Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 
Maataloushistoria
Hahkialankoetila
Vanhaa Mustialaa: Entisten mustialalaisten haastattelu
Talonpojasta- maaseutuyrittäjäksi
Puimakone. Janne Mäki
Riihi_Maria Sihvola
Aurojen historia J-P Ollari
Mustialan koneet 2014 - muutokset vuoteen 1930 verrattuna
Kanatalouden historia
Pellava_ Anna Suppola
Vetojuhtana härkä
Luomutuotannon historia.
Lammastalous
Nautojen ruokinta - appeesta seosrehuun
Heinänteko
Pellon perustyöt
Karjanjalostus-Sonni osuuskunnista Viking Geneticsiin
Maatalouspolitiikan historia isojaosta EU-politiikkaan
Hevoskulttuurin muutos
Lannasta lannoitteisiin
Naudan ruokinta ja hoito
Kasvinviljelyn kehittymisen suuret linjat
Heinänviljelystä nurmirehutuotantoon
Viljan korjuu,käsittely ja varastointi
Maidon käsittely
muokkausvälineet
Mustialan lypsykarja 1880-1930 -luvuilla
Metsästyksen historia
Maatila-_ja_sikalarakennukset
Hannulan kartanon navetta
Talouspuutarhan viljelysuunnitelma
Mustialan koneet
Kiertoviljely
Navettarakennusten historiaa
Päärakennus ja sauna
maataloushistoria_2010
Kaski
Laidun
AIV
Sika
Pellava
Hahkialan koetila
 
Hahkialan kylä on 1400-, 1500- sekä 1600-luvun alkupuoliskolla ollut läänitettynä useille eri henkilöille. Näissä läänityksissä eivät omistajat itse asuneet, vaan olivat ruotsissa. 1400 -luvun lopun ja 1500 -luvun ajan Hahkialan tilat ovat olleet läänitettyinä Tawasteille. Nuijasodan päätösselvittelyiden yhteydessä teloitettiin noin 50 suomalaista aatelismiestä. Läänitys palautui kruunulle. Arvid Henrikinpojan leski, Margareta Maununtytär Kurjalasta sai kuitenkin pitää perintöosansa läänityksestä. Hahkialan kylä joutui komissaari, Adam Skreffarelle vuonna 1602. Kustaa II Adolf puolestaan palautti Hahkialan Margareta Maununtyttärelle 1614. Margareta kuoli pian tämän jälkeen ja maaomaisuus palautui kruunulle.
Turun hovioikeuden asessori, ratsumestari Olof Dufva sai vuonna 1618 rälssinä muiden muassa kolme tilaa Hahkialan kylästä. Hänen kuoltuaan vuonna 1632 tilojen osuudet siirrettiin hänen leskelleen Kristina Wildemanille. Hän kuoli 1651. Samana vuonna Hahkiala annettiin lahjoitusmaana Normandiasta kotoisin olevalle, 30 -vuotisessa sodassa Ruotsin armeijassa ansiokkaasti palvelleelle Toussaint Charpentierille.
 
Charpentierien Hahkiala

Toussaint Charpentierin tullessa Hahkialaan olivat tilat talonpoikien viljelemiä tai autioita. Epävakaiset ajat ja osittainen huolimattomuus olivat syynä siihen, että Hahkialan omistus Charpentiereilla vakiintui vasta 1600 -luvun loppuvuosina. Lopullisesti se lujittui vuonna 1765 sääntöperintömääräyksellä.
uodesta 1730 vuoteen 1782 tilan omisti Claes Robert Charpentier. Hän laajensi kartanoa merkittävästi ostamalla lähiympäristön tiloja. Hänen aikana Hahkialan kartano oli suurimmillaan. Hän myös rakensi uuden päärakennuksen, joka korvasi 1694 tulipalossa tuhoutuneen päärakennuksen. Hän myös aikaansai sen, että tilan luonto muutettiin sääntöperintötilaksi vuonna 1765. Rintaperillisen puuttuessa kuningas Kustaa III hyväksyi tilan siirtämisen testamentilla Claes Robertin sisarenpojalle Carl Fredrik L'Eclairille. Kuningas aateloi hänet ja antoi oikeuden Charpentierien nimen käyttöön.
Carl Fredrik meni naimisiin Margareta Blomcreutzin kanssa. Heille syntyi 20 lasta, joista 16 eli pidempään kuin vanhempansa.
Hahkialan Kartano siirtyi vuonna 1882 Gustaf Robert Alfred Charpentierille. Hänestä tuli myöhemmin senaattori. Hän oli ilmesisesti hyvin edistyksellinen viljelijä ja teki paljon uudistuksia Hahkialassa. Tilalle rakennettiin navetta- ja tallirakennuksia, meijeri, viljamakasiini ja kasvihuoneita sekä tiiliruukki ja saha. Työntekijöille rakennettiin asuntoja, torppareiden lapsille koulu ja vanhuksille vanhainkoti.
Senaattorin poika Axel Fredrik Charpentier sai tilan senaattorin kuoltua vuonna 1914. Hänestä tuli itsenäisen Suomen ensimmäinen oikeuskansleri vuosiksi 1918-1927. Hän rakennutti tilan nykyisen päärakennuksen vuosina 1915-1917.
Oikeuskansleri kuoli vuonna 1949. Sääntöperintölaki oli Suomessa kumottu vuonna 1930. Tila jaettiin perillisten kesken 1950. Itä-Hahkialaa viljeli tohtori Claes Axel Gustav Charpentier. Länsi- Hahkialaa viljeli vuorineuvos ja Suomen Sokerin pääjohtaja, Gunnar Hernberg, jonka aloitteesta mm. Länsi-Hahkiala myytiin Kaupan Maataloussäätiölle vuonna 1963.
 
Nykyään Koetilalla tehdään kasvinsuojelukokeita, lajikekokeita ja lannoituskokeita. Myös viljelytekninen testaus, koulutus- ja neuvonta ovat osa toimintaa. Tilalla toimii siemenkeskus ja viljalaboratorio. Yhteistyö siemensopimusviljelijöiden kanssa on tiivistä ja luottamuksellista. Koetilan rooli kotimaisessa elintarvikeketjun kehittämisessä on merkittävä.1990-luvulla kiinnostuksen kohteiksi nousivat avomaavihannesten varastolajikkeiden testaus ja bioenergia (energiapaju). Koneiden osalta koetoiminnan luonne muuttui laitekuvausten suuntaan. Koulutusten ja myyntinäyttelyiden rooli kasvoi. Elektroniikka ja tietotekniikka korostuvat edelleen. Uusi siemenvarasto ja toimisto rakennettiin 1998.
Tänä päivänä tutkimus- ja koetoimintaa jatkuu aktiivisena. Vuonna 2012 koeruutuja oli lähes 3000, joista 2/3 lajikekokeita. K-maatalouden Viljelyohjelma kokeet ovat tulleet merkittäväksi osaksi tutkimusta. Siemenkeskus kunnostaa ja pakkaa huomattavan osan K-maatalouden myymästä sertifioidusta siemenestä. Viljakauppaa tukeva viljalaboratoriotoiminta keskitettiin koetilalle tutkimuslaboratorion yhteyteen vuonna koneuutuuksia säännöllisesti vuodesta 2007. 2008. Heinäkuun lopun K-maatalouden Viljelyohjelmapäivät ovat esitelleet tutkimustuloksia ja koneuutuuksia säännöllisesti vuodesta 2007.
 
 
 
 
 


anttik



 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2017