Blogit

Turvanasi maalla, merellä ja ilmassa.






 

Viitatakseni jälleen aikaisempiin päivityksiin, lukijat voivat käydä palauttelemassa mieliin Äksyn ensimmäisiä tulevien työareenoiden mallailuja syyskuun päivityksestä ”Äksyn kuulumisia”. Äitienpäiväviikonloppuna matkasimme jälleen Suomussalmen maisemiin katsomaan, kuinka rajavyöhykkeen merkki istuu Äksyn rinnalle. Jo vain, oikein soppelisti!


 

Viime kirjoituksessa mainitsinkin Äksyn ja Väinön syntymäpäivien juhlistamisesta. Siinä on kyllä melkoinen parivaljakko: molemmissa temperamenttia vaikka muille lainattavaksi. Molemmat sankarit tuntevat oman arvokkuuteensa, molemmat opettavat ihmisille päivä päivältä uusia kommervenkkeja, molemmat nauttivat elämästään täysin siemauksin.




 

Minä olen saanut kunnian ottaa Äksyn kanssa sen elämän (ja samalla minun elämäni) ensimmäiset kisastartit tottelevaisuus- ja BH –kokeissa. Koiran lisäksi voin olla tyytyväinen omaan toimintaani koiran ohjaajana, ottaen huomioon, että samalla tulin hypänneeksi täysin vieraille tantereille touhuamaan.


 

Vaikka sanallisesti kuvailenkin tätä pientä neitokaista pieneksi, sen tosiasiallinen koko on kaikkea muuta: elopaino huitelee tällä hetkellä siellä 37 kilogramman korvilla ja sään korkeus on pysynyt noin 62 senttimerkin lukemissa. Neiti X:n ensimmäinen juoksu on myös alkanut. Äksyn kasvot ovat erittäin ilmeikkäät, saman totesi eläinlääkäri vieraillessamme hänen luonaan. Eri ilmeet helpottavat tämän tytön tulkitsemista erinäisissä tilanteissa.  Voi niitä ilmeiden eri variaatioita!




 

Hetkinen: paimenkoira, vaiko sittenkin seisoja...



Sitten tämän viikon tosiasiaan: Äksy kuvattiin luustoltaan terveeksi ja rajakoiran ura on valmiina alkamaan. Näin yksi ympyrä sulkeutuu, toinen avautuu. On tullut aika seisoa omien sanojensa ja tekojensa takana, ja luovuttaa Äksy tulevalle ohjaajalleen Lapin Rajavartiostoon.
 

Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, kuinka onnellinen ja kiitollinen olen näistä yhdestätoista kuukaudesta, jotka olen saanut viettää yhdessä tämän pystykorvaisen saksanpaimenkoiran kanssa. Äxpäx on tuonut valoa jokaiseen päivään ja töihin lähtiessään se jättää tyhjän aukon koiralaumaamme. Olen kuitenkin yrittänyt ajatella asiaa niin, että Äksy vain muuttaa kaupunkia ja maakuntaa, mutta ryhtyy elämään sitä elämää, mitä varten tytön kouluttaminen on jo hyvässä vauhdissa. Luotan myös siihen, että saan vielä tulevaisuudessa nähdä tätä kaunotarta sekä kuulla, kuinka se pyyhkii maailmalla menemään ja miten hienoja uusia taitoja se onkaan oppinut saati mitä urotöitä se urallaan tekee. Voin lopunikääni olla tyytyväinen tästä mahdollisuudesta ja siitä, mitä olen Äksyn kanssa saanut aikaan.


 

Äksy, suojelusenkeleitä matkasi varrelle. Älä koskaan kadota sitä elämänkipinää, mikä sisälläsi palaa.
 

Rajojen turvallisuutta toivottaen,

Meri-Tuuli ja kumppanit

Äksy röntgenkuvataan maanantaina 13.päivä toukokuuta, minkä jälkeen Äksyn on terveeksi toteamisen jälkeen aika lähteä suuntaamaan uuteen vaiheeseen elämässään. Samaa se tarkoittaa myös minun ja muun koiralaumamme elämässä. Ikävä tulee tätä pientä karvatassua, joka jaksaa hauskuuttaa meitä päivästä toiseen. Suuria muutoksia on siis edessä.




 

Iloa elämästämme ei kuitenkaan puutu! Äksyn 1-vee ja vanhan herra Väinön 12-vee synttäreitä juhlistettiin saman täytekakun ja –keksien merkeissä.  Merkkipäivät olivat hyvin nuorekkaat, kiitos siitä kuuluu juhlasankareille. Tunnelmista myöhemmin…
 

Tässä esittäytyy Vatti, Äksyn uusi luppakorvainen ystävä. Vauhtia ei näiden kohtaamisesta puuttunut.


 

Kevään treenit ovat liittyneet lumen alta paljastuneen sulan maan jälkeen, etsintöihin sekä tottelevaisuuteen. Äksy on myös julkimo: kuvamme oli yhdessä lauantain Kajaanin paikallislehden numerossa. Tekstiviestejä sateli, kun tutut bongasivat meidät lehden sivulta. Liitin numeron yhdeksi osaksi Äksyn kansiota, jota olen ylläpitänyt koko yhteisen matkamme ajan. Näin voin myöhemmin palata kaikkiin niihin tunteisiin ja kokemuksiin, mitä minulle on suotu yhteisen taipaleemme aikana.

Jälkihommissa:

 

On se vain jännä, kuinka tuo koiran nokka toimii. Olen sen verran ahkerasti polkenut jälkeä tälle tytölle, että pikkuinen talvitauko ei haitannut meininkejä yhtään. Tunsin suurta hyvän olon tunnetta, kun Äx lähti painelemaan jälkeä pitkin kuin vanha tekijä konsanaan. Äksy on aivan tohkeissaan nähdessään valjaat, liinan sekä kumikengät ja nakkipussin. Tyttö on niin kovin ehdollistunut siihen, että nyt sitä kuule lähdettiin työhommiin. Ja se into ja halu tehdä töitä pitää tulevalla rajakoiralla ollakin.
 

Lumen sulaminen on tuonut muitakin puuhia, kuin pelkästään jäljen. Kepit, kävyt, maasta pilkottavat kannon palaset, … Mitä kaikkea luonto pitääkään sisällään. Tätä satoa keräämme irtiolo lenkkien yhteydessä. Voi kun voisitte nähdä ja tuntea kaiken sen auringon ja elämän innon, mikä Äksyn silmistä paistaa.








 

Äksy tapasi myös ensimmäistä kertaa elämässään hirven autoajelumme yhteydessä. Vastaamme ajanut auto varoitti meitä iltahämärässä jostain, ja arvasin seudun tuntien hirvivaaran olevan olemassa. Siellähän se sitten oli. Hieman eteenpäin kyseisestä kohdasta päästyämme nuori herra hirvi oli haukkaamassa iltapalasta maantien viereisessä pajukossa. Ajoimme auton sivuun, varoitimme vastaantulijoita ja kävimme ajamassa hirven kauemmaksi tien ollessa vapaa, jotta kolarilta vältyttäisiin. Äksyltä ei tietenkään jäänyt huomaamatta
a) auton pysäyttäminen
b) ihmisen juoksentelu varvikossa saati
c) hirven suuret loikkaukset,

mikä puolestaan aiheutti sen, että koiratilassa ollut saksanpaimenkoira muuttui lähinnä ahventa muistuttavaksi piikkiseläksi, jonka kruunasi selän päälle tötteröksi kaartunut pystykarvainen häntä.
 

Näistä tunnelmista, simasta ja tassumunkeista notkuvan pöydän äärestä toivotamme kaikille hyvää vappua ja siten toukokuun alkua!
 

Meri-Tuuli ja Äksy