Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 

Blogit

 
Kirjoittajan esittelyKirjoittajan esittely

Etsi blogista:

Katso uusimmat

Vuosi 2009:
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu


 Viisi viimeisintä merkintää:

2.6.2009
Kaikki päättyy aikanaan

Kaikki päättyy aikanaan, niin myös tämä lysti. On taas aloitettu elämä täällä koto Suomessa, paikassa jonne kuulumme. Kotiin tulon riemun juhlaa on vaikea kuvailla, herkullista ruokaa, ruisleipää, tutuja paikkoja ja rakkaita ihmisiä.

 

Kurjaa oli jättää kaikki ihmiset joihin Skotlannissa tutustuimme, viimeisenä iltana ei itkua pystynyt pidättämään ja tuntui todella raskaalta halata ystäviä viimeistä kertaa. Aika näyttää risteävätkö reittimme vielä toista kertaa vai olivatko nämä hyvästit. Hyvät muistot jäivät ja niitä lämmöllä muistelemme.

 

Aamu valkeni niin kuin aina ennenkin, taksi haki meidät kentälle. Saattamassa olivat kaikki erasmus opiskelutoverimme. Lupasimme pitää yhteyttä ja toivotimme toisillemme hyvää jatkoa.

Kentälle saavuimme painavine laukkuinemme ja maksoimme ylimääräisistä laukuista. Olo oli aika huimaava silmät turvonneina edellisen illan itkemisestä ja järjettömän painavien laukkujen rahtaaminen veti viimeisetkin mehut. Simo oli kiltti matkan varrella ja raahasi Ellinkin 10kg painavaa täyteen ahdattua tietokonelaukkua, koska naisella loppui voimat kesken.

 

Suunnitelmissa on nauttia kesäisestä Suomesta, kouluttaa koirasta hovikelpoinen ja panostaa tulevaan kouluvuoteen, kenelle yritän valehdella?! Ensimmäinen tavoite tulee varmasti toteutetuksi, loput saattavat jäädä haaveeksi.

 

Palataan syssymmällä

<3 Elina


Suomi tuntuu hyvältä. Kotimaahan paluu shôkista, josta olen kuullut varoiteltavan, ei ole tietoakaan. Ehkä se iskee sitten vasta Juhannuksen tienoilla, kun makkara kiintiö ja pää on tullut täyteen.. On ollut upeaa päästä takaisin maatilan askareiden pariin, tai kuten parilla Tzekillä Hillheadissa oli tapana sanoa; ”back to the machine” (tarkoittaa paluuta Skoda tehtaalle).

 

Opiskelu Skotlanissa muutti varmasti meitä molempia ihmisinä ja kehitti maailman kuvaamme. Itse sain henkilökohtaisesti paljon suuruuden hulluja ideoita sekä visioita, miten lähteä kehittämään kotitilaani, sitten joskus kun sen aika koittaa eli ei nyt ihan vielä. Vaihtoaikana tapasimme mahtavia tyyppejä, joita toivon mukaan tapaamme vielä myöhemminkin. Niin, ja onhan sieltä aika moni uhannut tulla vierailemaan Suomessa. Toivotaan parasta! Kun tapaa ihmisiä eripuolilta maailmaa, kuten esimerkiksi aina Keniasta, Tampereelta tai vaikkapa Saksasta asti, on tästä ulkomaanverkostosta varmasti vielä korvaamaton apu tulevaisuudessa. Näin tiivistäen, olen ERITTÄIN tyytyväinen tehtyyn vaihtoon ja jos olisi enempi opintoja jäljellä, menisin ehdottomasti vaikka uudelleen.

 

Tänä kesänä on edessä erikoistumisharjoittelu MTT:en riveissä. Syksyllä palaillaan koulunpenkille ja eiköhän sitten ensi keväänä ala olla toivoa valmistumisesta? Mitäs hittoa sitten tehdään…jos vaikka Skotlantiin traktori kaupoille?

 

Aye, Caramba!

-Simo


Kiitokset kaikille mielenkiinnosta, jotka blogiamme ovat seuranneet. On ollut hauskaa kertoa tapahtumista Skotlannin ihmemaasta. Jos nyt joku opiskelija empii siellä jossain, että pitäisikö lähteä vaihto-opiskeluun vai ei, niin kannustamme ehdottomasti lähtemään! Se on once in the life time experience! Vaihtoon saa tällä hetkellä hyvät tuet ja kaikki muu onkin sitten järjestettävissä.

Kunhan lähtee perus Mustialaisen tavoin avoimin mielin ja hyvällä huumorilla varustettuna, niin pärjää varmasti pitkälle.

 

Vorssasta pojjaat, Krouvissa tavataan!



Auld Lang Syne

(Skotlantilaisen Robert Burnsin runo vuodelta 1788, laulanut Dougie McLean: http://www.youtube.com/watch?v=acxnmaVTlZA )


Should auld acquaintance be forgot,
  And never brought to min'?
Should auld acquaintance be forgot,
  And days o' lang syne?

We twa hae rin about the braes,
  And pu'd the gowans fine;
But we've wander'd monie a weary fit
  Sin' auld lang syne.

We twa hae paidl't i' the burn,
  Frae mornin' sun till dine;
But seas between us braid hae roar'd
  Sin' auld lang syne.

And here 's a hand, my trusty fiere,
  And gie's a hand o' thine;
And we'll tak a right guid-willie waught
  For auld lang syne.

And surely ye'll be your pint-stowp,
  And surely I'll be mine;
And we'll tak a cup o' kindness yet
  For auld lang syne!

For auld lang syne, my dear,
  For auld lang syne,
We'll tak a cup o' kindness yet
  For auld lang syne.







 

25.5.2009
Aamukampa alkaa käydä harvaksi

Fiilikset ovat kuin suvivirttä laulaessa. On käyty viimeisen kerran ostamassa korvatulpat, viimeisen kerran käyty sunnuntai brunssilla, viimeisen kerran käyty salilla… Meillä on vielä yksi tentti Marketing Managementista edessä keskiviikkona ja se on sitten siinä! Kolmatta viikkoa on päntätty Skotlantilaisen maatalouden saloja ja paljon tietoa on tarttunut matkaan. Tentit ovat olleet mukavan haastavia. Kysymykset ovat helppoja kuin mitkä, mutta niihin vastaaminen on itse mahdottomuus.

 

Onneksi Erasmus oppilaita auttaa opettajien myötähäpeä ja saamme käyttää tentin aikana sanakirjaa, sekä puolen tunnin verran extra aikaa. Tentit ovat hieman erilaisia mihin on Mustialan opistolla tottunut. Täällä kokeeseen tulee 4 essee kysymystä joista aina vastataan kahteen, aikaa näiden tuhertamiseen on Erasmus oppilailla kaksi ja puolituntia. Essee kysymykset ovat ehkä suomenkielisinä ihan ok, mutta kun pitäisi ruveta englanniksi selittämään, että mitä tarkoittaa diskonttaus tai mihin/miten tätä käytetään, niin voi olla ettei se ollutkaan enää niin simppeliä.

Mutta kyllä näistä tenteistä nyt aina läpi pääsee! => Unettomia öitä vietetään heinäkuuhun asti kunnes opintopisteet pitäisi kilahtaa tilille.

"Lasten mehuhetki" tortilla iltana

Viikonloppuna pääsimme viettämään ystävämme syntymäpäiviä. Aluksi kokoonnuimme sankoin joukoin Hillheadin pubiin, josta sitten ilta jatkui Aberdeenin keskustaan. Päivänsankari näytti olevan todella otettu kun pieni pubimme raikui ”paljon onneeavaan” laulusta ja onnitteluja tuli paljon.

Viimeisenä yhteisenä sunnuntainamme vietimme Erasmus porukalla ruokailuhetken, jossa mutustelimme tortilloja. Illalla menimme tenttilukupäivän päätteeksi ulos nurmikolle rentoutumaan ja lentopalloilemaan.
Näyttää tosiaan siltä, että pikkuhiljaa on tavaroiden pakkaaminen aloitettava. Vähän haikeata se tietysti on, mutta jos vaikka vielä kerkeäisi kotiin sopivasti rypsin kylvöihin! Niin ja onhan siellä koto Suomessa vielä vaikka mitä kesken jääneitä ”bisneksiä” hoidettavana.


Kokki kolmoset


Lasten "mehu" hetki Hillheadissa


See ya later alligator!

-Simo

19.5.2009
Päivät ovat öitä pidempiä?!

Aloha!
Joko me ollaan kerrottu että täältä on tultava kotiinkin, ensiviikolla torstaina kutsuu kotimaa.

Esseet on palautettu ja nyt painaa stressi tuliaisista ja miten kaikki 50kg saa muuttumaan sallituksi 22kg, ja miten nuo kaikki tavarat mahtuvat laukkuun?!

 
Meistä on tullut kunnon skotteja, minulta löytyy muutama pisama nöskistä ja hiuksien punertumista odotamme. Vielä tarvitsen hieman harjoitusta 15cm koroilla kävelemiseen. Simokin on intoutunut skottimuodista ja viilettäisi mielellään menemään niin että helmat paukkuu! Myös arvostus viskiin on noussut joten Simo korkkasi jo 16 vuotiaan tuliaispullon.

 

Minulle kävi alkuviikosta semmoinen pikku ylläripylläri että lompakko oli ottanut jalat alle. Se vain otti ja lähti. Pölli ajokortinkin mennessään, ei ollut luottofrendi niin kuin kuvittelin. Pitääkin aina sählätä. On kyllä hieman outoa kun ei voi käyttää pankkikortteja ja joutuu aina siirtelemään rahaa muiden tileille tarpeen vaatiessa, ei voi tuhlailla.. tylsää!!


 


Tämän katoamisen ja siitä johtuvan ”masennuksen” takia lähdimme kurkistamaan torstai-illan meininkejä. Täällä on semmoinen torstain ”must see” paikka eli Pearl Lounge, johon hyvällä poppoolla kiiruhdimme. Lapsia kun ollaan, käytiin tietenkin ensimmäisenä testaamassa pallomeri ja pomppulinna, se on vasta elämää! Mielenkiintoinen näkemys ravintolayrittäjältä yhdistää lauma apinoita ja lastentarha. Alakerrassa kun olisi vielä voinut käydä polskimassa altaassa, harmi kun ei sattunut uimarengas mukaan!

 

Kauniiden päivien innoittamina puistossa oleilu ja rannalla käynti ovat olleen mukavaa vaihtelua viileämmän jakson jälkeen. Simo on heittänyt talviturkkinsa jo varmaan helmikuussa ja siitä lähtien käynytkin polskimassa Atlantin valtameressä. Minun varpaat heittivät talviturkin viimeviikolla eikä se vesi niin kylmää ollut kun selvisi ensin siitä shokista. Hulluja suomalaisia!

 

Mäkihyppääjä Järvinen

Lauantaina oli aika rauhoittua seuraamaan euroviisuja, ruokalaan oli järjestetty iso screeni viisujen seuraamiseen ja halukkaille oli myös viereisen watering holen tarjoilu avoinna. Kyllä harmittaa kun Ruotsi meni ja voitti Suomen viisuissakin, ei ole reilua! Harmiin laulettiin suomalaisena ”kansan” laulunakin tunnettu Kummelin ”Jos alkaa pännii, niin…”.

Norjalaisille päivä olikin riemun juhlaa jota jatkettiin vielä seuraavaankin päivään Norjan itsenäisyyspäivän kunniaksi. Tarjolla oli kakkuja, ja muita Norjalaisia herkkuja, minä ja Simo vielä edellispäivästä voipuneina kävimme vain pyörähtämässä paikalla.

 Tänään käytiin beach boulevardilla ihastelemassa aaltoja ja päätettiin oikaista golf-kentän läpi. Golf kentällä meitä vastaan jolkotti erikoinen näky, jota ei kyllä Suomen luonnossa kovin usein kohtaa. Ketturepolainenhan se siinä, pysähtyi tarkastelemaan meitä parin metrin päähän. Ei kyllä ilmaissut ajatustakaan pelosta, katseli vain meitä. Kyykistyi kuin mieltään osoittaakseen, ruikkasi pisut ja jatkoi matkaa.



Kyllä siinä kolme suomalaista seisoi huulipyöreänä, eikä kenellekään jäänyt epäselväksi ketun mielenilmaus siitä, että turha tulla hänen nurkkiinsa kuljeksimaan ja kuseksimaan. Jos täällä ihmiset tahtovat tehdä toisin kuin muualla, täytyy minun nyt todeta että luontokin tahtoo selvästi ajaa väärällä kaistalla.

Ei tänne sen kummempia taida kuulua, palaamisiin!

Elzi



Mörskä jäänyt sään armoille


10.5.2009
Back to the mountains

Ben Macduin huippu on nyt viimein valloitettu! Kahden päivän retkeemme Olivierin kanssa, kuului vaellus Braemarista ensin Carn a´ Mhaim vuoren huipulle (1037m) ja sieltä vihdoin Ben Macduille (1309m). Nousua päivän aikana tuli arvioni mukaan 1000m, eli ihan kiitettävästi. Kunnon hardcore meiningin mukaan, emme sentään viettäneet yötämme vuoristo majassa, vaan päätimme yöpyä legendaarisella Shelter Stonella. Shelter Stone sijaitsee erään vuoren juurella, muutaman tunnin päässä Ben Macduista. Tälle alueelle on pudonnut vuoren huipulta muutamia mahtavan kokoisia kivenmurikoita, jotka nimensä mukaisesti, toimivat hyvinä yöpymis- ja suojapaikkoina. Aikaisemmat vaeltajat ovat rakennelleet kivenmurikoiden alle paikkoja, joissa matkailija on suojassa tuulelta ja sateelta. Eihän se nyt aivan viidentähden hotelli ollut, mutta piti sitä nyt kerran elämässään kokeilla ”kiven sisällä” nukkumista. Ilmastointi huoneessamme toimi ainakin moitteetta!


Huippu on vallattu

 
Viiden tähden majatalomme..

Sikaflunssa on puhuttanut Iso-Britanniassakin ja viikko sitten suljettiin Briteissä neljä koulua oppilaiden sikamaisen käytöksen takia. En tiedä mikä on tämän hetkinen tilanne, mutta luulisin että oppilaat ovat päässeet takaisin opintielle. Jopa meidän SAC:en koulun rehtorimme puhui vakavissaan, että hän saattaa joutua sulkemaan koulun vähäksi aikaan, mutta onneksi tilanne on nyt rauhoittunut eikä uusia tapauksia ole enää löytynyt. Taisimme selvitä sikailusta säikähdyksellä.

 

Tosiaan, nyt on jo paluu lennot varattu. Tänään aamuja oli jäljellä enää 18 ja aamukampa alkaa käydä todella harvaksi. Nyt täytyy nauttia opintiestä täällä niin paljon kuin mahdollista. Kotiin paluun kulttuuri shôkki tässä huolettaa eniten. Suomessahan tunnetusti on aina pakkasta ja suomen metsät ovat kuulemma pullollaan verenhimoisia pingviinejä (tietolähde: skotlantilaisen pubin asiakkaat). Sen lisäksi vastaan tulee suomenkielen oppimisen mahdottomuus sekä vääränpuoleinen liikenne näin täältäpäin katsoen. Mites tästä sit selvitään?

 

Hyvää Äitienpäivää ja terveiset Mustialaan!

-Simo

 

7.5.2009
Kevät toi kesän

Wrights' and coopers' place, Old Aberdeen


Koulunkäynti on raskasta, rinkassa koulukirjat ja pikkurepussa esseet.


Lampaita ja karitsoja koulun pihalla.





Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2017