Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 
Luonnon monimuotoisuus
Luonnon monimuotoisuuden tasot
Luonnonilmiöt
Lajin sisäinen eli geneettinen monimuotoisuus
Lajin sisäisellä monimuotoisuudella tarkoitetaan yksittäisen eliölajin perimän vaihtelua populaation sisällä tai eri populaatioiden välillä.Geneettistä monimuotoisuutta voidaan tutkia analysoimalla DNA:n eroja lajin yksilöiden ja lajin eri populaatioiden välillä.
Lajin sisäinen monimuotoisuus auttaa lajia ja sen populaatioita selviämään ympäristönmuutoksista. Monet uhkatekijät kuten taudit, loiset, tuholaiset ja elinympäristöjen saastuminen kohtelevat ankarimmin lajia, jonka yksilöt ovat perimältään hyvin samanlaisia.
Gepardit ovat kehityksensä aikana käyneet läpi niin sanotun pullonkaulailmiön, ja tämän takia niiden perinnöllinen monimuotoisuus on nykyisin hyvin vähäistä. Jos olosuhteet siis muuttuvat äkillisesti, gepardien selviytyminen on vaarassa. Pullonkaulailmiö on ilmiö, jossa yli 50 % populaatiosta tai ekosysteemin lajeista tuhoutuu ja tällöin vaarana on sisäsiittoisuus. Sisäsiittoisilla eläimillä on havaittu olevan enemmän poikaskuolleisuutta ja yksilöiden taudinkestävyys on huomattavasti huonompi.
Lajin sisäisen monimuotoisuuden huomaa esimerkiksi aikuisten perhosten erilaisina kuviointeina ja värityksenä. Lisäksi sitä on myös elintapojen ja eläimillä käyttäytymisen erilaisuus. Lajinsisäistä muuntelua eli myös monimuotoisuutta ilmentävät myös alalajit, joita luonnossa voi tavata ja ihmisen jalostamat kasvilajikkeet ja kotieläinrodut.


Kuva on otettu ilmaisesta kuvapankista:
http://www.imagepark.biz/fi/index.php
 
LÄHTEET:
Happonen, P. Holopainen, M. Sotkas, P. Tenhunen, A. Tihtarinen-Ulmanen, M. Venäläinen, J. 2007. Bios ympäristöekologia. WSOY
http://www02.oph.fi/etalukio/biologia/kurssi1/monimuotoisuus.html
 
Veera LU10A
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2017