Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 
Maataloushistoria
Hahkialankoetila
Vanhaa Mustialaa: Entisten mustialalaisten haastattelu
Talonpojasta- maaseutuyrittäjäksi
Puimakone. Janne Mäki
Riihi_Maria Sihvola
Aurojen historia J-P Ollari
Mustialan koneet 2014 - muutokset vuoteen 1930 verrattuna
Kanatalouden historia
Pellava_ Anna Suppola
Vetojuhtana härkä
Luomutuotannon historia.
Lammastalous
Nautojen ruokinta - appeesta seosrehuun
Heinänteko
Pellon perustyöt
Karjanjalostus-Sonni osuuskunnista Viking Geneticsiin
Maatalouspolitiikan historia isojaosta EU-politiikkaan
Hevoskulttuurin muutos
Lannasta lannoitteisiin
Naudan ruokinta ja hoito
Kasvinviljelyn kehittymisen suuret linjat
Heinänviljelystä nurmirehutuotantoon
Viljan korjuu,käsittely ja varastointi
Maidon käsittely
muokkausvälineet
Mustialan lypsykarja 1880-1930 -luvuilla
Metsästyksen historia
Maatila-_ja_sikalarakennukset
Hannulan kartanon navetta
Talouspuutarhan viljelysuunnitelma
Mustialan koneet
Kiertoviljely
Navettarakennusten historiaa
Päärakennus ja sauna
maataloushistoria_2010
Kaski
Laidun
AIV
Sika
Pellava
  Metsästyksen historia
 
Metsästyslaki
 
Metsästyslaki vuosien saatossa on muuttunut moneen kertaan.
Vuonna 1962 Suomessa hyväksyttiin uusi metsästyslaki, jonka seurauksena koko metsästysorganisaatio uudistui. Lain myötä perustettiin metsästäjien omatoimisuuteen perustuva Metsästäjäin Keskusjärjestö, joka sai tehtäväkseen metsästyksen ja riistanhoidon käytännön järjestelyn Suomessa. Muutkin lain muutokset merkitsivät suuria uudistuksia metsästysasioissa. Lain valmistelu aloitettiin virallisesti vuonna 1947. Lisäksi osa metsästäjistä oli toivonut lain uudistamista jo nopeasti edellisen, vuoden 1934 metsästyslain, voimaantulon jälkeen. Vuonna 1921 perustettu Suomen Metsästäjäliitto oli toiminut ennen vuoden 1962 metsästyslakia eräänlaisessa puolivirallisessa asemassa. Se oli metsästäjien itsensä luoma vapaaehtoisorganisaatio, jolle valtiovalta oli kuitenkin antanut erilaisia tehtäviä metsästysasioiden käytännön järjestelyä varten. Ennen lakimuutosta Metsästäjäliitto toimi maan tärkeimpänä metsästysalan järjestönä ja metsästäjien edunvalvojana. Asemastaan johtuen se ei voinut jäädä lakivalmistelun sivustakatsojaksi, vaan se pyrki aktiivisesti olemaan lakivalmistelussa mukana ja teki tiivistä yhteistyötä metsästysasioista vastanneen maatalousministeriön kanssa.  
Yksi suurimmista kiistanaiheista metsästyslain valmistelussa oli metsästysoikeuden ja
maanomistuksen suhde.
Nykyään oudolta tuntuva laki on esimerkiksi ollut, että aikaisemmin ilveksestä, sudesta ja ketustakin on maksettu tapporahaa. Sillä nykyään ilveksien ja susien lupien myöntäminen on tarkassa harkinnassa.
Ennen on saanut ampua myös nykyään rauhoitettuja eläimiä. Mutta Suomen eläinkantakin on uudistunut. On tullut uusia riistalajeja esim. supikoira, kauris.

 
Mitä metsästettiin ja mihin tarkoitukseen
 
Metsästys on aina ollut Suomessa tavallisen ihmisen, arvoasemasta tai varallisuudesta riippumatta, tapa hankkia täytettä ruokapöytään. Metsästyksellä on hyvin vahvat perinteet Suomen historiassa, kylmä ilmasto ja karu maa eivät jättäneet muuta selviytymismahdollisuutta kuin metsästyksen ja kalastuksen. Metsästyksellä oli kuitenkin suurempi merkitys, sillä riistasta sai lihaa ja myös turkiksia talven kylmyyttä varten. Turkikset olivat myös merkittävää kauppatavaraa, jota käytettiin aikanaan myös rahana.
 
Jo Kivikaudelta (8500–1700 eKr.) lähtien suomalais-saamelainen alkuväestö hankki elantonsa kokopäiväisestä pyynnistä, metsästyksestä ja kalastuksesta: hirvi, peura, majava, kana- ja vesilinnut, hylkeet ja kala olivat kaikki kaikessa. Viikinkiajalla (800–1050) suomalaiset hankkivat turkiksillaan ennen muuta aseita, metalleja ja koruja. Pyynnin merkitys elinkeinona väheni Keski-ajalla (1150–1570) varsinkin Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Hämeessä ja Uudellamaalla, sillä maatalous yleistyi nopeasti. Syksyisin pyydettiin lihariistaa hirvestä, peurasta ja metsälinnuista alkaen ja talvisin tiheän karvan aikana turkiseläimiä. Turkikset olivat tärkeitä kauppatavarana ja veronmaksun välineenä. 1600-luvulla kalastus oli elinkeinona metsästystä paljon tärkeämpi, mutta metsästämäänkin pyrittiin takametsissä lähes kaikkialla. Pyydettiin oravia ja muita turkiseläimiä ja lihan vuoksi metsälintuja ja hirviä, pohjoisessa peuroja. Petoeläimiä alettiin metsästää jahtivoutien johdolla myös niiden karjalle aiheuttamien vahinkojen tähden. 1600-luvulla kuitenkin Suomen tärkeimmiksi vientituotteiksi kuuluivat myös vuodat, nahat ja turkikset.  Maatalous oli vakiintunut pääelinkeinoksi ja sen johdosta metsästyksen merkitys huomattavasti pieneni, metsästyksestä alkoi tulla lähinnä harrastus.
 
Nykyään metsästyksen viihteellinen ja kulttuurinen arvo on korostunut, koska yhä harvempi on taloudellisesti riippuvainen metsästyksestä. Metsästyksen luonteen muuttuminen on vaikuttanut myös käytettyihin pyyntivälineisiin ja keinoihin. Metsästys on tältä osin muuttunut eettisempään suuntaan. Metsästyksen merkitys on jäänyt nykypäivinä maanviljelyn ja karjanhoidon varjoon, koska kaikkea ei tarvitse enää hankkia metsästämällä. Metsästys on nykypäivänä suosittu harrastus suomalaisten keskuudessa.  Metsästys on muuttunut elinkeinosta harrastukseksi, mutta erävietti ei ole suomalaisilta kadonnut.
 
 
Metsästysseurojen perustaminen
 
Järjestäytyneen metsästyksen historia Suomessa alkaa vuodesta 1865, jolloin perustettiin maamme ensimmäinen metsästysseura. Seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä seurojen määrä kasvoi, vaikka virallinen perustaminen oli monin verroin hankalampaa kuin nykyisin, säännöt tuli mm. hyväksyttää senaatissa, josta piti saada myös perustamislupa. Varsinkin sortokausina valtiovallan toimenpiteet hankaloittivat lisäksi seurojen perustamista ja toimintaa merkittävästi. Kaikesta huolimatta seurat järjestivät yhteisiä metsästäjäkokouksia. Vuonna 1900 pidetyssä kokouksessa esitettiin ensimmäisen kerran ajatus valtakunnallisen kattojärjestön perustamisesta. Se toteutettiin kuitenkin vasta vuonna 1921, jolloin suurimpien silloisten metsästysseurojen edustajat tekivät päätöksen Suomen Yleinen Metsästäjäliitto - Finlands Allmänna Jägarförbund ry. -nimisen järjestön perustamisesta. Nimistä jätettiin pois yleinen ja allmänna -sanat 1957.
 
Metsästysvälineet
 
Kuinka helppoa esi-isiemme olisi ollut hankkia elantonsa, jos heillä olisi ollut käytössä haulikot ja kiväärit, mutta ei ollut. Oli vain keihäs ja erilaiset jouset. Voimakkaimmat jouset olivat läheltä ammuttaessa huomattavan tehokkaita, mutta tarkkuus oli huono. Tylppäkärkisillä nuolilla eli vasamilla ammuttiin oravia, jolloin nahka jäi ehjäksi ja silloin siitä sai parhaan hinnan.
Aseita tärkeämpiä olivat kuitenkin etenkin syötävän riistan pyynnissä erilaiset pyydykset. Niitä olivat ansat, permit, satimet ja loukut. Niitä viritettiin pyyntipoluille ja käytiin määräajoin tarkistamassa ne. Susia ja peuroja varten kaivettiin kuoppia jotka naamioitiin. Varsinaisen turkiskauden jälkeisenä aikana teeriä pyydystettiin kahalla, jonka houkuttimena oli viljalyhde.
 

 

Kalastusvälineet

 

 

Suomen järvialueilla, jokialueilla sekä merillä on käytetty historiassamme monia eri kalastustekniikoita. Jo esihistoriallisella ajalla on kehitetty kalastustapoja, jotka ovat olleet käytössä useiden vuosituhansien ajan. Tärkeimpiä pyyntitapoja ovat olleet isku-, pisto-, silmukka- ja haavipyynti.

Koukkukalastus on maamme vanhimpia kalastustapoja. Passiivisessa koukkupyynnissä on käytetty luonnonmateriaaleista tehtyjä välinteitä, nimeltään launi ja nokkanen, jotka ovat olleet käytössä pyynnin alkuajoista aina näihin päiviin asti mateenpyynnissä. Launi on kaksikärkinen kalatikku, joka on tehty puusta tai luusta, ja nokkanen on kolmikärkinen puukoukku. Aktiivisessa koukkupyynnissä käytössä on ollut myös uistimia, varhaisimmat ovat ns. lehtiuistimia, joiden vieheosa oli kivestä. Aktiivisen pyynnin välineistö on myöhemmin valtavasti kasvanut ja monipuolistunut onkimisen, pilkinnän, uistelun ja perhokalastuksen kehityksen myötä.

Verkkokalastuksella on myös hyvin vanhat juuret Suomessa, sillä täältä on löydetty maailman toiseksi vanhin verkko. Verkkojen toimivuus ja laatu ovat parantuneet erityisesti 1900-luvun puolivälin jälkeen, kun verkoista on tullut ohutlankaisempia, kestävämpiä ja pienisilmäisempiä. Meri- ja järvialueilla on käytetty pyydyksinä myös mertoja ja katiskoja. Jokialueilla on yleisesti käytetty myös lohimertoja. Merroilla on pyydetty paitsi kalaa, myös nahkiaisia, rapuja ja hylkeitä.

Veneet ovat myös olleet aina tärkeä apuväline kalastuksessa. Kalastajaveneet ovat olleet kantavia, keveitä avoveneitä, joilla on kuljettu sekä purjeilla että soutamalla. Puu on ollut tietysti tärkein valmistusmateriaali. Muiden kalastusvälineiden ohella veneetkin ovat kehittyneet ajan saatossa merkittävästi, säilyttäen kuitenkin alkuperäisen muotonsa ja käyttötarkoituksensa.

           

Koukkuja kivikaudelta                                                    Kalastusverkkoja

http://www.kalastusmuseo.fi/kalastuksenhistoriaa/historiaa.html

http://www.edu.lahti.fi/~matiasko/cgi-bin/historia.html



Suomessa aikanaan yleisimpien riistaeläinten nimiä vierailla kielillä


SuomiLatinaEngalntiRuotsiSaksaRanskaViro
Kivikaudella      
NorppaPusa hispida botnicaringed sealvikareRingelrobbePhoque anneleViiger
Euroopan majavaCastor fiber fiberEuropean beavereuropeisk bävereuropäischer BiberCastor europeenEuroopa kobras
HirviAlces alcesMooseÄlgElchElanPoder
MetsäpeuraRangifer tarandus fennicusforest reindeerskogsvildrenWaldren--
Rautakaudella lisäksi      
MetsäjänisLepus timidusnorthern hareskogshareSchneehaseLievre variableValgejänes

Lähteet:
 
 
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/36721/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-2011092711455.pdf?sequence=1
 
Metsästäjän opas, Esa Niemelä
 
http://suomenmuseotonline.fi/fi/kohde/Suomen+Metsästysmuseo/SMM+1469%3a7?museum=Lusto*+Lapin*+Pieli*+Nurm*+Verla*+Ilomant*+Mets%C3%A4stys*&itemIndex=77769
 
Katso myös:
http://www.metsastys-kalastus.com/artikkelit/karhunkaatajan_kotona.html
 
 
 
Tehnyt: Sami Kivistö, Emma Pääkkölä, Tanja
Ikäläinen, Sanna Niemelä, Heikki Jauhiainen,
Antti Saarikoski, Aino Alanen, Ella Kivisaari,
Erika Uski ja Markus Luoto



 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2017