2.4.2014
''On Paula-lehmä cool...''
Navettavuoro, jonka piti siintää kaukana, kaukana tulevaisuudessa, tulikin vastaan yllättävän nopeasti viikolla 13. Ennakkokäsitys navetasta: erikoinen haju, joka ei lähde irti vaatteista, hiuksista ja tarttuu syöpäliinaankin. Lehmät ovat hitaita ja itsepäisiä, aikainen aamuherätys. Kellä on oikeasti intohimona lehmät? Navettavuoromme alkoi tiistaiaamuna. Saavuimme navettaan pätevän tietämättöminä mistään mitään. Tavoitteena oli viikon aikana löytää sisäinen rakkaus Paulavanukkaita kohtaan. Tiistaiaamuna päästiin heti tositoimiin eli lypsämään ja tekemään päivittäisiä hoitotoimenpiteitä. Ensimmäinen todellinen kohtaaminen lehmän kanssa... en mä kuollutkaan!
.jpg) Viikon aikana pääsimme juottamaan vasikoita, lypsämään, kolaamaan(paljon), viemään lehmiä ulos, pesemään pyykkiä, laittamaan korvamerkkejä (vielä pitää harjoitella), ruokkimaan, tarkkailemaan kiimaa, klippaamaan ja ennen kaikkea leikkimään KARJAKKOA! Edelleen jäi epäselväksi, että montako ihmistä tarvitaan, että lehmän saa lypsylle? Vastaus: PALJON! Toinen järkytyksen aihe oli ensimmäinen kerta Umpilassa. Ohjeeksi annettiin, että hiehoja ei tarvitse pelätä, ne pelkäävät teitä vielä enemmän. Tämä kuitenkin osoittautui vääräksi, sillä osa hiehoista oli pakokauhun vallassa ja muutama niin innokas, että niistä ei meinannut päästä eroon. Ensimmäiset tunnelmat Umpilasta: Uskaltaako tuonne mennä? Viikon aikana maskoteiksi muodostuivat Joiku (kuinka itsepäinen lehmä voi oikeasti olla) ja Jaloviina (nimikin on annettu Mustialan perinteiden mukaisesti).
 Viikonloppu sujui rattoisissa merkeissä julkisivun ikkunoita pesien. Keli oli mahtava ja pystyimme ottamaan aurinkoa. Samalla kuitenkin olimme jonkinlainen Mustialan nähtävyys. Eikö kukaan ole koskaan nähnyt ikkunanpesijää? Kyllä tuli puhtaat ikkunat, railot johtuivat välinerikoista eikä pesijöistä.
 Viikon aikana opimme: ”Jalostuksen periaatteena on valita kaikista hienoimman värinen eläin” ”Koolla on väliä ja tässä sitten puhutaan lehmistä” Paulavanukkaita on erikokoisia ja makuisia, makuvaihtoehtoina suklaa, vanilja, toffee ja lakritsi. ”Seuraavana lypsylle tulee suklaa Paula numero 6” Lisäksi tapasimme 13-vuotiaan supertähden lakritsi Paula Palmikon, jonka turbosuuttimet aiheuttivat pienoisia hankaluuksia. Meille jäi vielä epäselväksi: ”Missä karjakoiden salainen kokoontumispaikka sijaitsee?” Kiitokset Huttulan emännille ruokapaketista, joka muuten oli ILMAINEN ja todella maukas! J Viikko oli kokonaisuudessaan mukava kokemus ja ihanaa vaihtelua rakkaaseen tiimioppimiseen! Emme kuitenkaan ainakaan vielä aio vaihtaa maatalouspuolelle, lehmät kuitenkin ovat ihan kivoja ja hevoset tosi kivoja. Kiitos ja anteeksi Emilia Ilomäki, Susanna Heikkinen ja Heidi Jääskeläinen P.S. Tässä Tiinalle sivistystä: https://www.youtube.com/watch?v=1riT061PjiU
"Heppatytöt" on pärjänneet aina hienosti myös navetassa. Ovat oppineet käsittelemään isoja eläimiä- okei lehmä on eri juttu kun hevonen... mutta kuitenkin.NavettaTIIMINNE toimi hienosti! JH
 | 
