Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

"Uusinta UUTTA"

MAASEPPÄ -lehti

Yli 80v

OPISKELIJAna

KeKeä

Jorinat

Tarinat

v.2010 aineistomme


J O R I N A T - Oppimisaineistoa 5 - 10 vuotiaille lapsille:



Aineiston 3. osuus on tuotettu ja julkaistu lukuvuonna 2010 - 2011 opiskelija Elina Röytän opinnäytetyönä (maatalousalan pt).
 
                
tuottaja Elinan esittely Blogit-palstalla.
 
TAMMIKUU 2011:

Hei lapset!
Jälleen on menty vuosi lehmän elämässä ympäri ja jorinani täällä Jorinat-palstalla ovat varsinaisesti loppuneet. Ennen varsinaisen Jäähyväiset -aineiston kohtaa halusin tehdä teille tällaisen pieni muotoisen tietokilpailun lehmän elämästä niin täällä koulutilalla kuin muillakin maatiloilla.

Kerätkää kaverit, ja isät ja äidit myös, yhteen ja järjestäkää tietokilpailu Orkidean avustamana!
Tätä tietokilpailua voi pelata joukkueina tai vaikka itsekseenkin.

Onnea taistoon!
Terveisin, Orkidea 

 
Orkidea -lehmän viimeinen kertomus: Uusi vuosi, vanhat ja uudet kujeet

ja

"Jäähyväiset" -aineisto:


 

Aineiston 2. osuus on tuotettu ja julkaistu talven 2009 - kevään 2010 aikana
,
aineisto käsittää kennelalan 1. ja 3.vuosikurssin opiskelijoiden projektikoirien esittelyt. 
 
   
tuottajina Elina, Hanna, Jennina, Maija, Martta, Miikku, Nina, Riikka ja Vilma: Kennelin karvaisiin voit tutustua myös heidän omassa Albumissaan.

Projektikoirien esittely
:
* Hei olen Ansa, Suomen Tullin tulevaisuuden toivo huumeiden vastaisessa toiminnassa. 
* Terve! Minä olen saksanpaimenkoira Pinja, viralliselta nimeltäni Aiko. 
* Opas Mette. Olen labradorinarttu ja syntynyt 06.07.08.  
* Hei kaikki! Olen belgianpaimenkoira. malinoispoika Nuutti. Olen syntynyt heinäkuun 8.päivä vuonna 2009 Hollannissa.  
* Minun nimeni on Luoti. Virallinen nimeni on Riku ja synnyin 26.6.2009 Pietarsaaressa.
* Heippa! Minä olen saksanpaimenkoirauros Aachen Ex Officio, mutta kaikki kutsuvat minua Rölliksi. Syntynyt Aachen kennelissä.
* Moro! Virallinen nimeni on Butte, mutta minua kutsutaan myös Karmaksi. Olen kotoisin Kiimingistä.
* Olen 4.huhtikuuta 2009 syntynyt sakemannipoika ja minua kutsutaan Natoksi. Hienommalta nimeltäni Mellakan Costo. 
 

Aineiston 1. osuus on tuotettu ja julkaistu kevään, syksyn ja talven 2009 aikana 3.vuosikurssin opiskelijan opinnäytetyönä (maatalousalan pt).  
 
                
tuottajana Elina: Jorinoiden kirjoittajaan voit tutustua oppilaiden Blogit-palstalla.
 
Orkidea-lehmä kertoo omasta elämästään opetusnavetassamme ja kesälaitumella.
Käyppä kahtomassa mitä Orkidea-lehmä kertoo ihtestään Blogit-palstalla. Jatkossa Orkidea kertoo joka kuukausi elämän menostaan ja tapahtumistaan Ollikkalan tilalla vuoden 2009 aikana.
Nämä kertomukset löydät allaolevasta listasta:

HELMIKUU
Orkidean ystävänpäivä

MAALISKUU
Orkidean prinsessapeti ja Orkidea odottaa kevään alkua
Maaliskuun toisesta kertomuksesta alkaen jokaisen Orkidean jutun lopussa on lapsille suunnattu kysymys vinkkeineen. Vastauksen esitettyyn kysymykseen saat aina seuraavan kertomuksen yhteydessä.

HUHTIKUU
Orkidean huhtikuu
Täältä lapset voitte katsoa mitä minä ja ystäväni syömme. Hyvää ruokahalua!
  1. Joka aamu ja ilta hoitajamme antavat meille paljon uutta säilörehua sinisellä vaunulla. Säilörehu on meidän lehmien lempiruokaa ja siksi syömmekin sitä todella paljon!
  2. Säilörehun päälle hoitajamme ripottelevat kärryistä heinää, niin kuin nonparillejä kakun päälle. Heinä pitää mahamme kunnossa.
  3. Päivän aikana saamme käydä myös kioskilta hakemassa herkkuja omalla korullamme, joka roikkuu meidän kaulassa. Hoitajamme kutsuvat sitä transportteriksi (aika jännä sana).
  4. Kioskilta saamme viljaa ja multikronoa pieniä määriä kerralla.” Ei makeaa mahan täydeltä”, jaksavat hoitajamme muistuttaa.
  5. Lisäksi meillä lehmillä on todella isot mukit, juomakupit, joista voimme juoda vettä aina, kun jano yllättää. Vettä tarvitsemme myös maitoon samoin kuin muitakin ruokiamme. Hoitajamme pesevät mukimme säännöllisesti, ettemme sairastuisi. 
Kesällä pääsemme ulos laitumelle syömään. Voi, tulisipa kesä pian niin saisi syödä ulkona!
 
Ja tiedättekös lapset mitä? Meillä lehmillä on neljä mahaa! Mutta siitä lisää ensi kerralla.... 
Muistattekos lapset, kun viime kerralla kerroin teille minun lempiruuistani ja mainitsin että minulla on neljä mahaa. Ajattelin kertoa teille nyt hieman ruuan kulkemisesta minun mahoissani.
Avukseni kertomaan on tullut vanha ystäväni Jalopeno ja hänen avustajansa Leena. Paina vain rohkeasti hiirelläsi alla olevaa tekstiä ja pääset Jalopenon kanssa seikkailulle! (muista myös klikata hiirelläsi Jalopeno -lehmän päällä jotta seikkailusi voi alkaa)
http://katastro.fi/~leena/lehma/INDEX.HTML
 
*
Olikos lapset jännä seikkailu?
Toivottavasti ketään teistä ei pelottanut. Muistattekos lapset, kun palasitte takaisin Jalopenon suuhun verkkomahasta? Minäpäs kerron teille hiukan lisää märehtimisestä eli ruuan uudelleen pureksimisesta.
 
Koska me lehmät tarvitsemme paljon ruokaa, me aluksi hotkimme sitä nopeasti suuhumme emmekä pureksi kunnolla. Kun olemme syöneet tarpeeksi, asetumme makaamaan ja märehtimään. Tällöin ruoka palaa takaisin suuhumme ja me pureksimme sen todella hyvin. Pureksimisen yhteydessä ruokaan sekoittuu sylkeä, jotta se kulkisi paremmin. ” Märehdit vaan et murehdi”, toteavat hoitajammekin katsellessaan märehtivää lehmää. Märehtimisen aikana me lehmät rentoudumme ja märehtimisen jälkeen on hyvä ottaa vaikka pienet päiväunet.

KESÄKUULaidun eloa
Hei lapset!
Muistattekos, kun kerroin teille toukokuussa siirtyneeni lypsylomalle yhdessä kohdussa kasvavan vasikan kanssa? Kerron teille nyt hiukan tarkemmin lypsylomasta eli ummessaoloajasta. Lypsyloma eli ummessaoloaika tarkoittaa sitä, että lehmää ei lypsetä n. 2 kuukauteen. Tällöin lehmä saa levätä toisten ummessaolevien lehmien kanssa ja syödä rauhassa myös silloin, kun toiset lehmät käyvät lypsyllä. Tosin me ummessaolevat lehmät eli ummikot
emme saa niin paljon rehua kuin muut lypsyssä olevat lehmät.

Umpeenlaitto eli valmistautuminen ummessaoloaikaan aloitetaan vähentämällä lypsyt vain aamu- tai iltalypsyksi ja myöhemmin voidaan jättää yksi kokonainen päivä lypsyjen väliin, kunnes maito loppuu. Ummessaollessaan ja laiskotellessaan lehmän utare, eli paikka josta sitä maitoa tulee, on tyhjä ja saa rauhassa valmistaa vastasyntyvän vasikan voimajuomaksi ternimaitoa.
 
Kun vasikan syntymään on enää n. 3 vko aikaa, aloitetaan ummikolla rehun lisäys ja totutus vähitellen takaisin lypsyrehuihin eli niihin herkkuihin joista kerroin aiemmin. Tätä aikaa kutsutaan tunnutukseksi.
 
Huh! Olipas hankala asia. En itsekkään oikein ymmärtänyt ensimmäisen kerran, kun olin ummessa, mitä koko aika tarkoitti. Mutta nyt ymmärrän. Tarkoituksenahan on saada lehmällekkin lomaa töistä niin kuin koululaisten koulusta. Eihän se ole kivaa, jos koko ajan joutuisi tekemään töitä.

HEINÄKUUVasikan potkuja
Vasikan syntymä
Kovin moni teistä ei ole välttämättä nähnyt vasikan syntymistä, mutta eipä hätäillä! Minä ja pieni Eppu-poikani olemme päättäneet kertoa teille vasikan syntymisestä ja näyttää hienon Eppu vasu syntyy -videon (kesto 7min.30sek.), jossa olemme pääosassa! Mutta mennäänpä itse asiaan. 
 
  • Ennen syntymäänsä vasikka kasvaa äitinsä kohdussa 9 kuukautta ja 5 päivää. Vasikan kasvaessa kohdussa äiti lypsää vielä maitoa, mutta menee myöhemmin umpeen kuten Orkidea -äiti kertoi viime kuussa.
  • Kun vasikka on tarpeeksi suuri eikä mahdu enää kunnolla liikkumaan kohdussa, alkaa äidin utareeseen kertyä paljon sitä vasujen voimajuomaa eli ternimaitoa ja äiti alkaa etsiä sopivaa synnytys- eli poikimapaikkaa. Tässä vaiheessa äiti siirretään puhtaaseen, kuivaan ja hyvin kuivitettuun poikimakarsinaan, johon vasikan on hyvä syntyä. Lisäksi äidin takajalkoihin laitetaan jalkaremmit, jottei tämä loukkaisi itseään poikimisen yhteydessä.
  • Karsinaan päästyään äiti kävelee karsinan ympäri ja pyörittelee kuivikkeita sekaisin tehdäkseen hyvän pesän poikimista ja uutta tulokasta varten. Välillä äiti potkii mahansa alle, käy makuulla ja nousee taas ylös, mutta se kaikki kuuluu poikimiseen.
  • Viimein äiti asettuu makaamaan pesään ja alkaa poikimisen avautumisvaihe, jonka aikana uloin vasikkaa ympäröineistä kalvoista tulee ulos ja puhkeaa. Tämä tapahtuu n. tuntia ennen vasikan syntymää. Hoitaja voi tässä välissä käydä tarkistamassa äidin voinnin, taputella sitä ja siistiä karsinaa lisäämällä uutta kuiviketta.
  • Kun avautumisvaiheen alusta on kulunut n. puoli tuntia, esiin tulee nk. vesipää eli sisempi kalvopussi, jonka sisällä on sikiövettä. Vesipään sisällä esiin tulevat myös vasikan sorkat, jotka yleensä puhkaisevat kalvon. Välillä voi hoitaja joutua puhkaisemaan kalvot ja siksi poikimisen seuranta onkin tärkeää.
  • Avautumisvaihetta seuraa työntövaihe, jonka aikana äidin kohtu supistelee työntääkseen vasikan ulos. Vasikan tullessa oikeinpäin ulos etusorkat tulevat näkyville ensin ja sitten turpa jalkojen päällä, kuten Eppu. Tässä asennossa tullessaan vasikka syntyy helpoiten ja yleensä lehmät poikivatkin itse.
  • Aina ei kaikki mene yhtä helposti. Äiti voi tarvita hoitajan apua saadakseen vasikan ulos vasikan ollessa esim. iso, kuten Eppu, tai väärässä asennossa. Hoitajat auttoivat myös Orkideaa, koska Eppu oli niin iso.
  • Ensin hoitajat pesevät kätensä, äidin pepun ja auttamiseen tarvittavat välineet esim. poikimaketjut vetoavun antoa varten, jottei äiti sairastuisi poikimisen jälkeen. Ketjut kiinnitetään vasikan jalkoihin vuohisien yläpuolelle ja vasikkaa vedetään rauhallisesti äidin työntöjen tahdissa alaspäin.
  • Vasikan synnyttyä varmistetaan vasikan hengitys puhdistamalla sen suu ympäröivistä kalvoista. Tämän jälkeen äiti saa tulla nuolemaan vasikkansa kuivaksi. Nuoleminen auttaa äitiä palautumaan poikimisesta ja pudottamaan jälkeiset eli viimeiset sikiökalvot. Vasikalle nuoleminen on hierontaa, joka pistää verenkiertoon vauhtia, jotta vasikka lämpenisi. Lisäksi nuoleminen kuivaa turkin ilmavaksi.
  • Poikimisen jälkeen voi äidille tarjota haaleaa vettä, johon on sekoitettu esim. siirappia, sokeria tai Helunan herätystä.
  • Vasikalle tarjotaan äidiltä lypsettyä ternimaitoa n. 2 litraa muutaman tunnin sisällä poikimisesta vasikan noustua ylös.

Myöhemmin vasikan elämässä tapahtuvaa...

- Vasikan "korvikset"   

ELOKUU
Uutta ja Wanhaa
Lypsyaika!
Tiedättekös te mistä maitoa tulee? Tuleeko sitä purkista, jääkaapista vai kaupasta? Vai voisiko sitä tulla jopa lehmästä? Aivan! Lehmästähän se maito tulee sinne kaupan hyllylle. Mutta miten…
 
  • Joka aamu kello kuusi hoitajani aloittavat työnsä navetalla. Yksi heistä tulee auttamaan meitä lehmiä työssämme eli lypsämisessä. Ensiksi tämä hoitaja eli lypsäjä pesee kätensä ja ottaa mukaansa lypsypaikalle eli lypsyasemalle sanomalehtiä, napusia, puhtaita, kuivia luutuja eli eli lypsyliinoja ja tarvittaessa esim. erillislypsimen osia. Aseman lypsysyvennyksessä lypsäjä kasaa lypsykoneen, laittaa napuset ruokintaämpäreihin, laskee tiskivedet valmiiksi ja laittaa luutut kuumaan veteen (+55oC) pieniin ämpäreihin, jotka kulkevat kahdessa kiskovaunussa. Solutestivälineet laitetaan puolestaan omaan kiskovaunuunsa. Valmisteluihin kuuluu myös aseman lattian kastelu, jottei lika tarttuisi kiinni. Sen jälkeen on aika meidän lehmien astua estradille. Ei muuta kuin portit auki ja töihin!
  • Lypsyaseman päässä olevat kaksi porttia aukeavat ja sisään pääsee molemmista porteista yksi lehmä, jotka kävelevät omatoimisesti lypsykarsinaan. Portit sulkeutuvat siksi aikaa, kun lehmä kävelee karsinaan ja sen jälkeen karsinan portti sulkeutuu ja toinen lehmä pääsee tulemaan toiseen karsinaan. Kerralla lypsyasemalle 2x2 tandem-asema, säädettävä lattia) mahtuu neljä lehmää.
  • Lehmän saavuttua karsinaan, karsina tunnistaa lehmän sen kaulapannassa olevasta transportterista. Tämän jälkeen lypsäjä tarkistaa saako lehmä napusia tai onko se lypsettävä erilleen tankista erillislypsimellä (sankokone, yhden neljänneksen erillislypsin) joko vasikoiden maidoksi tai viemäriin laskettavaksi lehmän ollessa vasta poikinut tai sairas.
  • Seuraavaksi lypsäjä ottaa luutun ämpäristä, puristaa hiukan vettä pois, taittaa luutun puoliksi ja pyyhkii lehmän utareen pohjan ja vetimet huolellisesti liasta. Lehmän utare tulee pestä vähintään kahdella luutulla; kostealla ja nihkeällä. Nyt lypsäjä onkin saanut utareen pestyä ja ottaa alkusuihkeet jokaisesta vetimestä erilliseen alkusuihkemukiin. Näin varmistetaan, että kauppaan tulee hyvää maitoa. Jos maito näyttää oudolta, tehdään lehmästä lättypannutesti. Lättypannutestiin käytetään omaa levyä, jossa on neljä ympyrän muotoista alaa, yksi jokaiselle vetimelle. Vetimestä otetaan uudestaan suihkeet testilevylle ja sekaan laitetaan solutestiainetta, joka muuttuu sen mukaan voiko maidon laittaa kauppaan (seos ei mene klimppiin) vai ei (seos menee yhdeksi kasaksi).
  • Kun lypsäjä on pessyt utareen ja ottanut alkusuihkeet sekä lehmä on laskenut maitonsa vetimiin (tuntuvat kovemmilta) maidonantihormonin eli oksitosiinin avulla, hän kiinnittää lypsimen. Katso lisää oksitosiini -hormonin erittymisestä Orkidean lypsyvinkistä.
  • Lypsimessä on neljä nännikumia, jotka kiinnitetään lehmän vetimiin. Nännikumeista maito menee keskuskappaleeseen, jossa nännikumit ovat kiinni ja sieltä letkuja ja putkia pitkin tankkiin tai erillislypsimen ämpäriin. Lypsyn aikana nännikumissa vaihtelee imu- ja hierontavaihe eli välillä nännikumi puristaa hellästi vedintä ja heti kohta vapauttaa vetimen puristuksesta. Letkunohjaimen avulla lypsin säädetään jokaiselle lehmälle erikseen sopivaan asentoon jotta maito virtaa mahdollisimman tasaisesti utareesta pois.
  • Lehmän tehtyä työnsä lypsykone irtoaa itsekseen (automaattinen lypsimen irroitin) ja lypsäjä laittaa vetimiin vedinsuihketta, joka hoitaa vetimiä pitäen ne pehmeinä. Sitten hoitaja aukaisee paneelin nappia painamalla portin, ja lehmä pääsee pois nukkumaan ja syömään ja vielä näin kesäisin ja syksyisin ulos laitumelle. Ja ei muuta kuin seuraava lypsylle!
  • Hupsis! Lypsäjä! Mitäs tälle lehmälle on puettu? Osalla lehmistä on utareliivit, jotteivät ne loukkaisi utarettaan mennessään ulkona. Utareliivit eivät haittaa lehmää, vaan helpottavat sen oloa. Lypsäjä aukaisee liivin verkko-osan ja ottaa pois pehmikkeenä olleen sanomalehden. Muuten lehmä pestään ja lypsetään samalla tavalla kuin muutkin. Hoitajan täytyy vain muistaa laittaa liiveihin uusi sanomalehti ja liivit kiinni ennen kuin lehmä lähtee pois.
  • Kun kaikki lehmät ovat käyneet lypsyllä, lypsäjä laittaa lypsykoneen ja luutut pesuun ja pesee lypsyaseman ja sen välineet puhtaaksi iltaa varten. Illalla noin puoli neljän aikaan aloitetaan lypsy uudestaan, kun meillä lehmillä on niin paljon maitoa!
  • Tankista maito haetaan isolla maitoautolla meijeriin, jossa maito laitetaan purkkiin ja tuodaan kauppaan.
 
ORKIDEAN LYPSYVINKKI: Me lehmät haluamme tuttua ja turvallista lypsyä tai me emme anna maitoa. Ettehän siis huuda tai kilju lypsyn aikana! Lisäksi pidämme kuumista luutuista, joten vaihdattehan veden aina kun se on jäähtynyt liikaa, ja huolehditte reippaista otteista pyyhkiessänne meidän utareita puhtaaksi. Näin lypsy sujuu nopeasti ja hauskasti!

Orkidea lypsyllä –video (kesto 7min.17sek.)
   

SYYSKUU
Ruska-aikaan
Minun kotini on isompi kuin teidän kotinne  
 
Ammuu siellä, ammuu täällä! Missäs ollaan? No navetassa! Navetta, jos sanakirjasta katsotaan, on karjan eli lehmien, sonnien, vasikoiden ja hiehojen kasvatuspaikka. Mutta jos minulta kysyttäisiin mikä on navetta, sanoisin sen olevan minun ja kamujeni koti. Mennäänpäs asiaan.
 
Navetta
  • Navetoita on olemassa kahdenlaisia; pihattoja ja parsinavetoita. Itse asun pihatossa, jossa lehmät saavat oleskella vapaasti ja liikkua, kun taas parsinavetassa lehmät ovat kytkettyinä kaulapannalla parteen.
  • Pihattoja on monenlaisia. Minun kotini on lämmin makuuparsipihatto, jossa on lypsyasema. Täällä meitä asustelee n. 30 lypsylehmää ja n. 30 vasikkaa ja hiehoa.
  • Navetta on jaettu tavallaan kahteen osaan; nuorkarjanpuoleen ja lehmäpuoleen (ummikot + lypsävät lehmät). Osastojen välissä kulkee ruokintapöytä, jolle jaetaan meille navetan asukkaille evästä (säilörehua, heinää yms..)
    • Nuorkarjanpuolella asuvat 0 - 2 kk:n ikäiset vasikat hiukan erillään isommista, yli 2kk:n ikäisistä, tytteleistä. Pikkuvasikoilla on käytössä kaksi isoa ryhmäkarsinaa, joissa on hyvin kuivitettu ja lämmin makuukoppi keskellä. Myös Eppu asui tällaisessa karsinassa. Keskikokoiset tyttelit asuvat myös ryhmäkarsinoissa, mutta niissä ei ole erillistä makuukoppia vaan tilalla on puolet karsinan koosta vievä makuualue. Kaikista isoimmilla neideillä on makuualueen tilalla parret, joissa saavat opetella lehmien tavoille. Karsinoiden takana on takakäytävä, jota pitkin kuljetetaan kuivikkeita ja eläimiäkin tarvittaessa.
    • Lehmäpuolella asuvat ummikot ja lypsylehmät, tosin omissa osastoissa. Lehmäpuolella on kaksi käytävää, joilla me lehmät saamme kävellä. Keskellä lehmäpuolta on kaksi parsiriviä vastakkain eli me lehmät nukumme päät vastakkain. Hiehojen puoleinen puoli on ruokintapuoli, mistä pääsemme syömään sekä ruokintapöydälle jaettuja säilörehuja ja heinää että kioskeilta viljaa ja multikronoa. Hiehoilla kioskeja ei ole, vaan neideille kioskien herkut tarjoilee kiskoruokkija, joten lehmien puolelle siirtyessä hiehot opettelevat käyttämään kioskeja. Toinen puoli on lypsypuoli, jonne meidät "ajetaan" odottamaan lypsyä hoitajien siivotessa ruokintapuolen parret nukkumiskuntoon (kts. Prinsessapeti). Lypsyn aikana ja sen jälkeen siivotaan myös lypsypuolen parret. Meillä lehmillä on kaksi isoa harjaa (harja1, harja2), joissa voimme itse harjata itseämme.
  • Lisäksi kodistani löytyy kaksi poikimakarsinaa, joista toiseen myös Eppu syntyi. Lisäksi meillä on siemennys-/sairaskarsina, lypsyasema, maitohuone, hoitajien sosiaalitilat, toimisto ja valvomo ja havaintoluokkahuone. 
    • Lypsyasemalla lypsetään lehmät (kts. Lypsyaika!).
    • Maitohuoneessa sijaitsee tankki ja vasikoiden maitoja varten pikkutankki.
    • Hoitajien sosiaalitiloihin ei meillä lehmillä ole asiaa, vaan niissä hoitajamme saavat keittää kahvia, jos valvovat esimerkiksi poikimisia.
    • Toimistossakaan en ole koskaan käynyt, koska siellä saavat vain hoitajat käydä.
    • Valvomosta näkee navettaan ja näkee melkein heti, jos siellä on jotain erikoista tekeillä, esimerkiksi poikimiset ja muut sellaiset.
    • Havaintoluokassa uudet opiskelijat opettelevat lypsämään leikkilehmää ja niin uudet kuin vanhat opiskelijat kertailevat tunneilla opittuja asioita ennen navetan alkua, esimerkiksi lehmän vuosikiertoa.

Hoitajamme
Nyt olen esitellyt teille kotini ja on aika esitellä teille ihanat hoitajamme Sanna, Seija, Mika, Jenni, Ilse, Eija ja Mira.
                                           
Koulutilan minulle tutuimmat karjanhoitajat, jotka olen tuntenut jo pikkuvasikasta asti. Jos heitä pyytäisi kertomaan jonkin jutun minun tekemisistäni nuorempana, he varmaan muistaisivat jonkin nuoruuden toilailuistani ja kertoisivat siitä teille. Mika on koulutilan ainut mieskarjanhoitaja, jolta vitsit ei ole vähissä. Silti työnsä hän hoitaa vauhdikkaasti. Hei, mihin hän jo katosi! Jenni on koulun uusin karjanhoitaja. Vaikka Jennillä asiaa riittääkin:), hoitaa hän meidät huolella!
Ilse
Kun Ilse saapuu aamunavetalle opiskelijoiden kanssa, on meille lehmille usein luvassa luksusta. Tällöin opiskelijat yleensä harjaavat meidät lehmät paraatikuntoon aamulypsyn jälkeen. Ei muuta kuin hännät suoraksi ja karvat kiiltämään!
Eija
Eijan tapaan usein opiskelijoiden seurassa heidän ensimmäisillä lypsykerroillaan. Monesti Eija on valinnut minut esimerkki lehmäksi esikäsittelyssä, solutestin teossa ja lypsimen kiinnityksessä, mutta se ei haittaa minua.
Mira
Mira kuuluu myös siihen kolmikkoon (Eija, Ilse ja Mira), jonka jäseniä täällä yleensä näkee vain opiskelijoiden seurassa. Välillä Mira liikuskelee navetassa ja silloin on minun parasta olla kiltisti, ettei hän vain ottaisi yllätyskuvia minusta teille lapsille.
  

LOKAKUUPakkasia odotellessa 
Sorkkahoitoa ja puhtaita alusia
 
Terve! Näin talven lähestyessä ajattelin kertoa teille miten meidän lehmien hyvinvoinnista ja terveydestä pidetään huolta. Myös meillä lehmillä on riski sairastua eri sairauksiin ja näitä hoitajat voivat ennaltaehkäistä niin kuin te voitte ehkäistä hampaiden reikiintymistä harjaamalla hampaat säännöllisesti.

Puhdas prinsessapeti
  • Hoitajat puhdistavat ja kuivittavat partemme kahdesti päivässä (aamuin illoin) ja lisäksi iltatarkistuksella niistä siivotaan enimmät liat pois. Näin ihomme pysyy puhtaana ja mahdollisiin pieniin naarmuihin ei mene likaa. Myös opiskelijoiden suorittamat harjaukset pitävät ihomme ja karvamme kunnossa. Minä tykkään, kun Elina harjaa minua:). Silloin pitää muuten opiskelijan pitää hengityssuojaimia!
  • Puhtaat parret pitävät myös utareemme terveinä, kun vetimien pinnalle ja sieltä sisälle utareeseen ei pääse pöpöjä, jotka pilaisivat maidon.
Puhdas ruoka ja juoma
  • Kuten olen teille lapsille jo aikaisemmin kertonut, hoitajamme huolehtivat juomakuppiemme säännöllisestä pesusta ja tarkistavat jokaisella ruokinta kerralla näkyykö rehun seassa jotain sinne kuulumatonta, esimerkiksi muovia tai koneesta irronneita raudan palasia. Joskus on löytynyt jopa koiran lelu keskeltä ruokintapöytää!
  • Jos sattuisimme pistelemään poskeemme esimerkiksi muovia tai rautaa tai juomaan likaista vettä, kipeytyisi ainakin yksi meidän lehmien neljästä mahasta.
  • Hoitajien on tärkeää seurata, että kaikki lehmät syövät tarpeeksi, jotta emme sairastuisi ketoosiin. Ketoosi on sairaus, jossa lehmä ei saa tarpeeksi energiaa ja joutuu käyttämään kehonsa rasvaa energian saantiin ja siksi laihtuu. Tällöin lehmälle tarjotaan lisäenergiaa ja eläin voidaan ottaa esimerkiksi pihaton sairaskarsinaan syömään rauhassa heinää ja säilörehua sekä nameja. Koulutilalla ketoosia ehkäistään syöttämällä hieman ennen poikimista ja pari kuukautta poikimisen jälkeen Acetona Energy- napusia lypsyn yhteydessä lisäämään ruokahalua.
Makustellen uutta
  • Olettekos koskaan ottaneet jotain uutta ruokaa ison kasan lautaselle ja olleet illalla maha kipeänä? Meidän lehmien mahat kipeytyisivät, jos hoitajamme muuttaisivat äkkiä ruokavaliotamme. Tunnutus on hyvä esimerkki ruokavalion muuttumisesta. Kun olemme ummessa, saamme vähemmän ruokaa kuin lypsäessämme ja siksi pötsin pitää tottua isoihin ruokamääriin hyvissä ajoin ennen poikimista eli noin kolme viikkoa aikaisemmin. Ja lisäksi, kun poikimisen jälkeen alamme tuottamaan maitoa yhä enemmän täytyy myös ruokaa tarjota vähitellen enemmän.
  • Toinen hyvä esimerkki ruokavalion muuttumisesta on laidunkauden alku eli siirtyminen laitumille. Tähän hoitajat valmistelevat meitä lehmiä jo pari viikkoa ennen laitumelle päästämistä antamalla meille magnesium -kivennäistä sisältävää kivennäissekoitusta (Kesänamino). Magnesium ehkäisee laidunkouristusta, joka on erittäin vaarallinen sairaus johon meillä lehmillä on riski sairastua varsinkin alkukesän laitumia syödessämme.
Terveenä vasikan kanssa
  • Poikimisen aikaan ja pari kuukautta sen jälkeen lehmät sairastuvat helposti ja siksi esimerkiksi poikimista avustettaessa on oltava tarkkana puhtaudesta.
  • Poikiva lehmä ei saa olla liian lihava, jotta vältyttäisiin poikimahalvaukselta. Poikimahalvaukseen sairastunut lehmä kärsii kalsiumin puutteesta, ei pääse jaloilleen ja tuntuu viileältä. Paikalle soitetaan nopeasti eläinlääkäri, joka antaa lehmälle kalsiumliuosta pullosta suoraan verisuoneen. Jos lehmä olisi kuitenkin päässyt lihomaan ennen poikimista liikaa tai kyseessä on vanha lehmä, voidaan lehmälle antaa varuilta ennen poikimista lisäkalsiumia esimerkiksi tablettina, kapselina tai geelinä. Jalkoihin on hyvä laittaa myös jalkaremmit, jottei tämä loukkaisi itseään poikimisen yhteydessä.
  • Poikimisen jälkeen kohtu (paikka, jossa vasu kasvoi) voi tulehtua, jos sinne on päässyt ylimääräisiä pöpöjä esim. poikimisen avustuksen yhteydessä. Välillä kohtu puhdistaa itse itsensä, mutta välillä tarvitaan myös antibiootti -lääkehoitoa, jolloin lehmän maito on lypsettävä erilleen kannukoneella. Maito ei siis lähde maitoauton mukaan, koska maito ei ole juotavaksi kelpaavaa!
  • Poikimisen jälkeen maidon määrä kasvaa nopeasti ja saattaa joillakin lehmillä aiheuttaa utaretulehdusta. Utaretulehduksesta löytyy lisää infoa tuosta heti alapuoleltaJ.
Plättypannutestejä ja kannukoneita
  • Lehmän utareen terveyttä on kaikista helpointa seurata lypsyn yhteydessä otettavilla alkusuihkeilla ja plättypannutestillä. Tähän tutustuitkin jo aiemmin Lypsyaika-infon yhteydessä? Testien yhteydessä löytyy välillä lehmiä jotka muuten vaikuttavat olevan kunnossa, mutta maito on oudon näköistä, väristä tai hajuista. Usein tällaisessa tilanteessa voidaan havaita utareessa myös epätavallista kovuutta, kuumotusta ja / tai punoitusta.  Lehmällä on utaretulehdus. Tällöin lehmä on parasta lypsää erilleen kannukoneella tai erillislypsimellä ja mitata lypsyn jälkeen lämpö (lehmän normaalilämpö on 38,2 - 39,2 astetta). Tarvittaessa, eli viimeistään silloin kun lehmällä on kuumetta, paikalle soitetaan eläinlääkäri, joka kertoo hoito-ohjeet. Usein hoitona käytetään antibiootti-lääkettä, jolloin maito tulee lypsää erilleen kannukoneella. Maito kun ei ole tällöin juotavaksi kelpaavaa, yh hyh…
  • On tärkeää huolehtia myös utareen oikeanlaisesta tyhjentymisestä sekä lypsimen kunnosta että sen hyvästä peseytymisestä. Jos utaretta lypsetään toistuvasti liian tyhjäksi tai lypsin on viallinen, vetimet vaurioituvat ja seurauksena on utaretulehdus. Liika maito utareessa altistaa lehmää myös utaretulehdukselle, samoin kuin huonosti peseytyneet lypsimet.
Kaikki neljä kunnossa
  • Jaloistamme ja sorkistamme tulee pitää hyvää huolta, koska pihatossa me liikumme paljon, kulkiessamme syömään, lypsylle, makuulle jne jne. Parsinavetoissa elävät kamumme seisovat parressa ruokailun ja lypsyn aikana.
  • Koulutilalla vierailee säännöllisesti eräs erittäin mukava henkilö, sorkkahoitaja Asko. Hän tarkistaa sorkkiemme kunnon, poistaa ylimääräisen kasvun ja hoitaa tarvittaessa muullakin tavoin sorkat. Tämä sen vuoksi, jotta meidän olisi helppo kuljeskella niin kesällä laitumella kuin talvella pihaton käytävillä taikka seistä talven yli parressa parsinavetassa.
  • Laitumella ollessamme jalkamme rasittuvat kaikista vähiten, koska laidun on niin paljon pehmeämpi navetan parsiin ja käytäviin verrattuna. Siksi laiduntaminen onkin pakollista touhua parsinavettojen asukkaille. Ei ulkoilu tee kyllä pahaa meille pihatonkaan asukkaille ja onhan laitumella tilaa liikkua enemmän kuin sisällä. Puhtaassa lumessa ulkoilu talvisin parantaa sorkkiemme terveyttä ja puhdistaa ne, joten talviset ulkoilureissut kelin salliessa ovat hyväksi.
Yleinen hyvinvointi
Yleiseen hyvinvointiin kuuluvat ystävällinen eläinten kohtelu hoitajiemme taholta, rauhallinen navetan ilmapiiri ja ympäristön turvallisuus ja siisteys. Opiskelijat opetetaan jo ensimmäisestä navetta kerrasta alkaen ystävälliseen eläinten kohteluun, rauhallisuuteen (navetassa ei huudeta eikä juosta kuin vain tarvittaessa) ja pitämään ympäristö kaiken kaikkiaan siistinä. Esimerkiksi saappaat pestään aina poistuttaessa lehmien puolelta ruokintapöydälle. Ethän sinäkään haluaisi meidän kävelevän sinun ruokalautaselle likaisin sorkin! Myöhemmin opiskelijoita opetetaan havainnoimaan meille lehmille vaarallisia asioita navetassa, kuten esimerkiksi liukkaat käytävät, terävät kulmat tai muut vastaavat.
 
Opiskelijat opettelevat koulutilalla kuntoluokituksen eli määrittävät lehmän lihavuuden tai laihuuden ulkoisten mittojen avulla. Lisäksi he opettelevat kuuntelemaan oman havainto-opetuslehmänsä pötsi- ja sydänäänet stetoskoopilla ja mittaamaan lämmön - no, tietenkin kuumemittarilla. Näitä kaikkia oppimiaan taitoja opiskelijat voivat hyödyntää mahdollisuuksien mukaan myöhemmin myös työelämässään.
       

MARRASKUU
Lumi, missä viivyt?
Lehmän vuosikierto (tuotanto)
 
Heruminen
= maitotuotos nousee noin 2 kuukauden ajan poikimisesta.
* Parhaimmillaan maitoa tulee päivän aikana 40 – 50 litraa, joillakin meistä jopa likemmäs 80 litraa.
* Säilörehua vapaasti tarjolle ja nameja sopivassa määrin - ei sitä maitoa muuten tule ja pääsemme laihtumaan!
 
Korkean tuotannon vaihe
= maitotuotos suurimmillaan noin 3 – 4 kuukauden ajan poikimisesta.
 
Laskevan tuotannon vaihe
= maitotuotos rupeaa laskemaan, kun poikimisesta on kulunut noin 3 – 6 kk.
* Maito tulee päivässä noin 20 – 30 litraa, joillakin meistä voi tulla silti enemmän.
 
Alhaisen tuotannon vaihe
= Lehmä rupeaa valmistautumaan uuteen poikimiseen, kun poikimisesta on kulunut 6 – 10 kuukautta.
* Maitoa noin 10 – 20 litraa / päivä.
 
Umpeutus ja ummessaolo
= maidon tulo loppuu vähitellen ja lehmällä alkaa loma 2 kk ennen vasikan syntymää.
Katso lisää lehmän lomailusta tämän palstan kesäkuun jorinasta:)

Kts. Elinan piirtämä kuva lehmän vuosikierrosta.
 

JOULUKUU
Tonttuja liikkeellä

Kts. Orkidean 50 tonnin kunniakirja

 
 


   Seuraavat osuudet ja sisällöt:
Tällä hetkellä ei julkaistua oppimisaineistoa. 

Lähde: Kannuksen koulutilan ilmakuvan ja tämän palstan ClipArt-kuvat, http://office.microsoft.com/fi-fi/clipart/default.aspx

Tapahtumaloki
6.11.2012
Blogimerkintä

5.11.2012
Blogimerkintä

20.12.2011
Blogimerkintä

Kaikki tapahtumat RSS
Perustiedot

 Kannuksen yksikkö


Kannuksen yksikkö on valtakunnallisesti arvostettu maa- ja metsätalouden kouluttaja niin nuorisolle kuin aikuisille. Vahvuutena on kotieläinyrittämiseen liittyvä koulutus ja maatalousteknologia. Toimipaikka on Euroopan ainoa turkistuotantoon suomen kielellä kouluttaja ja Suomen ensimmäinen Kennel-alalle suuntautunut kouluttaja. Vahva aikuiskoulutus- ja hanketoimintamme tuo lisää osaamista kaikkiin maaseudun ammatteihin.

Vuonna 2006 Kannuksen yksikkö valittiin ensimmäisenä vuoden luonnonvara- ja ympäristöalan koulutuksen kehittäjäksi, tunnustuksen antoi Opetushallitus. Vuonna 2007 saimme virallisen aloitusluvan maatalousteknologian ja eläintenhoitajien koulutusohjelmaan. Opiskelijoita oli yksikössä koko historian ajan suurin määrä eli yksikköhintaisia opiskelijoita lähes 270.

Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston Kannuksen yksikkö sijaitsee kauniissa
Lestijoki-maisemassa Kannuksen kaupungin välittömässä läheisyydessä (n. 2 km keskustasta). Kannukseen on hyvät liikenneyhteydet sekä rautateitse että autolla/linja-autolla. Tarkempi maantieteellinen sijaintimme ilmenee eniron kartasta ja aluekartta helpottaa puolestaan liikkumista opistomme alueella. Sääpalvelustamme saat tietoa mitä vaatetusta laittaa ylle kun saavut opistollemme vierailemaan tai opiskelemaan.

Opiston alueella sijaitsee Ollikkala-päärakennuksen lisäksi mm oppilasasuntoloita, opetustilat, koirahoitola, opetusnavetta, hallinto- ja toimistotilat sekä ruokala. Koivukartanosta löytyvät aikuiskoulutus ja neuvottelutilat. Lisäksi opistomme välittömässä läheisyydessä sijaitsee Dogness -koirapalvelukeskus jonka toiminta on Kannuksen maaseutuopiston ylläpitämää.

YHTEYSTIEDOT: Keski-Pohjanmaan maaseutuopisto, Kannuksen yksikkö
osoite: PL 21, Ollikkalankatu 3, 69101 KANNUS
puhelin: (06) 8748 111 (opintotoimisto)
fax: (06) 8748 201 (Ollikkala/hallinto), (06) 8748 202 (Koivukartano/aikuiskoulutus)
 
Yksikönjohtaja / Unit Manager
Hanna-Mari Laitala
mobitel +358 44 7250 682
email: hanna-mari.laitala@kpedu.fi
Welcome to Hansu´s Homepages

info e-mail: info.kannus@kpedu.fi
Kannuksen koulutilan henkilökunnan esittely ja yhteystiedot tästä.
KeKe-tilanne tilalla

 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2019