Haukku koirasta irtoaa herkkään, nyt kun sitä ruvettiin ihan siltä vaatimaan. Maahanmeno esineellä on varmastikin vaativampaa, mutta sitä treenataan nyt oikein kunnolla.
Useina viikonloppuina on ajeltu kaupungista metsänsyrjään ja otettu hakua, jolloin Lalli on yleensä etsinyt Otson ohjaajaa Niinaa tai siskoani. Siitä ei vauhtia ja intoa puutu!


 

 

Hae! Piilossa on Lallin omia leluja, vieraan ihmisen piilottamana. Toisista kätköistä löytyy myös ruokaa.

 


Siellä haisee jotain! Pöydälle noustaan avustettuna.

 

Samoin pöydältä laskeudutaan avustettuna.

Ja sieltähän se esine löytyikin nuuskuttelun päätteeksi! Ja taas leikitään. 



Ihania poikia lumessa.

Otson kanssa leikitään useita kertoja viikossa, se on parasta liikuntaa kasvavalle nuorukaiselle, niin lihaksille kuin korvienkin välille. Onneksi pojilla vieläkin käy leikit hyvin yksiin. Välillä voi toki olla, että leikki käy toisen mielestä liian rajuksi, ja silloin tulee vähän kärhämää, mutta se on nopeasti ohi. Myös toinen paras kaveri on suomenlapinkoira Tuike, joka on myös esiintynyt aiemmissa kuvissa tässä blogissa. Pikkupentujen kanssa Lalli tuleekin oikein hyvin juttuun,
 

Lallilla on selvästi alkanut uusi vaihe elämässä; vaihe, jolloin pitää nostaa jalkaa useammin kuin ennen, haistella jatkuvasti maata, yrittää liehitellä tyttöjä ja yrmyillä uroksille. Mitä on tapahtunut sille pikkupennulle, jota vasta eilen pitelin sylissäni! Neljä ja puoli kiloa pikkumönkijäistä onkin yllättäin 31 ja puoli kiloa silkkaa elämäniloa ja tänttähäärää.
 

Viime viikolla oli jännittävää aikaa, sillä Lalli oli rajamiesten testissä. Jatkamme kesään asti yhteistyötä Lallin kanssa, ja odotellaan innolla sulia maita, jolloin päästään taas treenaamaan jäljestystä. Lumenkaan aikaan me ei nenän anneta liikoja levätä, vaan tehdään sisätilaetsintöjä.


Rennosti pöydällä.

 
Aurinkoista kevättalven jatkoa kaikille! Ja hyvää ystävänpäivää ystäville!

Sinikka ja Lalli Laurenius Härkäräikkä




 
 
 
 
2 kommenttia
 
1Symppis13.2.2014 10:34

Kiva lukea näitä sun kertomuksia ja katsella kuvia! Mitä palautetta rajamiehet antoivat Lallista?

2Sinikka13.2.2014 22:41

Moi!

Mukava kuulla. :-)

Lallista oli pääasiassa kai positiivista sanottavaa, samoin myös Laserista. Lallilla oli ollut jotain ihmesäätöä jäljestyksessä (pistän jännittävän tilanteen piikkiin, oli jotain ihme käyttäytymistä ollut, mitä ei ikinä oo tehnyt), muuten ei kai ollut ihmeitä.

Keväämmällä selviää lisää tietoa kun meillä tiiviimpi treenailu tulevan ohjaajan kanssa alkaa. :-)

 

Kommentoi kirjoitusta:
 
Nimi / nimimerkki (pakollinen tieto)
Syötä tiedot mobiililaitteella
Kommentti (pakollinen tieto)
 
Varmenne
CAPTCHA ImageRefresh
Varmennekoodi kirjoita yllä oleva varmenne (pakollinen tieto)
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2021