Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 
Maataloushistoria
Hahkialankoetila
Vanhaa Mustialaa: Entisten mustialalaisten haastattelu
Talonpojasta- maaseutuyrittäjäksi
Puimakone. Janne Mäki
Riihi_Maria Sihvola
Aurojen historia J-P Ollari
Mustialan koneet 2014 - muutokset vuoteen 1930 verrattuna
Kanatalouden historia
Pellava_ Anna Suppola
Vetojuhtana härkä
Luomutuotannon historia.
Lammastalous
Nautojen ruokinta - appeesta seosrehuun
Heinänteko
Pellon perustyöt
Karjanjalostus-Sonni osuuskunnista Viking Geneticsiin
Maatalouspolitiikan historia isojaosta EU-politiikkaan
Hevoskulttuurin muutos
Lannasta lannoitteisiin
Naudan ruokinta ja hoito
Kasvinviljelyn kehittymisen suuret linjat
Heinänviljelystä nurmirehutuotantoon
Viljan korjuu,käsittely ja varastointi
Maidon käsittely
muokkausvälineet
Mustialan lypsykarja 1880-1930 -luvuilla
Metsästyksen historia
Maatila-_ja_sikalarakennukset
Hannulan kartanon navetta
Talouspuutarhan viljelysuunnitelma
Mustialan koneet
Kiertoviljely
Navettarakennusten historiaa
Päärakennus ja sauna
maataloushistoria_2010
Kaski
Laidun
AIV
Sika
Pellava

KARJANJALOSTUKSEN PERIAATE

Karjanjalostuksella tarkoitetaan valintaa, jossa ihminen valitsee tulevan karja-aineksen emät ja isät. Mitä parempi jalostusarvon ennuste vanhemmilla on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös jälkeläiset ovat hyviä. Eläinpääoma on maitotilan tärkein tuotantotekijä, ja siihen täytyy panostaa.

Karjanjalostus on keino parantaa kannattavuutta ja siihen on sijoitettu ja sijoitetaan jatkossakin paljon. Tärkeimmät ominaisuudet lehmällä ovat hyvä terveys ja rakenne. Näihin tavoitteisiin pyritään suunnitelmallisella jalostustyöllä ja korkealla vaatimustasolla.

Jalostusaineksen tuonti sperma-annosten ja alkioiden muodossa on kustannustehokasta ja tarttuvien eläintautien osalta ehdottomasti turvallisempi vaihtoehto kuin elävien eläinten tuonti.

DNA-analyysitekniikoiden kehittymisen myötä erilaisilla geenitesteillä on pystytty poistamaan jalostuskäytöstä tiettyjä geenivirheitä kantavat eläimet. Seuraava edistysaskel on genomisen valinnan käyttöönotto. Genominen valinta tarkoittaa jalostusvalintojen tekemistä eläimen koko genomin DNA:n perusteella. Näin voidaan parantaa arvosteluvarmuuksia ja nopeuttaa jalostusarvostelua.
 

KARJANJALOSTUKSEN SYNTY

Viljanviljelyn aikana lehmät olivat lannan tuottajia, jotka lypsivät noin 700 kiloa vuodessa ja olivat talvella ummessa. Lehmistä saatiin vain vähän lantaa ja sekin oli huonoa. Lehmien ruokinta oli aluksi heikkoa, kunnes ruokinnan merkitys ymmärrettiin ja alettiin käyttämään väkirehuja kartanoiden mallien mukaisesti. Maatalouden muutos viljanviljelystä karjatalouteen alkoi 1800-luvun puolivälissä. Tarkalleen vuonna 1845 tuotiin ensimmäiset Ayshire-rotuiset eläimet suomeen kun Linderin veljekset toivat saksasta lehmän, hiehon ja sonnin. Kartanoissa karjanhoitoa pyrittiin seuraamaan ja karjaa ruvettiin jalostamaan tulosten parantamiseksi. Ayrshire-rotu sopeutettiin Suomen oloihin ja se levisi kartanoista talonpoikaistiloille. Kyliin perustettiin sonniyhdistyksiä, joiden avulla pyrittiin parantamaan karjakantaa. (Lannantuottajista lypsylehmiksi. Maaseudun tulevaisuus 15.7.2002.) Sonniosuuskuntien tarkoituksena oli pitää siitossonnia ja käyttää sitä jäsenten lehmien astuttamiseen (Juuka-seura ry n.d.). Sonniosuuskuntien avulla vähävaraisemmatkin karjankasvattajat pystyivät käyttämään hyvää sonnia karjanjalostustyössään (Nissinen 1928). Kotieläintenjalostus aloitettiin rekisteröimällä ja kantakirjaamalla kaikki eläimet, kun eläin sai korvanumeron sen tiedot pystyttiin yhdistämään sen vanhempien tietoihin.


 

TÄRKEITÄ VUOSILUKUJA JA TAPAHTUMIA

1898 Kuopiossa järjestettiin ensimmäisen Karjanäyttely, joka lisäsi kiinnostusta karjanjalostukseen ja jalostusvalintoja alettiin tehdä ulkomuodon perusteella. Suomenkarjan eri tyyppien välillä ei päästy yksimielisyyteen rodun tuntomerkeistä, joten kutakin tyyppiä ryhdyttiin jalostamaan omanaan. Itä-suomen Karjanjalostusyhdistys perustettiin (ISK).

1899 Riihimäellä järjestettiin ayrshire näyttely jossa palkinnon sai myös Mustialan kartano

1900-luku Suomeen perustettiin  Suomen Ayrshire-yhdistys (SAY), Länsi-Suomen Karjanjalostusyhdistys (LSK), Pohjois-suomen Karjanjalostusyhdistys (PSK),


1920-luku Huomattiin, ettei ulkomuodon pohjalta tehty jalostus johtanutkaan toivottuun tulokseen, joten valintakriteereihin otettiin mukaan tuotoskyky, terveys ja hedelmällisyys.


1930-luku 30-luvulla huippu lehmä lypsi noin 3800 kg vuodessa

1940-luku Keinosiemennystoiminta alkoi ja hyvien sonnien sperma saatiin laajempaan käyttöön. Valkuaispitoisuus otettiin valintakriteeriksi, mutta sitä pyrittiin ensin alentamaan. Myös ISK, PSK ja LSK yhdistyivät Suomen Karjanjalostus yhdistykseksi. Ensimmäinen sonniasema perustettiin. Vuonna 1946 perustettiin suomen ensimmäinen keinosiemennysyhdistys, Varsinais-suomen keinosiitosyhdistys. 1946 Ensimmäinen sonniasema aloitti toimintansa.

1950-luku Valkuaisen osalta jalostustavoite muutettiin valkuaispitoisuuden kohottamiseksi. Hedelmällisyys ja terveys tulivat mukaan kestävyyden edellytyksinä. Sonnien jälkeläisarvostelu suhteellisilla tuotoksilla alkoi ja jalostustietojen laskenta Maatalouden tutkimuskeskuksen tietokoneella aloitettiin. Keskituotos oli tuolloin noin. 2265 kiloa. Lehmää kohden tuli n. 100 kg rasvaa (rasvaprosentti 4,15 ja valkuaista lehmämme lypsivät n. 185 kg (valkuaisprosentti 3,30).

 

1960-luku Maitorotujen teurasominaisuuksiin alettiin kiinnittää huomiota kasvaneen lihankäytön takia, joka johti liharoturisteytyksien lisääntymiseen. Valtio vaati naudanjalostustoiminnan keskittämistä yhteen organisaatioon ja näin ollen kaikkea jalostustoimintaa pyrittiin pyörittämään Maatalouden Laskentakeskuksesta. 1961 Syväjäädytyslaboratorio valmistui, pakastesperman käyttö siemennyksissä aloitettiin (pillerimenetelmä, josta myöhemmin olkimenetelmään). 1969 Kaikki jalostusyhdistykset yhdistyivät muodostaen Suomen Kotieläinjalostusyhdistyksen.


1975 Ryhdyttiin tekemään tilakohtaisia jalostussuunnitelmia eläinaineksen kehittämiseksi lypsykarjatiloilla, koska kaikki jalostusneuvojat saivat käyttöönsä kannettavan atk-päätteen (helpotti ja nopeutti tilakohtaisten jalostussuunnitelmien tekemistä).

1980-luku Tilastomatemaattiset menetelmät tulivat käyttöön. NASTA (1981) perustui tyttärien ensikkotuotoksiin. Tyttärien tuotanto- ja käyttöominaisuuksia sekä sonnin omaa kasvuindeksiä ja 500 ensimmäisen siemennyksen uusimattomuusprosenttia painotettiin niiden arvioidun taloudellisen merkityksen ja periytymisasteen mukaan. Sonneille otettiin käyttöön kokonaisjalostusindeksi. 1983 perustettiin Interbull edistämään nautakarjajalostusta kansainvälisellä tasolla.

1990-luku Myös lehmille tuli kokonaisjalostusarvoindeksi. Sekä aloitettiin eläinmalli BLUP -arvostelujen laskenta. Laskennassa käytetään hyväksi tieto eläinten välisistä sukulaisuuksista ja tyttäriltä hyödynnetään mahdolliset kolme tuotosvuotta. Eläinmallia käytettäessä saadaan arvostelut samanaikaisesti sekä lehmille että sonneille. Alkionsiirtoseminologien koulutus käynnistyy.  1993 Kaikille neuvojille tuli käyttöön kannettavat mikrot, joilla mm. tietojen tallennus pystyttiin tekemään suoraan tiloilla. 1994 Lineaarinen rakennearvostelu käyttöön. 1997 ASMO-ydinkarja, maailman ensimmäinen punaisten rotujen alkionsiirtojalostusohjelman ydinkarja, perustettiin. 1998 Ruotsi liittyy mukaan ydinkarjajalostusyhteistyöhön ASMO-ydinkarjan toimintaan. 1999 Suomen ensimmäinen Opu (Ovum Pick Up) -vasikka syntyy.

2000-luku Koelypsymalli käyttöön tuotosominaisuuksien jalostusarvostelussa. Web-jalostussuunnitteluohjelma wwwJASU jalostussuunnittelun työkaluksi. 2002 Perustettiin Pohjoismainen Jalostusarvosteluyhdistys NAV perustettiin kehittämään Suomen, Ruotsin ja Tanskan lypsyrotujen jalostusarvojen laskentaa. 2004 Asmo -jalostusohjelmasta valittiin ensimmäiset isäsonnit: Asmo Nyyrikki Et, Asmo Ohitus Et ja Asmo Natura.

2005 NAV:n kehitystyön tuloksena laskettiin yhteisesti indeksit hedelmällisyys ja rakenneominaisuuksille. Seuraavina vuosina yhteisen arvostelun piiriin tulivat myös tuotosominaisuudet, utareterveys, poikimaominaisuudet ja muut hoidot. 2008 Julkaistiin ensimmäisen kerran yhteispohjoismaiset kokonaisjalostusarvot Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Tanska, Suomi ja Ruotsi määrittelivät ensimmäisinä maailmassa yhteiset jalostustavoitteet lypsyrotuisille sonneille ja lehmille. Indeksiluku, joka kuvaa tavoitteita on nimeltään NTM eli Nordic Total Merit. Yhteisen arvostelun myötä yksittäisellä keinosiemennyssonnilla on siten sama kokonaisjalostusarvo niin Tanskassa, Suomessa kuin Ruotsissakin. Lehmien keskimääräinen tuotos on noussut 8639 kiloon ja valkuaisprosentti on noussut n. 3,44 %:iin ja rasvaprosentti n. 4,3 %:iin.


 

SUOMEN SUURIN JALOSTUSPALVELU Viking Genetics

Viking Genetics perustettiin vuonna 2008 Ruotsin kotieläinyhdistysten ja tanskalaisen Viking Danmarkin ryhdyttyä yhteistyöhön. Faba liittyi toimintaan vuonna 2009. Näin ollen Viking Genetic: in jäsenistöön kuuluu tänä päivänä yli 30 000 karjanomistajaa. Viking Genetics on pohjoismainen genetiikkayritys, joka vastaa Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa sonnien siementuotantoon liittyvistä toiminnoista ja jalostusohjelmasta. Viking Genetics myy vuosittain lähes neljä miljoonaa siemenannosta. Yli 400 arvosteltua sonnia vuodessa tekee siitä yhden maailman suurimmista jalostusyrityksistä. Viking Geneticsillä on tarjolla punaisten rotujen, holsteinin, jerseyn ja liharotujen siementä. Yrityksen liikevaihto on 25 m€ ja se työllistää yhteensä 170 henkilöä, jotka toimivat eri työryhmissä, navetoissa, laboratorioissa, hallinnossa, jalostusjohdossa, tiedotuksessa jne.

 

Kaikille sonneille tehdään genomitesti jalostusarvon arvioimiseksi. Tätä kutsutaan myös ns. genomivalinnaksi. Sen perusteella vain parhaat sonneista valitaan keinosiemennyskäyttöön. Keinosiemennykseen valituista sonneista tulee vajaan kahden vuoden vanhoina vasikoiden isiä. Nämä vasikat poikivat noin kahden vuoden iässä.  Tiedot lehmien ominaisuuksista kerätään tietokantaan ja lasketaan jalostusarvot ja kokonaisjalostusarvo eli NTM (Nordic Total Merit). Tämän jälkeläisarvostelun sonnit saavat noin viiden vuoden iässä. Siihen sisältyvät tyttärien vastustuskyky sairauksille ja varsinkin utaretulehdukselle, hedelmällisyys, luonne, lypsettävyys, maidontuotanto ja rakenne. Rotukomiteat huolehtivat yksittäisten rotujen jalostuksesta. Niiden työstä vastaavat jalostusjohtajat ja heidän työntekijänsä.

 

 

Tekijät: Lotta Kankaanranta, Helena Huuhanmäki, Heini Kauranen, Emilia Niemistö, Miia Salin, Joonas Mäkitalo, Juho Joutsimatka, Tuomas Jussila ja Henrik Röykkä

 

 

 

 

 

 

Lähteet:

http://www.faba.fi/faba/tietoa_fabasta/yrityksen_historia/nautakarjanjalostus

http://www.evira.fi/portal//2153/?bid=1391

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/ajankohtaista/Uutisarkisto/1999/BFBF1A5BF2C114BEE0430392D0C1FD65

http://www.ayrshire-finland.com/historia/historia1.html

Lannantuottajista lypsylehmiksi. Maaseudun Tulevaisuus 15.7.2002.

Nissinen, T. 1929. Sonniosuuskunnan käsikirja. Helsinki: Pellervo-Seura.

http://www03.edu.fi/oppimateriaalit/lypsykarjanjalostus/

 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2018