Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 
Maataloushistoria
Hahkialankoetila
Vanhaa Mustialaa: Entisten mustialalaisten haastattelu
Talonpojasta- maaseutuyrittäjäksi
Puimakone. Janne Mäki
Riihi_Maria Sihvola
Aurojen historia J-P Ollari
Mustialan koneet 2014 - muutokset vuoteen 1930 verrattuna
Kanatalouden historia
Pellava_ Anna Suppola
Vetojuhtana härkä
Luomutuotannon historia.
Lammastalous
Nautojen ruokinta - appeesta seosrehuun
Heinänteko
Pellon perustyöt
Karjanjalostus-Sonni osuuskunnista Viking Geneticsiin
Maatalouspolitiikan historia isojaosta EU-politiikkaan
Hevoskulttuurin muutos
Lannasta lannoitteisiin
Naudan ruokinta ja hoito
Kasvinviljelyn kehittymisen suuret linjat
Heinänviljelystä nurmirehutuotantoon
Viljan korjuu,käsittely ja varastointi
Maidon käsittely
muokkausvälineet
Mustialan lypsykarja 1880-1930 -luvuilla
Metsästyksen historia
Maatila-_ja_sikalarakennukset
Hannulan kartanon navetta
Talouspuutarhan viljelysuunnitelma
Mustialan koneet
Kiertoviljely
Navettarakennusten historiaa
Päärakennus ja sauna
maataloushistoria_2010
Kaski
Laidun
AIV
Sika
Pellava


Vetojuhtana härkä


Nykyään maanviljelyssä käytetään traktoria vetopelinä, mutta vielä vuosisata sitten härkä oli yleinen vetojuhta peltotöissä. Härkä on voimakas ja kestävä eläin, joka oli helppo lauhkean luonteen takia opettaa auran eteen. Usein kesytettiin kaksi härkää vetopariksi.  Suurimmissa talouksissa saattoi olla useampikin härkäpari.

Härkiä käytettiin yleisesti ympäri Eurooppaa vetojuhtina. Ensimmäiset merkit härkien käytöstä on löytynyt Etelä-ruotsista pronssikauden kalliomaalauksista. Härkiä on siis käytetty yli 3000 vuotta vetojuhtina. Ruotsista viimeisistä härkäpareista luovuttiin 1961. Suomalaiset oppivat hyödyntämään härkää noin 1000 vuotta sitten. Luultavasti taito on peräisin venäjältä, jossa härkiä käytettiin vetojuhtana metsäalueilla. Lounais-Suomi oli tunnettua härkäaluetta.

Härkä oli suosittu vetojuhtana, koska se tuli toimeen vähällä ja vaatimattomalla ravinnolla. Niitä usein ruokittiinkin rukiin oljilla. Ruis oli valtavilja ja pelloista noin 90 % viljeltiin sillä. Härille ei tarvinnut viljellä erikseen heinää vaan pellot saatiin hyödynnettyä muuhun. Hevonen olisi vaatinut viljeltäväksi heinää, sekä kauraa. Myöhemmin maitotalouden kasvaessa ruvettiin heinää viljelemään lehmille ja samalla siirryttiin hevosiin vetojuhtina. Härät olivat viljanviljelyyn painottavien tilojen vetojuhtia.

Härkä oli myös hoidollisesti vaatimaton. Sen sorkat sopivat hyvin savisiin peltoihin, eikä niitä tarvinnut kengittää. Joskus härkää kuitenkin käytettiin myös kovalla maantiellä, jolloin kengittäminen oli välttämätöntä. Vetojuhdiksi valitut sonnivasikat kuohittiin, jotta niistä saatiin rauhallisia ja tottelevaisia. Kuohitseminen oli kivulias, mutta välttämätön toimenpide vetojuhdille.

Härät vetivät auroja ja rekiä, jotka olivat kiinni pitkällä vehmaroaisalla, eli välipuulla.  Välipuu kulki härkäparin keskellä.  Se oli sidottu nahkahihnalla härkäparin sarviin kiinnitettyyn puiseen ikeeseen. Ies oli härän niskan taakse tai otsaan laitettava vetolaite.  Härkäparin kanssa työskentelyyn tarvittiin kaksi miestä. Toinen oli ohjasta ja toinen apumies. Apumies ohjasi härkäparia turparenkaasta lähtevällä narulla, sekä tarvittaessa hoputti härkiä eteenpäin. Apumieheksi kelpasi hyvin lapsi taikka vanhus. Hevosella työskentelyyn ei tarvittu kuin yksi ohjastaja. Aurat olivat puisia ja ne kuluivat nopeasti raskaassa työssä.

Vetojuhtina toimivista häristä alettiin luopua noin vuonna 1880. Härät olivat hevosiin verrattuina hitaita. Hevoset alkoivat korvata härkiä, koska maitotuotanto ja sitä kautta myös heinätuotanto kasvoivat. Nopealla hevosella päästiin parempiin tuloksiin. Hevosjalostuksen ansiosta oli saatu kestävämpiä ja vetojuhdaksi sopivampia hevosia.

Tekijä Jessica Hensel

Lähteet

http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/maanjaot/vetoelaimet.htm

Risto Laine, Härkä oli halpa vetojuhta, Maaseudun tulevaisuus.

Viljelyn vanhimmat vaiheet vielä hämärän peitossa, Maaseudun tulevaisuus, 23.2.1991.

 


 
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2018