Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 
Maataloushistoria
Hahkialankoetila
Vanhaa Mustialaa: Entisten mustialalaisten haastattelu
Talonpojasta- maaseutuyrittäjäksi
Puimakone. Janne Mäki
Riihi_Maria Sihvola
Aurojen historia J-P Ollari
Mustialan koneet 2014 - muutokset vuoteen 1930 verrattuna
Kanatalouden historia
Pellava_ Anna Suppola
Vetojuhtana härkä
Luomutuotannon historia.
Lammastalous
Nautojen ruokinta - appeesta seosrehuun
Heinänteko
Pellon perustyöt
Karjanjalostus-Sonni osuuskunnista Viking Geneticsiin
Maatalouspolitiikan historia isojaosta EU-politiikkaan
Hevoskulttuurin muutos
Lannasta lannoitteisiin
Naudan ruokinta ja hoito
Kasvinviljelyn kehittymisen suuret linjat
Heinänviljelystä nurmirehutuotantoon
Viljan korjuu,käsittely ja varastointi
Maidon käsittely
muokkausvälineet
Mustialan lypsykarja 1880-1930 -luvuilla
Metsästyksen historia
Maatila-_ja_sikalarakennukset
Hannulan kartanon navetta
Talouspuutarhan viljelysuunnitelma
Mustialan koneet
Kiertoviljely
Navettarakennusten historiaa
Päärakennus ja sauna
maataloushistoria_2010
Kaski
Laidun
AIV
Sika
Pellava

Kanatalouden historia

Kanatalous- tuvan nurkasta suuriin yksiköihin

 Kuva 1 Vanhanajan kanala


Kana on ihmiskunnan vanhimpia eläimiä. Suomessa kanoja tiedetään olleen jo 1200 – luvulla. Tällöin vain rikkaimmilla kartanon omistajilla oli kanoja. Vasta 1900 -luvun alussa niiden pito kotieläiminä yleistyi. Kana on erittäin monipuolinen tuotantoeläin, sillä siitä voidaan hyödyntää ravinnoksi niin munat, liha, kuin myös jänteet. Kanantuotannon alkuaikoina otettiin perheissä kanasta irti lähes kaikki mitä saatiin, luita lukuun ottamatta. Kana voi munia useita vuosia, ja kun se tulee tiensä päähän, lihoista saadaan maukasta ruokaa. Sulkia, jänteitä, rustoja ja muita ei-ihan-lihan-veroisia osia voitiin käyttää syöteissä ja pyydyksissä metsästystä helpottamaan, kun taas höyhenistä sai valmistettua pehmeitä ja lämpimiä tyynyjä ja täkkejä.

Tuottavana elinkeinona kananhoidolla on ollut maassamme mahdollisuuksia vasta Suomen itsenäistymisen jälkeen. Sitä ennen Suomeen tuotiin Venäjältä ilman tullisuojaa halpoja munia, joilla tyydytettiin suhteellisen vähäinen kysyntä. 1900-luvun alussa kanojen pito yleistyi, jolloin kanoja pidettiin koko maassa. Viime vuosisadalla kanojen lukumäärä taloissa oli yleensä 10–20 kanaa. Kulutuskaan ei ollut suuri elintason ollessa alhainen ja kananmuna, kananlihasta puhumattakaan, varsin vähän tunnettu ruoka-aine.

Sitten kananhoito alkoi kehittyä, niin että vuonna 1927 maassa oli noin 1,3 miljoonaa kanaa. Nämä tyydyttivät silloisen kotimaisen kulutuksen ja pieniä eriä munia liikeni vientiinkin. Vuonna 1929 tuli voimaan munia koskeva vientipalkkiolaki, joka mahdollisti vientikaupan harjoittamisen. Tämän seurauksena maahamme syntyi monia uusia kanaloita ja perustettiin myös maataloudesta erillisiä liikekanaloita.

Yleismaailmallinen pulakausi vuosina 1929–1932 koski varsin kipeästi maamme talouselämää. Varsinkin pienviljelijät joutuivat tuona aikana hyvin vaikeaan taloudelliseen asemaan. Tällöin ryhtyivät monet kokeilemaan kananhoidolla rikastumista. Toisten esimerkki innosti ja niin kananhoito noina vuosina laajeni tavattoman nopeasti, niin että vuonna 1933 maassa oli hiukan yli 3 miljoonaa kanaa. Kun kananmunan kulutus kotimaassa ei lisääntynyt vastaavasti, jouduttiin suuri osa tuotannosta viemään ulkomaille. Kananmunasta muodostuikin tällöin niin merkittävä vientiartikkeli, että maataloustuotteista vain voita vietiin raha-arvollisesti enemmän.  

Vuonna 1939 alkanut maailmansota katkaisi kanatalouden kehityksen, koska ulkomaisen rehun tuonti loppui eikä ihmisravinnoksi kelpaavaa viljaa saanut syöttää kanoille. Kauppaan tulevat kananmunat varattiin äitien ja pikkulasten ravinnoksi. Myös Talvisodan ja Jatkosodan aika oli maamme kanataloudelle kohtalokasta aikaa, sillä ankaran rehupulan vuoksi jouduttiin kanamäärä vähentämään 0,9 miljoonaan kanaan vuoteen 1943 mennessä.

Vuodet 1944 ja 1945 olivat kanataloudelle hyvin vaikeita, sillä väkirehuista ja viljasta oli pulaa. Munakaupan säännöstely lopetettiin 1.10.1945, ja se antoi voimakkaan sysäyksen kanatalouden kohentumiselle. Tämän seurauksena hinnat nousivat melko korkeiksi. Kun rehujakin alkoi vähitellen saada, rupesi kanatalous voimakkaasti elpymään ja kanamäärä saavutti syksyyn 1949 mennessä jälleen 3 miljoonan rajan. Kananmunankulutuskin oli lisääntynyt niin paljon, että käytännöllisesti katsoen koko tuotanto kului omassa maassa. Kun kanatuotteiden syönti lisääntyi, tarvittiin keinoja munan ja lihantuotannon tehostamiseen. Niinpä kanoja alettiin jalostaa erikseen munintakanoihin ja broilerikanoihin. Munantuotannossa pyrittiin saamaan mahdollisimman paljon hyvälaatuisia munia, jotka sopivat niin ruuaksi kuin ruuanlaittoonkin. Lihasiipikarjalle haluttiin lisätä kasvunopeutta, rehuhyötysuhdetta, ja teurasantoa, eli lihan kokoa. Kanojen terveenä pysyminen oli myös tärkeä ominaisuus. (Siipi.net, Jalostus ja haudonta) Koneellinen haudonta edesauttoi suurien eläinmäärien tuottamisessa, ja sukupuolilajittelu helpotti alkukasvatusvaiheen turhaa työtä (Wikipedia, Kana).

Britanniassa kehiteltiin tuhansien kanojen häkkikanalat ja siirtyminen niihin ja muihin suuriin tuotantokanaloihin alkoi 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Unioniin liittymisen jälkeen kananmunantuotanto on alentunut. Viimeisen 12 vuoden aikana tuotanto on vähentynyt neljänneksen, mutta kuitenkin ylittää kulutuksen.

Kotimainen kulutus on ajasta ennen sotia, jolloin syötiin noin 40 kananmunaa henkilöä kohti vuodessa, huomattavasti noussut. Nykyään kulutus on miltei 11 kiloa henkeä kohti vuodessa. Kananmunan kulutuksen lisääntyminen seuraa melko kiinteästi yleisen elintason nousua ja ruokatalouskulttuurin kohoamista. 
 

 
Kuva 2 Häkkikanala


Broilertuotanto

Kanoista alettiin jalostaa lihasiipikarjaa Amerikassa 1800-luvun jälkipuolella ja varsinainen broilerituotanto aloitettiin vuonna 1926. Yksi merkittävä tekijä massatuotannon kehittämisessä oli D-vitamiinin lisääminen broilerien ravintoon, mikä mahdollisti kasvatuksen myös pimeään vuodenaikaan. Euroopassa broilerituotanto yleistyi toisen maailmansodan jälkeen ja ihmisten elintaso nousi samaan aikaan broilerin valloittaessa maailmaa.

Edistyksellisen askeleen teki kanatalouden asiantuntijana pidetty Erkki Tiitola, joka 1950-luvun alussa kierteli Euroopassa kanaseminaareissa ja toi sieltä tietoa Suomeen.  Vinkki kukonpoikien herkkulihasta kantautui myös Saarioinen Oy:n Reino Avoniukselle, sekä Paperitehtaat Oy:n toimitusjohtaja Juuso Waldenille. Broilerien maahantuonti oli tuohon aikaan kielletty, mutta Saarioisilla oli oikeus kehittää ja jalostaa teuraskananpoikia tilallaan. Herra Walden taas halusi tämän herkun tarjolle mahdollisimman nopeasti, ja hän oli malttamaton odottamaan maahantuontilupaa. Niinpä hän alkoikin salakuljettaa englantilaisia broilerinmunia Suomeen tehtaansa urheiluseuran kanssa.

Suomessa tämä "uusi" broileri esiteltiin tavalliselle väelle ensimmäisen kerran vuonna 1959. 1960-ja 1970-luvut olivat broilerintuotannon kasvuaikaa. White Rock hybridiä tuotiin Suomeen, kasvattajia tuli lisää, ja sopimuksia tehtiin hautomoiden, kasvattamoiden ja teurastamoiden välille. Suuri huolenaihe nousi kuitenkin salmonellan alkaessa levitä maailmalla. Suomessa tähän reagoitiin 1970-luvun alussa salmonellakriisin jälkeen, ja osa broilerikasvattamoista tyhjennettiin ja desinfioitiin ja tapa on yhä edelleen käytössä.

1980-luvulla huomiota alettiin kiinnittää ruuan terveellisyyteen, elintaso nousi ja tekniikka kehittyi, jonka seurauksena mikroaaltouunit yleistyivät kodeissa. Broilertuotannossa tämä muutos antoi aihetta mm. mikroruokien tuotekehittelylle. 1990- ja 2000-luvulla broilertuotantoon on tullut lisää erilaisia säädöksiä ja valvontaa Eu:n myötä. Niillä pyritään takamaan kanojen hygienisyys, ja riittävän "mukavat" elinolosuhteet.

 

Ruokinta

Ruotsin vallan aikana kanojen ruokinta pohjautui lähinnä jätteiden ja ruoan tähteiden antamiseen. Järjestelmällisempi kanatalous alkoi kehittyä vasta 1900-luvun alussa, joten myös järjestelmällisempi kanojen ruokinta alkoi kehittyä ja ruokinnassa alettiin käyttää jätteiden lisäksi juureksia ja erilaisia rehuja. (kananetti n.d., ruokinta n.d. )

Ensimmäisen maailmansodan aikaan ruokinta oli hyvin kallista suuren elintarvikepulan johdosta. Kananmunantuotanto kuitenkin kannatti, koska munista maksettiin hyvin. Ruokinnan kehitys siis jatkui vaikeuksista huolimatta. Vuonna 1939, toisen maailmansodan vallitessa astui voimaan määräys, joka kielsi ihmisravinnoksi kelpaavien rehujen syöttämisen kotieläimille. Tästä syystä myös kanakannat pienenivät, sillä ostorehua ei ollut enää saatavilla ulkomailta.  Ruokinnassa palattiin taas jätteiden ja tähteiden syöttämiseen. (kananetti n.d., ruokinta n.d.)

 

Vuonna 1943 alkoi kanatalous taas elpymään. Rehua saatiin jälleen kanoilla ja esim. kauraa saatiin nyt varata 20kg kanaa kohden vuodessa. Edellisinä kolmena vuotena vastaava määrä oli ollut vaivaiset 6kg. Tilalliset saivat myös kuivarehusekoitusta 1,5kg jokaista luovutettua munakiloa kohden, jolloin myös poikastuotanto elpyi. (kananetti n.d., ruokinta n.d.)

Sotien jälkeen (1944-1945) maailmanlaajuinen elintarvikepula kuitenkin jatkui ja jopa paheni. Tuontirehuja ei ollut saatavilla ja pienet kotimaasta saatavat viljasadot oli käytettävä ihmisten ravinnoksi. Kanojen ruokinnan kehitys ja ruokintamäärät romahtivat jälleen niin pahasti, että tiloilla palattiin muutaman kanan pitoon. Ruokinta toteutettiin jälleen jätteitä ja tähteitä syöttämällä. (kananetti n.d., ruokinta n.d.)

 

Kanan tuotantoympäristön historia

Alun perin kanat ovat olleet ”villi” kanoja, jotka viihtyivät ja elivät parhaiten runsaissa, vaikeapääsyisissä lehtimetsissä. Runsas kasvillisuus antoi suojaa kanoille ja metsissä oli paljon tutkittavaa ja nokittavaa. Syy miksi kanat haluavat nukkua korkealle oksilla ja orrella, on niiden alkuperäinen tarkoitus olla turvassa petoeläimiltä.

1900-luvun puolella alettiin kanoja pitää lihan- ja munantuotannossa teollisessa mitassa. Koneellinen haudonta mahdollisti suurien eläinmäärien tuottamisen. Lattiakanaloiden eläinmäärät kasvoivat paljon, sairauksia tuli lisää ja hoitajia tarvittiin enemmän.

Nykyään häkkikanalat ovat vähentymässä, ne ovat kaukana alkuperäisestä kanan elinympäristöstä.

 

 Kuva 3 Villikana


Kananlannan käyttö

Jo varhain ymmärrettiin, että talon eläinten lantaa voidaan käyttää maanparannusaineena sen sisältämien ravinteiden ansiosta. Kananlantaa entisajan maataloissa syntyi kovin vähän, koska kanoja pidettiin yleensä yksi kappale / henkilö. Kaikki lanta ajettiin kuitenkin tunkiolle, josta se talven aikana tai keväällä levitettiin pellolle antamaan voimaa maahan. Miesten tehtävänä oli viedä lanta tunkiolle. Naisten tehtävä oli levittää se pellolle.

Nykyaikana suurista munintakanaloista sekä broileritiloilta tulee niin paljon lantaa, että se kaikki ei välttämättä mahdu omille pelloille ja levitykseen tarvitaan suuret koneet. Kananlannan varastointia varten tarvitaan iso lietesäiliö, koska lantaa tulee jatkuvasti ja aina sitä ei pellolle pysty ajamaan.

 

Tekijät: Emilia Lakkinen, Salla Mäki, Johanna Mäki, Tuomas Kause, Maria Lahokoski, Kalle Kultanen, Marika Gröhn

 

 

 

 

 

 

 

KUVIEN LÄHTEET:

Kuva 3. Kanan historiaa n.d. SEY. Kana. Viitattu 6.3.2014 http://www.kanatieto.fi/kanatieto/kana/kanan_historiaa

Kuva 2. Häkkikanala n.d. Viitattu 5.3.2014. www.google.fi/häkkikanalat
Kuva 1. http://kauhajokinyt.fi/pukkila/historia/t33.html

 

 

LÄHTEET:

Kanan historiaa n.d. SEY. Kana. Viitattu 6.3.2014 http://www.kanatieto.fi/kanatieto/kana/kanan_historiaa

Kanan historia n.d. Wikipedia. Kana. Viitattu 6.3.2014. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kana


Toivanen, Ensio. 1995. Opin pienkarjanhoitajaksi. Helsinki: YHTEISKIRJAPAINO OSAKEYHTIÖ


Lihan ja kananmunien kulutus. 2013. Maataloustilastot. Viitattu 6.3.2014.
http://www.maataloustilastot.fi/tilasto/14                                                                                                          


Kanan historiaa. 2006. Munanetti. Viitattu 6.3.2014. http://www.munanetti.net/viewtopic.php?f=11&t=136


Kallela, O. 2010. Pieni historia pläjäytys kanataloudesta Suomessa... Viitattu 6.2.2014.
http://kananetti.juttelu.com/viewtopic.php?f=2&t=141


Kananmunien markkinat Suomessa. 2013. Ruokaa ja luonnonvaroja. Kananmunien markkinajärjestely. Viitattu 6.3.2014.
http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/maatalous/maatalouspolitiikka/markkinajarjestelytjasentehtavat/kananmunat/luelisaakananmunat.html

 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2018