Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 
Maataloushistoria
Hahkialankoetila
Vanhaa Mustialaa: Entisten mustialalaisten haastattelu
Talonpojasta- maaseutuyrittäjäksi
Puimakone. Janne Mäki
Riihi_Maria Sihvola
Aurojen historia J-P Ollari
Mustialan koneet 2014 - muutokset vuoteen 1930 verrattuna
Kanatalouden historia
Pellava_ Anna Suppola
Vetojuhtana härkä
Luomutuotannon historia.
Lammastalous
Nautojen ruokinta - appeesta seosrehuun
Heinänteko
Pellon perustyöt
Karjanjalostus-Sonni osuuskunnista Viking Geneticsiin
Maatalouspolitiikan historia isojaosta EU-politiikkaan
Hevoskulttuurin muutos
Lannasta lannoitteisiin
Naudan ruokinta ja hoito
Kasvinviljelyn kehittymisen suuret linjat
Heinänviljelystä nurmirehutuotantoon
Viljan korjuu,käsittely ja varastointi
Maidon käsittely
muokkausvälineet
Mustialan lypsykarja 1880-1930 -luvuilla
Metsästyksen historia
Maatila-_ja_sikalarakennukset
Hannulan kartanon navetta
Talouspuutarhan viljelysuunnitelma
Mustialan koneet
Kiertoviljely
Navettarakennusten historiaa
Päärakennus ja sauna
maataloushistoria_2010
Kaski
Laidun
AIV
Sika
Pellava


Hevoskulttuurin muutos Suomessa

Aleksi Eskola, Noora Heilakka, Sirke Kaunisto ja Noora Kesti
1700-luku
Hevonen oli kulkuväline ja armeijan osa 1700-luvun alussa. Ruotsin vallan aikaan Suomessa oli paljon rustholleja, jotka varustivat miehen ja hevosen kruunun tarpeita varten. Näiden kahden rinnalle tuli 1700-luvulla maataloustyöt, kun härän ohella ryhdyttiin käyttämään hevosta. Suomalaisilla on jatkuvasti kahakkaa venäläisten kanssa. Isovihan päätyttyä 1721 paljon hyviä suomalaisia hevosia oli jäänyt venäläisten käsiin. Suomalainen hevonen oli tunnettu kestävyydestään ja sitkeydestään, jonka takia venäläiset halusivat risteyttää sitä omaan hevoskantaansa.  Suomalainen hevosjalostus oli vasta alkamassa.
 
1800-luku
1800-luvun alussa Suomi siirtyy Venäjän vallan alle. Tämä osaltaan edesauttoi raviurheilun virallista alkamista (ensimmäinen ennalta kuulutettu ravikilpailu järjestettiin 1817). Kuitenkin epävirallisia kilvanajoja on ajettu kylänraiteilla niin kauan kuin hevosta on käytetty kulkupelinä. Venäjän tsaarin tahdosta yritettiin Suomessa aloittaa valtionorijärjestelmällä systemaattinen hevosjalostus. Se ei kuitenkaan onnistunut vielä tuona aikana. Tämän järjestelmän korvasi ruununorijärjestelmä. Vaikka tämä oli toimivampi kuin valtionorijärjestelmä, ei sekään vielä tuonut yhtenäisyyttä hevosjalostukseen Suomessa. Ainoa asia mistä eripuolella Suomea oltiin saamaa mieltä, oli paremman maataloushevosen jalostaminen. Kuitenkin myös suomalaisen hevosen nopeutta arvostettiin siinä määrin, että ensimmäiset valtion sponsoroimat ravikilpailut ajettiin 1865 Hämeenlinnassa. Suuret nälkävuodet (1866-1868) verottivat hevoskantaa noin 16 000. Määrällisesti menetys ei ollut kovin suuri, koska Suomessa oli tuolloin yli 200 000 hevosta. Laadukkaimmat yksilöt myytiin kuitenkin ulkomaalaisille ostajille, jolloin koettiin merkittävä jalostusaineksen menetys.
 
Suomalainen hevonen oli korvannut härän lähes kokonaan maataloustöissä. Se toimi sekä maalla että kaupungissa kulkuvälineenä. Ympäri Suomea toimi kestikievareita, joiden toiminta hiipui vasta 1900-luvun alkupuoliskolla. Kaupungeissa vossikat yleistyivät ja auttoivat ihmisiä kulkemaan. Myös esim. palokunta toimi hevosvetoisesti. Lähestulkoon kaikki tavarakuljetuksetkin ajettiin hevosella. Hevosesta tuli myös merkittävä osa metsätalouden kehittymistä, kun suuret savotat alkoivat Itä- ja Pohjois-Suomessa 1800-luvulla työllistäen, joka talvi noin 200 000 miestä ja 40 000-50 000 hevosta aina koneellistumiseen asti.
Kuva 1. Vuoden 2012 Työhevosmestaruuksien vetokokeessa t. Vokmarin Vappu. (Kesti, N. 2012)
 
1900-luku
1901 perustettiin Suomen eläinsuojeluyhdistys, koska voimassa oleva eläinsuojelulaki oli jäänyt käytännöntasolla olemattomaksi. Hevosen käytettiin kirjaimellisesti loppuun ja työhön pystymättömät eläimet yritettiin myydä markkinoilla kiertoon. Hevosten kärsimyksien vähentämiseksi eläinsuojeluyhdistys ryhtyi käytännön toimiin, jotta hevoset teurastettaisiin ajoissa elintarvikekäyttöön, eikä rääkättäisi hengiltä.
 
Suomenhevoselle perustetaan oma kantakirja 1907. Suomenhevosen asema vakiintui puhdassiitos päätöksen myötä. Kantakirjan jalostuksellinen periaate oli tuottaa ainoastaan työhevosia. Vasta 1924 kantakirja jaettiin työ- ja yleishevossuuntiin, joka mahdollisti myös tyypiltään kevyempien hevosten pääsyn kantakirjaan. Yleishevosen tarve lähti armeijan ratsuhevostarpeesta ja lisääntyvästä ravihevostoiminnasta. Ensimmäiset kuninkuusravit ajettiin Lahdessa samana vuonna.
 
Armeija vaikutti Suomen hevoskulttuuriin merkittävästi 1900-luvulla, sillä armeijan käyttöön tarvittiin paljon hevosia sekä rauhan että etenkin sodan aikana. Suomi itsenäistyi 1917. Itsenäiselle Suomelle hevonen oli ratkaisevassa asemassa kaikissa 1900-luvun sodissa. Varsinkin talvisodassa (1939-1940) hevosia oli palveluksessa enimmillään 65 000 ja niiden avulla toimitettiin käytännössä kaikki kuljetukset sodan aikana. Talvisodan alta joutui paljon ihmisiä muuttamaan itärajalta evakkoon ja tässäkin hevonen oli korvaamaton kuljetusväline. Talvisodan jälkeen evakot muuttivat takaisin kotiseuduilleen vain joutuakseen jälleen pakenemaan jatkosodan tieltä (1941). Vielä jatkosodassakin hevosilla oli iso merkitys, vaikka moottoroitua kalustoa oli saatu jo käyttöön. Hevosia menetettiin sodissa paljon, mutta hevosten kokonaismäärä oikeastaan vain kasvoi. Varsinaisen huipun hevosten määrä koki sotien jälkeen. Hevosia oli enimmillään yli 400 000. Jälleenrakennus ja sotakorvauksien maksamiseksi vauhdilla käynnistynyt teollistuminen vaati paljon hevostyövoimaa. Suomi maksoi Neuvostoliitolle osan sotakorvauksista hevosin eli noin 18 000 yksilöä.
 
Hevoskulttuuri koki ison mullistuksen, kun koneellistuminen alkoi 1950-luvulla. Koneet väistämättä syrjäyttivät hevosen maa- ja metsätaloustöissä. 60-luvun alussa tuli voimaan veromuutos, joka käytännössä ajoi alas viimeisenkin työhevostoiminnan. Vuonna 1967 traktorien määrä Suomessa ylitti hevosten määrän ensi kertaa. Myös puolustusvoimat lopetti hevosten ja hevosmiesten koulutuksen 1970-luvun alussa. Hevosten määrä oli romahtanut kahdessa vuosikymmenessä alle sataan tuhanteen. Hevosten määrä jatkoi laskemistaan huolestuttavaan tahtiin aina 80-luvulle asti, jolloin Suomessa oli enää noin 30 000 hevosta.
 
Suomen hevoskulttuurin pelastajana toimi raviurheilun nousu. Raviurheilu alkoi laajentua, kun lämminveriset hyväksyttiin ravikilpailuihin 1960. Tässä vaikuttajana toimi Kekkonen, joka sai Neuvostoliitosta lahjana 1958 kaksi kantavaa orlov tammaa. Kekkosen hevoset olivat ensimmäisiä Suomen lämminverisiä ravureita, jotka saivat kilpailla Suomessa ja siitä ravitoiminta on vain noussut ajan saatossa. Myös suomenhevosille tuli enemmän lähtöjä raveihin ja sen käyttö ravihevosena yleistyi ja hidasti hevosten määrän laskua. Hevosten määrä kääntyi selkeään nousuun vuoteen 1990 mennessä. Ratsastus on ollut alun perin armeijan upseerien toimintaa. Yleisen elintason nousun johdosta myös siviileillä alkoi olla mahdollisuuksia ratsastuksen harrastamiseen. Suomenhevosten työkäyttö on jäänyt 1900-luvun lopulla marginaaliseksi ja suuret työhevoslinjat sammuivat hiljalleen. Suomenhevosten määrä kävi pohjalukemissa vuonna 1987 kun suomenhevosia oli jäljellä enää 14 000. Suomenhevosen kantakirja jaettiin jo vuonna 1971, jolloin katsottiin tarpeelliseksi kantakirjata työ-, juoksija-, ratsu- ja pienhevoset erikseen.
 
2000-luku
Elintason nousu on mahdollistanut hevosten harraste- ja hyötykäytön. Nykyisin Suomessa on (2012) n.74 000 hevosta, joista suurin osa (n. 25 000) on lämminverisiä ravihevosia. Suomenhevosia on melkein 20 000 ja puoliverisiä ratsuhevosia n.18 800 ja poneja n.10 000. Ravihevostoiminta on kasvanut vuosien saatossa ja se on säilyttänyt asemansa toto-pelin ansiosta. Ratsastustoiminta on monimuotoista ja siinä kilpaillaan useissa eri lajeissa. Myös yksityinen hevosen pitäminen on melko yleistä. Hevosten määrä lisääntyy ja ala on kasvava. Hevonen on muuttunut pakollisesta työvälineestä yhä useammin elämysten tarjoajaksi.
 
Kuva 2. Historian havinaa. O. Aarteen Aprik vetää näytösluontoisesti kantakirjausautoa 1930-luvun tyyliin työhevosmestaruuskisoissa 2012. (Kesti, N. 2012)
 
Lähteet:
 
Erola, J. Saranpää, K. Laine, P. Piminäinen, K. Presidenttien hevoset Ypäjällä. Bookwell Oy, Porvoo. 2012.
Laine, P. 2009. Suomenhevosenhistoria. Ypäjä. Hevosopisto Oy. Opintojakson muistiinpanot ja jaettu moniste.
Pesonen, H. Hankimo, O. Pystynen, V. Peronen, R. Liinaharja Suomenhevosen taival. Otava, Keuruu. 2007.
 
 
 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2018