Tila
Toiminnot
Raportointi
Ohjemappi
Analyysit
Valokuvat
Videot
Blogit
Karttaan

 
Maataloushistoria
Hahkialankoetila
Vanhaa Mustialaa: Entisten mustialalaisten haastattelu
Talonpojasta- maaseutuyrittäjäksi
Puimakone. Janne Mäki
Riihi_Maria Sihvola
Aurojen historia J-P Ollari
Mustialan koneet 2014 - muutokset vuoteen 1930 verrattuna
Kanatalouden historia
Pellava_ Anna Suppola
Vetojuhtana härkä
Luomutuotannon historia.
Lammastalous
Nautojen ruokinta - appeesta seosrehuun
Heinänteko
Pellon perustyöt
Karjanjalostus-Sonni osuuskunnista Viking Geneticsiin
Maatalouspolitiikan historia isojaosta EU-politiikkaan
Hevoskulttuurin muutos
Lannasta lannoitteisiin
Naudan ruokinta ja hoito
Kasvinviljelyn kehittymisen suuret linjat
Heinänviljelystä nurmirehutuotantoon
Viljan korjuu,käsittely ja varastointi
Maidon käsittely
muokkausvälineet
Mustialan lypsykarja 1880-1930 -luvuilla
Metsästyksen historia
Maatila-_ja_sikalarakennukset
Hannulan kartanon navetta
Talouspuutarhan viljelysuunnitelma
Mustialan koneet
Kiertoviljely
Navettarakennusten historiaa
Päärakennus ja sauna
maataloushistoria_2010
Kaski
Laidun
AIV
Sika
Pellava
Päärakennus ja sauna 1930-luvulla


Päärakennus



Maatilan päärakennus historian murroksissa
Maatilat olivat kansan suurimpia työllistäjiä ennen Suomen itsenäistymistä. Teollisuuden kasvaessa tilojen työväki väheni kansan siirtyessä kaupunkien tehtaisiin töihin. Maatilat voitiin jakaa luokkayhteiskunnan mukaan suuria maa-aloja ja runsasta työväkeä hallitseviin aatelisten kartanoihin, muihin suuriin maatiloihin sekä torppareihin, joilla oli omat pienet tilansa suurempien maatilojen mailla. Torpparit itsenäistyivät omiksi pieniksi maatiloikseen Suomen itsenäistymisen alkuaikoina. Tämän seurauksena maatilojen palkallisen työväen määrä pieneni.

Maatilan päärakennus oli kaiken keskus, jossa talonväki asui. Perinteisesti maatalon tuvassa seurusteltiin, kokattiin, syötiin ja nukuttiin, mutta 1930-luvun laman aikoihin suunnitellut talopaketit muuttivat entisajan asumistapoja. Näiden myöhemmin rintamamiestaloina tunnettujen puutalojen alakerrasta löytyi keittiö, makuuhuone ja olohuone, yläkerrassa sijaitsi ullakko ja makuuhuoneita.

II. maailmansodan seurauksena tullut evakkoasuttaminen käänsi kartanoiden valtakauden. Maatiloista lohkottiin osia evakoille, jotta suurin osa sai itselleen talon sekä maapalan jota viljellä. Kartanoiden suurajoista oli tultu aikaan, jolloin talon isännät olivat itsenäisiä pienviljelijöitä.



Rakennusmateriaalit
Rakennustaito oli 1930-luvulla kehittynyttä. Samoista, pitkään käytössä olleista materiaaleista osattiin jo tehdä kestäviä taloja.

Talon kivijalka muurattiin kivistä ja betonista. Taloissa saattoi olla osin maan alle rakennettu eristämätön kellarikerros, jossa saattoi sijaita esimerkiksi vain tarpeen vaatiessa lämmitettävät sauna ja pukuhuoneet. Taloissa oli yleensä kestävä hirsirunko, joka hyvinhoidettuna on lähes ikuinen. Hirsikehikon ulkopuolelle tuli tervapaperi sekä lautaverhous, jonka päällä jotkut käyttivät myös rappausta. Sisäpuolen materiaaleina käytettiin pahvia, jonka päälle tuli tapetti.

Perustukset ja sokkeli olivat talojen heikoimpia kohtia salaojitusten ja sorastuksen ollessa puutteellisia, ja rakentamisessa käytettiin heikkolaatuista betonia. Myös ikkunanaluset mädäntyivät helposti, koska ulkopuolelle oli unohdettu laittaa suojaava pelti tai ikkunan listoitus oli tehty virheellisesti.

Rakennustyylit
Arkkitehtuurillisesti 1930-luku oli Suomessa murroksen aikaa. Koristeellinen aikakausi oli päättymässä ja selkeämpi linja teki tuloaan. Uuden historiallisista esikuvista eroon pyrkivän ajattelutavan, funktionalismin, läpimurto tapahtui Suomessa kivuttomasti ja nopeasti. Sen periaatteita ovat valoisuus, avoimuus ja ilmaisun rehellisyys. Funktionalismin lisäksi lautarakenteiden käyttäminen päärakennuksen rakennusmateriaalina yleistyi. Funktionalismi oli merkittävä arkkitehtuurinen suuntaus joka näkyy vielä nykypäivänäkin rakennusten suunnittelussa ja ulkoasussa.



Huoneet
Päärakennuksessa oli sen verran tilaa kuin sitä oli varaa rakentaa. Yleensä tupakeittiössä tehtiin lähes kaikki mahdolliset työt, siellä niin miehet kuin naisetkin tekivät käsitöitä. Tuvassa tehtiin ruoka sekä syötiin oman väen kesken. Mikäli muualla ei ollut tilaa tai oli liian kylmä, tuvassa myös nukuttiin. Vieraat ohjattiin vierashuoneeseen, jossa saattoi olla myös yöpymismahdollisuus.

Isännällä ja emännällä oli yhteinen makuuhuone, muita huoneita oli yleensä eteisessä, jossa nukkuivat vanhukset, sekä yläkerrassa. Palvelijoille saattoi olla oma huone, tai he nukkuivat tuvassa. Kesäisin lapset ja palvelijat saattoivat siirtyä nukkumaan viileämpiin aittoihin.

Kotityöt
Kodin työt olivat hyvin raskaita ennen jääkaappien sekä sähkö- ja vesijohtojen aikaa. Ruokaa saatettiin vielä säilyttää kellareissa ja aitoissa, joista tarvikkeet piti kantaa eri paikkaan ruoanlaittoa varten.

Liha ja kala säilöttiin suolaamalla, jäädyttämällä, palvaamalla tai kuivaamalla. Kesällä ja syksyllä kerättiin runsaasti sieniä ja marjoja, jotka usein säilöttiin kuivaamalla. Kaikki leipä leivottiin itse ja paistettiin kotiuunissa, ja se voitiin myös kuivata katossa olevassa vartaassa. Ruoka kypsennettiin joko uunissa, takassa tai liedellä. Maitoa käytettiin pääasiassa juuston ja voin raaka-aineena. Voita ei yleensä käytetty itse, vaan se myytiin. Piimä oli yleinen ruokajuoma, maitoa annettiin vain pikkulapsille.

Pyykki pestiin tuvassa, karjakeittiössä tai saunassa, eli paikoissa joissa vesi voitiin kuumentaa ja pyykki keittää. Puhdistusaineina olivat itse tehty saippua ja lipeä.

Siivouspäivänä katto, seinät ja orret huiskittiin ensin puhtaaksi koivun- tai katajanoksasta tehdyllä huiskulla, ja pyyhittiin sen jälkeen kostealla rievulla. Maalaamattomat lattiat puhdistettiin vedellä, hiekalla ja varsiluudalla, maalattu lattia puolestaan pestiin varovaisemmin rievulla pyyhkimällä.



Sauna



Saunan merkitys ja käyttötarpeet
Saunaa on kautta aikojen pidetty suuressa arvossa ja korvaamattomana elämäntapana. Saunaa on tarvittu taloudessa mitä monipuolisimpiin tehtäviin. Siellä on mm. palvattu lihaa, tehty maltaita, käsitelty pellavat ja riihen puuttuessa myös kuivattu viljat. Siellä on myös hoidettu paljon sairauksia, isketty suonta ja kupattu. Saunalla on katsottu olevan myös puhdistava ja rentouttava vaikutus, jopa yliluonnollinen sellainen. Vanha sanontakin kertoo saunan merkityksestä: jos ei sauna, terva ja viina auta, on tauti kuolemaksi. Suomalaisessa maaseutukulttuurissa ihmisen elämä on alkanut ja päättynyt saunassa. Siellä on hoidettu niin synnytykset kuin pesty kuolleen ihmisen ruumis ennen hautajaisia.

Saunassa on myös uskottu asuvan haltian, saunatontun. Saunassa ei ole saanut kiroilla, että saunan haltia ei suuttuisi. Saunassa tai löylyssä on uskottu asuvan muitakin haltioita, tulen ja ukkosen väkeä.

Saunakäyttäytyminen
Saunomistavat erosivat eri puolilla maata. Esimerkkinä saunan lämmitystiheys, kun idässä sauna lämmitettiin vähintään kerran viikossa, useasti jopa kaksi kertaa, se tapahtui lännessä harvimmillaan kahden viikon välein. Raskaina työaikoina sauna saatettiin lämmittää joka päivä. Lämmityksen hoiti lännessä yleensä miespuolinen henkilö, idässä lämmitys taas kuului naisväelle. Myös peseytyminen erosi: Idässä jokaisella oli oma vesiastiansa peseytymistä varten, mutta lännessä jokainen sai vetensä samasta astiasta.

Saunaan menossa noudatettiin tiettyä järjestystä, miehet kävivät saunassa ennen naisia. Yhteissaunominen oli yleistä lännessä, mutta saattoi aiheuttaa jopa paheksuntaa idässä.



Saunarakennukset
Saunojen ulkoasuun ja sijoitteluun ovat vaikuttaneet lähinnä ihmisten harjoittamat elinkeinot ja sitä kautta saunojen käyttötarkoitukset sekä paikalliset rakennustavat. Perinteisesti sauna oli uudistilojen ensimmäinen rakennus, jossa asuttiin. Vasta saunan ollessa valmis ryhdyttiin rakentamaan varsinaista tupaa ja muita rakennuksia tarpeen mukaan. Erilaisia saunatyyppejä ovat maasauna, eräsauna ja riihisauna. Eräsaunoista kehittyi myöhemmin erityistä käyttöä varten tarkoitettuja saunoja, esimerkiksi tervanpolttajien ja hiilenpolttajien saunat, sekä myllysaunat.

Saunan rakentaminen
Tulenarkuus ja vedensaanti ovat olleet tärkeitä seikkoja saunan pihapiiriin sijoittamista ajatellen. Perustukset on useimmiten tehty hatarasti luonnonkivistä, maan varaan. Nurkkiin on asennettu kantavat kivet ja välitila on täytetty irtonaisilla maakivillä. Seinien materiaalina on kautta aikain käytetty honkahirttä. Sitä on käytetty pyöreänä tai se on veistetty suoraksi. Eristeenä on käytetty sammalta ja pellavaa. Saunan säilymisen kannalta tärkein osa on ollut katto ja siihen liittyvä yläpohja. Katossa on käytetty luonnonmateriaaleja, kuten tuohta, olkea tai männystä saatuja särkylautoja. Päreet kuitenkin mullistivat aikoinaan kattorakenteet. Lattiat ovat olleet savusaunojen vaatimattomin osa. Erilaisia lattiamuotoja ovat maalattia, irtolaudat sekä riu’uista ja lankuista valmistettu kiinteä lattia. Ikkunat ovat olleet pieniä ja matalalla. Lämmitystä ja ilmanvaihtoa varten saunoihin rakennettiin lakeisia eli kattotorvia ja räppäniä. Koko maassa, varsinkin pienissä perhesaunoissa, lauteet ovat olleet usein malliltaan peräseinälauteita.

Saunan ja muidenkin hirsirakennusten pystyttämisessä on tarvittu runsaasti työkaluja ja osaamista, sekä fyysisiä ponnisteluja. Työkaluista välttämättömin on ehdottomasti ollut kirves, jota onkin ollut työvaiheiden mukaan useita eri tyyppejä.



Kuvan saunarakennuksesta
Perustus on tehty luonnonkivistä, seinät veistetystä hirrestä. Salvokset pyrstöliitoksin, jotka on peitetty nurkkalaudoilla. Hirsiseinä ulottuu ns. tasakertaan (räystäälle asti), vesikattona on ollut pärekatto. Lattian virkaa on toimittanut maalattia, josta pesuvedet painuvat ulos. Se on voitu peittää puisilla ritilöillä, jotta varpaat pysyisivät puhtaana. Kiukaan vieressä on vesipata, johon vesi on kannettu kaivosta ämpäreillä tai saavilla kaksistaan. Kylmävesisaavi oli saunassa lattialla. Penkillä pidettiin pesuvatia, jossa pestiin. Kaikki astiat ovat olleet puisia. Kiuas on ollut kertalämmitteinen; sitä lämmitettiin monta tuntia jonka jälkeen savupelti suljettiin.


Lähteet
  • Savusauna: ennen ja nyt / Vuolle-Apiala Risto (Multikustannus; Helsinki 2009)
  • Siirtokarjalainen identiteetti ja kulttuurien kohtaaminen / Sallinen-Gimpl P. (Gummerus Kirjapaino; Jyväskylä 1994)
  • Suomalaisen arjen historia 3: Modernin Suomen synty / Haapala Pertti ym. (Welin + Göös; Helsinki 2007)
  • Suomalaisen arjen historia 4: Hyvinvoinnin Suomi / Aalto Seppo ym. (Welin + Göös; Helsinki 2008)
  • Suomen kulttuurihistoria: Koti, kylä ja kaupunki / Saarikangas K., Mäenpää P., Sarantola-Weiss M. (Kustannusyhtiö Tammi; Helsinki 2004)
  • Talotohtori: rakentajan pikkujättiläinen / Kaila Panu (WSOY; Porvoo, Helsinki, Juva 1997)
  • Tuntematon emäntä: kotirintama kertoo / Hintikka Onerva, Häppölä Kirsti (Gummerus Kirjapaino; Helsinki 2007)
  • Tupa / Ranta Sirkka-Liisa, Seppovaara Juhani (Rakennusalan kustantajat, Kustantajat Sarmala; Helsinki 2000)
  • http://www.fi.wikipedia.org/wiki/sauna/
  • http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/
  • https://www.op.fi/op?cid=150592346&srcpl=3/
  • http://www.personal.inet.fi/koti/ismo.varis/Sauna.html
  • http://www.pispala.fi/rajaportinsauna/satavuotta/yhteissaunominen_suomessa.pdf
  • http://www.rakennusperinto.fi/rakennusperintomme/aikakaudet/fi_FI/1930-1970/
  • http://www.saunajaapo.fi/saunan_historia.html
  • http://www.saunasite.com/index-fi/paasivu.htm

Kuvat
Mustialan opetusvälinekokoelmat

Tekijät
Kankaanpää Sonja
Konttinen Tanja
Kuuppelomäki Niina
Mäntyranta Sakari
Rantala Heidi
Saari Ilona
Saine Annina
Toivonen Tuulia
Vainio Tarja
Vasama Antti
Viikilä Hanne-Maria
Välitalo Laura





 

Virtuaalikylä | Uudenlainen oppimisympäristö | 2018