Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 
Maataloushistoria
Hahkialankoetila
Vanhaa Mustialaa: Entisten mustialalaisten haastattelu
Talonpojasta- maaseutuyrittäjäksi
Puimakone. Janne Mäki
Riihi_Maria Sihvola
Aurojen historia J-P Ollari
Mustialan koneet 2014 - muutokset vuoteen 1930 verrattuna
Kanatalouden historia
Pellava_ Anna Suppola
Vetojuhtana härkä
Luomutuotannon historia.
Lammastalous
Nautojen ruokinta - appeesta seosrehuun
Heinänteko
Pellon perustyöt
Karjanjalostus-Sonni osuuskunnista Viking Geneticsiin
Maatalouspolitiikan historia isojaosta EU-politiikkaan
Hevoskulttuurin muutos
Lannasta lannoitteisiin
Naudan ruokinta ja hoito
Kasvinviljelyn kehittymisen suuret linjat
Heinänviljelystä nurmirehutuotantoon
Viljan korjuu,käsittely ja varastointi
Maidon käsittely
muokkausvälineet
Mustialan lypsykarja 1880-1930 -luvuilla
Metsästyksen historia
Maatila-_ja_sikalarakennukset
Hannulan kartanon navetta
Talouspuutarhan viljelysuunnitelma
Mustialan koneet
Kiertoviljely
Navettarakennusten historiaa
Päärakennus ja sauna
maataloushistoria_2010
Kaski
Laidun
AIV
Sika
Pellava

Talouspuutarha 1930 -luvulla



Suomessa 1930 –luvulla pihapiiri oli tyypillisesti melko aukea, koska eläimet kulkivat usein pihan poikki laitumelle ja näin ollen hedelmä- ja kasvitarhojen perustaminen oli hankalaa. Kuusi- tai pensasaita saattoi olla reunustamassa pihaa ja suojaamassa viimalta. Koivut ja puukujanteet kuuluivat myös pihapiiriin. Puutarhassa saattoi kasvaa muutama koristepuu, monesti etenkin Etelä-Suomessa vaahtera tai muu jalo lehtipuu, mutta näitäkin oli vähän. Puutarhat ja kasvimaat yleistyivät kuitenkin hitaasti, sillä ajateltiin, ettei kiireisenä aikana ollut varaa tuhlata aikaa ja työvoimaa vähäpätöisiin asioihin.  Kallisarvoista maata ei myöskään haluttu uhrata vihanneksille tai koristekasveille. Ensimmäisinä puutarhanviljelystä kiinnostuivat Lounais- ja Etelä-Suomen talonpojat, osittain ilmastollisista syistä ja osittain siitä, että kartanoiden esimerkit olivat lähellä.

Ennen sotaa alkanut järjestöjen toiminta jatkui 1930-luvulla ja maanviljelysseurojen ja marttayhdistysten konsulentit perustivat ja istuttivat uusia puutarhoja. Kylien emännät
innostivat myös naapurustoa kotipuutarhan viljelyyn. Puutarhaviljelyn yleistymiseen vaikutti myös sodan jälkeinen elintervikepula, joka innoitti raivaamaan pienenkin kasvimaan omalle pihalle. Puutarhaviljelyn yleistyessä neuvonnalliset julkaisut ja viljelyohjeet yleistyivät samalla. Näistä kotipuutarhurit saivat tietoa kasvien viljelystä ja joistakin löytyi jopa tietoa eri vihannesten ravintosisällöstä. Pelkän kotitarvekäytön lisäksi puutarhan tuotteilla oli myös myyntitavoitteita, eteenkin kaupunkien lähellä. Puutahatuotteiden torimyynti toi hieman lisätuloja kotitalouksiin. Hyvinä satovuosina kotipuutarhan tuotteilla voittiin maksaa myös veroja.

Yleisimmin viljelty hedelmäpuu kotipuutarhoissa oli luonnollisesti omena, sen vaatimat ilmasto-olosuhteet olivat 1930-luvulla suotuisat. Vuonna 1937 Puutarha-lehdessä todettiin, että omenanviljelyalue oli kiivennyt 100 km pohjoisemmaksi ilmasto-olosuhteista johtuen. Tämä suotuisa hedelmänviljelykausi päättyi kuitenkin talven 1939-1940 ankariin pakkasiin, jotka tuhosivat suuren osan hedelmäpuista. Samalla tuhoutui myös taimitarhojen taimet, jolloin omenan uudelleenviljely oli hankala aloittaa uudelleen.
Maaseudulla omenapuut kasvatettiin yleisimmin naapurin omenien siemenistä, jolloin vältyttiin ostamasta kalliita taimia. Omenapuiden lisäksi kasvatettiin myös paljon marjoja, suosituimpia olivat mansikat, vaapukat ja herukat.

Vihannesten viljely yleistyi entisestään 1930-luvulla. Viljely aloitettiin kasvitarhoissa eli ryytimailla usein naapurien esimerkistä ja käytettiin samoja viljelymenetelmiä. Peruna oli hyvin yleinen viljelykasvi. Perunan seurana kasvimaassa saattoi kasvaa porkkanaa, punajuurta, lanttua, kaalia, sipulia ja naurista. Maustekasveista viljeltiin tilliä ja kuminaa.

Tomaatti ja kurkku yleistyivät vähitellen. Tomaatti oli aluksi outo tulokas työläisperheissä, mutta sen makuun totuttiin nopeasti. 1930-luvulla tomaattia kasvatettiin jo yleisesti lämpimillä seinustoilla tai kasvihuoneissa. Seuraavaksi rakennettiin kasvihuoneita ja kasvilavoja tomaatille sekä kurkulle.

Kukille ei keskivertotilalla ollut paljoakaan tilaa, koska maa pyrittiin käyttämään mahdollisimman hyvin hyödyksi. Varakkailla tiloilla oli kukkia ja muita koristekasveja. Istutukset olivat joillakin tiloilla hyvinkin runsaita. Yleisimpiä koristepensaita olivat syreenit ja juhannusruusut. Varakkaiden tilojen puutarhassa saattoi olla myös huvi-tai lehtimaja. Päärakennuksiin rakennettin kuisteja ja niiden seinustoilla oli otollisia paikkoja köynnöskasveille.

Kasvihuoneiden pinta-ala kasvoi huimaa vauhtia 1930-luvulla. 1926 se oli 21 000 neliömetriä ja 1936 jo 89 000 neliömetriä ja kasvu jatkui koko 1930-luvun lopun. Kasvihuonepinta-alasta jopa 80 % oli käytössä kukkien viljelyyn. Toinen maailmansota pysäytti kuitenkin kukkien viljelyn kasvihuoneissa, sillä ne tarvittiin vihannesten tuotantoon.

Lähteet:
-Aimo Nummi, Puutarhakaupan historiaa, Siemenkauppiaiden yhdistys ry 1997.

-http://www.edu.fi/oppimateriaalit/kasvikulttuuri/artikkelit/16_omenapuu.htm
-http://www.edu.fi/oppimateriaalit/kasvikulttuuri/artikkelit/16_omenapuu.htm
-http://joypub.joensuu.fi/publications/masters_thesis/leskinen_kansakoulun/leskinen.pdf
-Seppo Simonen, Suomen puutarhatalouden historia, Helsinki 1961 Yhteiskirjapaino Oy
-Erkki Laurila, Puutarhatalouden viisi kehityksen vuosikymmentä, Puutarhaliiton julkaisuja, 1995

Tekijät:
Maria Paulaniemi
Susanna Lemström
Jessica Jokinen
Sanna Jokela
Katri Paakki
Jani Seppälä
Jarkko Anttonen
Kalle Pakkanen



 

 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2018