Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 
Maataloushistoria
Hahkialankoetila
Vanhaa Mustialaa: Entisten mustialalaisten haastattelu
Talonpojasta- maaseutuyrittäjäksi
Puimakone. Janne Mäki
Riihi_Maria Sihvola
Aurojen historia J-P Ollari
Mustialan koneet 2014 - muutokset vuoteen 1930 verrattuna
Kanatalouden historia
Pellava_ Anna Suppola
Vetojuhtana härkä
Luomutuotannon historia.
Lammastalous
Nautojen ruokinta - appeesta seosrehuun
Heinänteko
Pellon perustyöt
Karjanjalostus-Sonni osuuskunnista Viking Geneticsiin
Maatalouspolitiikan historia isojaosta EU-politiikkaan
Hevoskulttuurin muutos
Lannasta lannoitteisiin
Naudan ruokinta ja hoito
Kasvinviljelyn kehittymisen suuret linjat
Heinänviljelystä nurmirehutuotantoon
Viljan korjuu,käsittely ja varastointi
Maidon käsittely
muokkausvälineet
Mustialan lypsykarja 1880-1930 -luvuilla
Metsästyksen historia
Maatila-_ja_sikalarakennukset
Hannulan kartanon navetta
Talouspuutarhan viljelysuunnitelma
Mustialan koneet
Kiertoviljely
Navettarakennusten historiaa
Päärakennus ja sauna
maataloushistoria_2010
Kaski
Laidun
AIV
Sika
Pellava

Kasvinviljelyn suuret linjaukset

 

Maanviljelyn on arvioitu alkaneen noin 10 000eaa Lähi-idässä. Tällöin ensimmäisiä viljely kasveja ovat olleet viikuna ja villirukiit. Pääasialliseksi elinkeinoksi maanviljely kehittyi vasta kuitenkin pronssikaudella (3500-1200eaa). Tällöin ruokaa pystyttiin tuottamaan jo niin paljon, että ruuan hankita ei työllistänyt kaikkia, tämä loi perustaa sotajoukoilla ja kulttuurille.

 

Suomessa maanviljelyn nousu sijoittuu noin 1600-luvulle, vaikkakin maanviljelystä on merkkejä jo esihistoriallisilta ajoilta.  1600-luvulla turkismetsästys alkoi taantua ja viljelystä tuli pääelinkeino, vaikka 2/3 pelloista sijaitsikin eteläisessä Suomessa. 1800-luvulle mentäessä suurin osa väestöstä sai elinkeinonsa maataloudesta.  Tämän jälkeen tämä väestönmäärä on jatkuvasti pienentynyt aina näihin päiviin asti. Syynä on ollut aluksi teollistuminen ja maatalouden tehokkuuden nousu ja myöhemmin kaupallisten ja poliittisten olosuhteiden muutos.

 

Muinaisessa Suomessa kaskiviljely oli yleisin viljely muoto, sillä Suomessa oli vähän peltomaata tai hyödynnettävissä olevia niittyjä. Kaskiviljelyssä yleisiä viljelykasveja olivat ruis ja nauris. Myös ohraa, tattaria ja kauraa viljeltiin. Myöhemmin kun puun arvo ja arvostus nousivat, muuttui kaskiviljely kannattamattomaksi vaikka se tarjosi moninkertaiset sadot perinteiseen viljelyyn verrattuna.  1800-luvun puoliväliin asti kaskiviljelyn voi katsoa olleen merkittävä viljelytapa. Suomessa alettiin myöhemmin siirtyä ns. monivuoroviljelyyn, jossa vuorotellaan eri viljalajien ja kesannon tai/ja heinämaan välillä.  Tämänkin viljely tapa on kutakuinkin väistynyt kasvinsuojelu ja lannoitteiden tehostuttua.

 

Viljely kasvien kehittymisessä on tapahtunut suuri muutoksia vuosisatojen saatossa. Kun ennen kasvien oli kestettävä karuja ja vähäravinteisia ympäristöjä, on niiden nykyään kestettävä suuria ravinne määriä esim. laakontumatta. Kasvien kehitys on suunnannut yhä suurisatoisampiin ja useimmiten lyhyt kortisempiin lajikkeisiin ja niiden kehittelyssä on otettu huomioon puitavuus. Useat maatiaslajikkeet, kuten maatiasruis ovat lähes kadonneet koska ne eivät pienijyväisyytensä ja helpon karisevuutensa takia sovellu puitaviksi. Myös kaskilajikeet ovat samasta syystä lähes hävinneet. Suomeen tulee myös koko ajan uusia lajikkeita, joita ei alun perin ole ajateltu täällä viljelyyn sopiviksi. Tällaisia ovat mm maissi ja kvinoa

 

Ohra oli aina 1800-luvulle asti suomen tärkein vilja, kunnes ruis syrjäytti sen. Ruoka-aineena sen taas syrjäytti riisi 50-luvulla, vaikkakin viljely-ala on sen jälkeen kasvanut tasaisesti. Tämä selittyy ohran käyttönä rehuksi ja sen viljelyvarmuudesta. Ohraa on kaksi-, neli ja kuusitahkoisena, joiden käyttö on vakiintunut etelässä kaksitahkoiseen ja pohjoisessa kuusitahkoiseen.

 

Ruista on alettu viljelemään jo rautakauden alussa. Ruista käytettiin paljon kaskiviljelyssä, mutta kaksivuoroviljely takasi sille pääviljalajin aseman. Ruis oli myös tärkeä oljen takia, jota käytettiin eläinten kuivikkeena ja rehuna. Ruis oli myös tärkeä materiaali kattoihin ja patjoihin. Kesäruis oli alun perin yleisempi lajike, mutta kaksivuoroviljelyn yleistyessä talviruis valtasi alaa. Rukiista oli myös juhannusruis versio, josta aluksi kerättiin vihantasato ja vasta seuraavana vuonna talvirukiin tapaan jyväsato. Kevätruis on pikkuhiljaa hävinnyt huonosatoisuutensa takia. Rukiinviljely säilytti valta-asemansa 1870-luvulle asti, nykyään rukiita viljellään vähemmän kun kulutetaan.

 

Vehnä on viljelty jo rautakaudelta asti, vaikkakin Suomessa se yleistyi vasta 1900-luvulla. Yleisin vehnälaji oli aluksi emmer, joka oli kuorellinen ja pitkävihneinen. Sen syrjäytti pian pölkkyvehnä, joka oli lyhyt- ja paksutähkäinen. Keskiajalla pölkkyvehnän syrjäytti varsinainen leipävehnä, nisu. Vehnästä on sekä syys- että kevätlajikkeet. 1920-luvulla vehnästä jalostettiin parempia lajikkeita maatiasvehnien tilalle ja viljely ala lähti nousuun.

 

Kauran viljely on alkanut pari vuosisataa ruiksen jälkeen ja sitä käytettiin aluksi lähinnä eläinten rehuna. Tärkein käyttötarkoitus lienee ollut hevosenrehu.  Kaurasta oli sekä pelto- että kaskilaijikkeita ja alun perin suurin osa kaurasta oli musta tai tumma jyväisiä. Vain Karjalassa viljeltiin venäläistä valkoista kauraa. Koska kaura oli pääasiassa rehu ja sillä oli kyky selvitä niukoissa olosuhteissa, se useimiten kylvettiin laihoijin maihin ja kaskeen vasta toisena ja kolmentena vuonna.  Kauran viljely alkoi laajeta 1800-luvulla, sillä kaura soveltui hyvin uusiin viljelytapoihin.

 

Tattaria alettiin viljellä Suomessa 1300-luvulla. Tattaria käytettiin aluksi jauhojen ja ryynien valmistukseen. Tattarin viljely tyrehtyi kaskeamisen loppumisen myötä 1800- luvun puolivälin aikoihin.

 

Nauris oli yleisin viljelty juurikasvi aina 1800-asti, jolloin peruna korvasi sen. Rehunauris eli turnipsi oli pidempää laaja-alaisena viljelyksessä vaikka sekin on sittemmin taantunut.

Myös mm. pellavaa, papua, humalaa ja hernettä kasvatettiin jo keskiajalla

 

Kaskiviljely

Vanhin viljelysmenetelmä on kaskiviljely, joka alkoi Suomessa jo 2400-2000 eaa ja jatkui aina 1800-luvun loppuun. Se oli käyttökelpoinen menetelmä koska sitä voitiin harjoittaa metsäisillä alueilla. Kaskettaessa metsä aluksi hakattiin viljeltäväksi halutulta alueelta ja sitten puut poltettiin, jolloin tuhka loi ravinteikkaan maaperän viljelykasveille ja poltettaessa syntynyt kuumuus auttoi kasveja hyödyntämään ravinteita paremmin hyväkseen. Kasvit käyttivät ravintoaineet kuitenkin nopeasti loppuun joten maa oli jätettävä lepäämään aina muutaman vuoden välein.

 

Suomessa kaskimaahan kylvettiin perinteisesti ruista ja ohraa, vanhempiin ja vähemmin ravinteikkaisiin kaskimaihin kylvettiin usein naurista, kauraa tai tattaria. Viljelyn jälkeen kaskimaa toimi oivallisena laitumena.

 

Kaskiviljelyssä työnjako oli selvä. Naiset, lapset ja vanhukset katkaisivat keväällä vasat, pensaat ja oksat vesurilla. Talonpojat suorittivat kirvein varsinainen kasken kaadon vasta loppu kesästä kun puissa oli täydet lehdet, se lisäsi ravinteikkaan tuhkan määrää. Polttoalueen ympärille raivattiin turva-alue.  Kaadetun puuston annettiin kuivua maassa muutaman kuukauden ennen kuin puut poltettiin.

 Sytyttämisen suoritti perinteisesti isäntä.

 

1700-luvulla metsähallitus alkoi vastustaa kaskiviljelyä metsänhaaskauksena, kuitenkin kaskiviljely piti asemansa pääelinkeinona vielä pitkään 1800 luvun puolelle. 1860 luvulla kaskiviljely menetti arvostustaan metsien puutavaran kysynnän ja arvonnousun vuoksi. Täyskielto kaskeamiselle annettiin 1886.
 

Peltoviljely

Peltoviljelyä ja kaskiviljelyä harjoitettiin pitkään rinnakkain, mutta vähitellen 1800 luvulla peltoviljely rupesi syrjäyttämään kaskiviljelyn. Aluksi peltoviljelyssä oli käytössä yksivuoroviljely. 1700 luvulta lähtien otettiin käyttöön kaksivuoroviljely, jossa peltomaa oli jaettu kahteen osaan, joista toisessa kasvatettiin viljaa ja toinen oli kesannolla. Keskiajalla tuli käyttöön myös kolmivuoroviljely. Siinä peltoala oli jaettu kolmeen osaan, josta yhdessä kasvatettiin syysviljaa, toisessa kevätviljaa ja kolmas osa oli kesantona, niiden paikkoja vuoroteltiin.

 

Kolmivuoroviljely keksittiin keskiajalla ja sillä saatiin lisättyä maanviljelyn tehokkuutta. Vuonna 1492 maanviljely alkoi monipuolistua Euroopasta tuotujen viljelykasvien myötä.  Maanviljelytekniikka kehittyi muun muassa äkeiden ja niittokoneiden ynnämuiden työkoneiden muodossa 1800 –luvulla. Myös kasvinjalostuksen myötä saatiin satotasoa nostettua. 1900 –luvulla tapahtuneen koneellistumisen myötä saatiin työtehokkuus ja peltopinta-alan hyödyntäminen maksimoitua.

 

Koneellistuminen

Koneellistuminen alkoi 1950-1960 -luvulla, jolloin traktorit alkoivat syrjäyttää hevostyövoimaa. Hevosten määrä oli huipussaan 1950 -luvulla jopa yli 400 000 yksilössä. 20:ssä vuodessa määrä kuitenkin putosi alle 100 000 yksilön. Traktorin hankinta ja ylläpito tuli kannattavammaksi hevosen ylläpitoon nähden, sillä hevonen vaati oman osansa sadosta. Koska pelto ala oli vähäinen eikä hevosesta ollut muuta hyötyä kuin työjuhta, oli traktorityöhön siirtyminen kannattavampaa. Nykypäivänä hevostyö on korvattu täysin konetyöllä ja hevosia on enää harrastekäytössä.

 

Lannoitus

Karjanlantaa on käytetty viljelyksessä yhtä kauan kuin eläimiäkin. 1960 -luvulla alettiin suomessakin käyttää apulantaa ja sen kehityksestä kertoo esimerkiksi viljatuotannon kasvu. Kasvua saatiin apulannan avulla 162 % vuosina 1961 - 2005.

 

Luomutuotanto

Luonnonmukainen viljely eli luomutuontanto tuli käyttöön 1980 –luvulla. Sen suosio on vain kasvattanut osuuttaan nykypäivään asti. Luomutuotannon huonojapuolia ovat sen pienet satomäärät sekä rikkakasvien vaikeapoistoisuus. Luomutuotanto on nykyään houkutteleva sekä hyvin tuettu vaihtoehto tavallisen viljelyn tilalle.

 

 

 

 

Elina Friman
Anna Aavaharju
Sara Halme
Antti Rantasalo
Teemu Sammaljoki
Tom Hell´
Niko Ukkonen

 

 

Lähteet

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/kaskenviljely/vaistyminen.htm

http://www.virtuaali.info/opetusmaatilat/index.php?tila_id=1&ohjemappi&kategoria_id=288&kortti=1608

http://www.kirjastovirma.net/ka/kuvat/2674.jpeg

http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_08_06_hevonen.html

www.wikipedia.fi

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/peltoviljely/peltokasvit.htm

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/kaskenviljely/vaistyminen.htm

http://www.virtuaali.info/opetusmaatilat/index.php?tila_id=1&ohjemappi&kategoria_id=288&kortti=1608

 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2017