 Katso uusimmat
Vuosi 2013:
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
Vuosi 2012:
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Syyskuu
Kaikki merkinnät
|  | Merkinnät, helmikuu 2012:
27.2.2012
Navetassa viikolla 7
14. päivänä eli ystävänpäivänä alkoi meikäläisen navettaviikko. Tunteet oli aluksi vähemmän positiiviset. Kasvitilalta kun olen lähtöisin ja ainoa kerta kun olen navetassa tai ylipäätään tuotantoeläinten kanssa ollut tekemisissä oli sulanmaan moduulin navettapäivänä. Ja silloinkin lehmät tuntuivat olevan vähemmän yhteistyöhaluisia. Ainakin lypsyasemalla ollessani ¨rouvat¨ pruukas potkia koko ajan. Noh, yritin sitten unohtaa moduulin muistot ja tehdä viikolla työt parhaani mukaan.
Navetan rutiinit olivat aluksi hakusessa, mutta osaavan henkilökunnan neuvoja kuunnellessa, työt tulivat aika tutuiksi loppua kohden. Vasikoiden juottaminen, rehun jakaminen, makuuparsien putsaaminen ja kuivittaminen tulivat tutuiksi. Asemallakin tuli aikaa vietettyä ja kyllä se lypsy alkoi lopulta sujua eikä ¨rouvatkaan¨ enää potkineet. Kaiketi siis jotain opin. Ja loppuviikosta uskalsi olla jo oma-aloitteisempi, kun tiesi mitä piti tehdä. Ehkä kerran viikon aikana tuli sellainen hetki, kun ei tiennyt mitä tekisi. Työtä oli kahdelle harjoittelijalle ihan riittävästi. Aikakin kului loppujen lopuksi nopeasti.
Vaihtelua navetan arkeen toivat salmonellanäytteiden ottaminen. Viikon aikana kaksi lehmää poiki, mutta onnekseni en ollut kyseisiä tapahtumia näkemässä, kun ne tapahtuivat päivällä. Kahden vasikan opettaminen juottoautomaatille oli tapahtuma sinänsä. Kun kumpikaan ei halunnut vapaaehtoisesti mennä sinne. Korvamerkkien laittaminen kuului viikon ohjelmaan. Se meni ihan näppärästi, mitä nyt toinen vasikoista päätti vääntää jännätortun meikäläisen päälle. Vasikat saavat onneksi paljon anteeksi suloisuudellaan. Haalarini sisällä kiipeillyt hiiri sen sijaan ei saanut mitään anteeksi, vaan lensi komeassa kaaressa lantakouruun. Loppujen lopuksi viikosta jäi positiiviset ajatukset ja hyvä maku suuhun.
- Sami Rakkolainen-
Agrologiopinnot ilman minkäänlaista eläintenhoitokokemusta taitaisivat olla melko kevyet?? - vai mitä arvelette? JH
|  | 19.2.2012
Navettaviikko numero 7
Navettaviikko on kohta osaltani ohi, mutta vielä pitäisi suorittaa rästiin jäänyt aamu- ja iltanavetta. Se minkä takia minulle on jäänyt töitä rästiin ei johdu siitä ettei työnteko navetassa kiinnostaisi yhtään. Minulla vaan sattui olemaan muita tärkeitä menoja.
Työskentely navetassa ei ole loppujen lopuksi tuntunut niin pahalta kuin alussa aavistelin. Osaavan ja hyvin neuvoa antavan henkilökunnan puolesta on kömpelöhkö ensimmäinen työpäivä muuttunut jo ajanmittaan paljon mukavammaksi työnteoksi. Alussa oli vaikeaa olla oma-aloitteinen, koska navetan työrutiinit ovat minulle aika vieraita. Nyt kuitenkin voin sanoa, että olen päässyt jyvälle navettatyöskentelystä.
Hyvää navetassa on ollut se, että työntekoon on aina saanut hieman vaihtelua. Aina ei ole tarvinnut tehdä töitä samojen kaavojen pohjalta, minkä takia mielenkiintoa tekemiseen on ollut riittävästi. Yksi mielenkiintoa ylläpitävä tekijä navetassa on myös se, että miten työt saisi sujumaan joustavammin ja nopeammin. Tähän kuitenkin lisään sen kriteerin, että työnjälki olisi aina mahdollisimman hyvä. Joustavuutta on saanut ainakin omaan työhön omalla soveltamisella ja nopeutta sitä mukaa mitä enemmän navetassa on töitä tehnyt. Tutustumista lypsyn aloittamiseen ja lopettamiseen olisi kyllä voinut olla enemmän, sillä se nyt meni minulta vähän heikolle. Mutta kyllä sitä vielä kerkeää oppia. Tiivistettynä kaikki on navetassa ollut ihan mukavaa työskennellä.
Sitten vielä kertoisin muutaman kohdan joihin mielestäni olisi hyvä tulla muutos. Kaikista eniten minua ärsytti kuivikekärryt. Miksi ihmeessä ne ovat niin pieniä? Olisivat tilavampia niin sitä purua ei tarvitsisi koko aika käydä lastaamassa sinne kärryyn. Aikaa vaan menee hukkaan. Niin ja sitten itse lastaus. Lapiointi tuntuu niin kovin hitaalta ja vanhanaikaiselta. Mielestäni lapioinnin voisi korvata niin että pidetään ne purut ylemmässä kerroksessa ja sitten jostain pohjaluukusta tiputettaisiin sitä purua niihin kärryihin. Olisi meinaan huomattavasti nopeampaa kuin lapiointi. Kuivikeasioista vielä sen verran, että minkä takia umpilaan ei ole rakennettu kuivikekärrylle kiskoja kattoon. Se on niin kovin turhauttavaa kävellä lapion kanssa edestakaisin siellä umpilassa. Tehokkuutta voisi siis lisätä etenkin kuivikkeiden ja sen levityksen kohdalta. Tässä nyt oli minun sanottavani.
Veli-Antti Silpola
Tätä kuivitusjuttua ollaan kyllä miettimässä uuden navetan osalta. Olimme juuri tilareissulla tutustumassa uusiin navetoihin ja terveiset olivat, että kuivitukseen olisi syytä panostaa - oli jäänyt heikoille osalla käyntitiloistammekin. JH
| | 19.2.2012
Navettaviikko 2
Navettaviikko 10.1 – 16.1.2012. Siitä se sitten alkoi ensimmäinen navettapäivä tiistaina klo. 14.30. Olen aikaisemmin ollut navetassa sulamaan moduulin aikana yhden päivän. Kaikki oli oikeastaan uutta ja outoa. Siksi hieman jännitti mennä navettaan. No onneksi vastassa oli ammattitaitoinen henkilökunta, joka opetti miten navetassa toimitaan. Vuoro alkoi aina sillä, että kiskoit haalarit niskaan, saappaat jalkaan ja tallustelit navettaan, missä lauma nälkäisiä vasikoita tervehti sinua. Päivän toimet oli melko samanlaisia joka päivä, niin rutiinin oppi nopeasti.
Lypsyllä oli mukava päästä oppimaan kuinka lypsyasemalla toimitaan ja kuinka lehmiä käsitellään. Hankalinta siinä hommassa on vaikeimmat tapaukset, jotka potkivat ja teki kaikki mahdolliset kepposet. Varsinkin osa teki kepposia vain meille opiskelijoille. Parhaimmalle öykkärille laitettiin potkuraudat molemmin puolin.
Pieniä jännityksen hetkiä koimme viikonloppuna, kun sähköt pätkivät juuri, kun oli lypsy pahasti kesken. Onneksi muutaman 15 minuutin sähkökatkon jälkeen saimme jatkettua lypsyä normaalisti. Viikon aikana tuli opittua sekin, että kannattaa sulkea kaikki portit ennen, kun lähtee ajamaan lehmiä lypsylle. Muuten ne juoksentelevat iloisesti pika sprinttiä pitkin navettaa.
Hienoin kokemus navettaviikon aikana oli päästä katsomaan, kun sorkanhoitaja kävi hoitamassa lehmien sorkat. Sorkan hoitaja toi tullessaan sorkanhoitotelineen, mihin lehmä laitetaan kaulasta kiinni ja nostetaan liinalla ilmaan. Laitteessa lehmän jalat nostetaan yksi kerrallaan hydrauliikan avulla ilmaan, jotta sorkkaa olisi helpompi työstää. Lehmät olivat melko rauhallisia ”manikyyrin” ajan, mutta tokihan tässäkin hommassa löytyi niitä, joille sorkanhoito oli uutta ja ihmeellistä ja piti kokeilla pääseekö siitä häkistä pois. Muutamalle lehmälle jouduttiin laittamaan kenkä, jotta saadaan sorkka paranemaan.
Siinäpäs oli hieman minun kokemuksistani navettaviikosta. Navetassa oli sen verran mukavaa, että voin mennä toistekin. Kiitos navetan henkilökunnalle kivasta viikosta ja ennen kaikkea kärsivällisyydestä.
-Taru Mäkihalvari-
Sähköt päälle ja portit kiinni, niin homma toimii. Sorkkahoito on nykyisille lehmille aivan välttämätön juttu! JH
| | 16.2.2012
Navettaviikko 41
En ollut kovin innoissani navettaviikon alkamisesta. Onhan sitä jo ammattikoulun aikana kolme navettaviikkoa suoritettu ja navettaharjoittelukin takana. Lypsyasemakaan ei ollut uusi juttu. Huonolla asenteella ei pitkälle pötkitä ja pyrin oppimaan jotain uutta vertailemalla jo opittuja ja nähtyjä asioita koulun navetan toimintaan. Onneksi navettatyöt ovat aina minua miellyttäneet ja viikko menikin loppujenlopuksi oikein hyvissä mielin.
Jotta pääsi töitä tekemään niin piti olla aktiivinen, ehkä jopa hivenen mielikuvitusta tarvittiin kun alkoi aika käydä pitkäksi, erityisesti jos et ollut lypsämässä. Olin innokas kokeilemaan rehunjakovaunua, jollaista en koskaan aiemmin ole päässyt käyttämään. Koin sen hivenen kömpelönä rehunjakotapana, mutta ajan kanssa senkin käyttöön olisi varmaan tottunut.
Uutta käytännössä oli myös pöytä seinän vieressä, jolloin ruokaa jaettiin vain toiselle reunalle.
Miellyttävästä viikosta kiitokset ammattitaitoiselle työväelle jonka ansiosta opin ja ymmärsin uusiakin asioita.
Tanja Ikäläinen
Aina oppii uutta - se on asenteesta kiinni JH
| | 13.2.2012
Huuruinen navettaviikko 50
21.12.2011
Joulu on jo ovella, kulkuset kilkattaa ja tontut kurkkii ikkunoista. Onneksi on pienet jouluostokset suoritettu ennen navetta"ginestä", koska ensi viikonloppunahan jo tuo joulu koittaa.
Navettahommat alkoivat meikäläisillä poikkeuksellisesti vasta keskiviikkoaamuna, koska tiistaina oli jokin ylitärkeä ensiapukurssi. Viittä vaille kuusi sitten laahustin kohti navettaa ja mietin mistäköhän sinne edes kuuluu mennä sisälle, onnekseni Maarit löytyi tuolta hyiseltä pihalta ja hänen perässään löysin oikean oven.
Vaikka MPT:n olen joskus kauan kauan sitten käynyt niin navettatyöt ovat suhteellisen vieraita. Ensimmäisen aamun kävelin periaatteessa Maaritin perässä ja yritin tehdäkin jotain. Meidän onneksemme pihatosta juurikin se pisin lantaraappa oli hajonnut, oli mukavaa aamujumppaa kolailla ainakin kuution verran lantaa käsikolalla tykille. Parina ekana kertana kun navetassa olin niin en pahemmin lypsylle ehtinyt, mutta kun töistä tuli rutiininomaisia niin alkoi jäädä joutoaikaakin.
Harmikseni yhtään vasikkaa ei syntynyt viikon aikana, mutta sentään yksi lehmä siemennettiin. Välillä siirreltiin vasikoita yhteiskarsinaan ja opetettiin niitä juomaan maitoautomaatista sekä muutama korvamerkkikin päästiin laittamaan. Uusi ruokinta-automaatti otettiin myös käyttöön tällä kyseisellä viikolla, kätevä verrattuna edelliseen. Nyt ei tarvinnut muuta kuin täyttää kone ja asettaa haluttu ruokinta-aika.
Viikonloppu navetassa menikin melkolailla seisoskellessa, eihän meitä oppilaita ollut paikalla kuin 8 silmäparia ja tietenkin hoitajat päälle. Siinä alkoi olla tungosta lypsymontussa kun jokaisella oma lypsettävä sekä muutama sivustaseuraaja. Iltapäivisin varsinkin aika tahtoi mennä heinäkasan pehmeyden ja hiirien herätystaidon testauksessa...
Se pitää sanoa ettei iltamien näytelmäryhmän treenit, iltamat, kasvibilsan tentti ja navettavuoro sovi samalle viikolle, melko hapokasta voisin sanoa...ja niinhän se olikin.
-Markus Luoto-''
Joskus pyrkivät nuo hommat kasautumaan.... JH
| | 9.2.2012
Navettaviikko 48
Ai että asemalla lypsäminen on sitten kivaa! Tämmöinen melkein kaupunkilaistyttö kun on tottunut vähän modernimpaan toimintaan tuolla lypsynsaralla, eli lypsyrobotteihin, noihin ihmisen viisauden koneellistumiin (tai sitten ei :) Parsinavetassakin on viimeeks tullut lypsettyä joskus ennen EU:ta, eli hetki on vierähtänyt. Siinä välissä ainoa käsin lypsy on suoritettu varsoneille tammoille, ja epäkiitollisempaa hommaa saa hakea, onneksi niitä ei sitten ihan oikeasti tarvitsekaan lypsää.
Mutta siis itse asiaan eli navettaviikkoon: kaikki olivat ehtineet varoitella siitä, että siellä saa seisoskella aika paljon kun porukkaa on ihan ruuhkaksi asti, mutta meidän viikolla ei kyllä ollut ainuttakaan MPT:läistä, paitsi tiistai-iltana, joten kädet taskussa ei tarvinut seisoskella. Lypsäminen on kivaa, kuten jo alkulauseessa mainitsin, eikä muissakaan hommissa ollut valittamista, perusjuttuja. Mielenkiinnolla odotan, miltä uusi navetta tulee sitten joskus näyttämään, koska onhan tämän navetan ratkaisuissa jouduttu tekemään kompromissejä. Sinänsä sääli kuitenkin kun rakennetaan uutta, koska Mustialan navetan ulkosivu on hieno ja sopii niin hyvin miljööseen.
Lantaraapoista voisi mainita sen verran, että hyväksi onneksi ne alkoivat prakata vasta sunnuntaina, ja silloinkin ainoastaan Umpilassa ruokintapöydän puoleinen raappa ei liikkunut, joten pääsimme muiden tarinoita kuunneltuamme aika vähällä. Yksi vasikka syntyi viikon aikana ja se sai nimekseen IFA. Vasu tosin oli syntynyt jo yöllä ja vietti ensin aikaa emonsa kanssa, mutta sitten kun se siirrettiin yksilökarsinaan niin Meri ja minä opetimme vasikan juomaan tuttiämpäristä. Toinen vasikka siirrettiin Ifan tieltä kavereiden sekaan, ja sekin sai hieman opetusta maito-automaatin käytössä.
Kaiken kaikkiaan viikko meni nopeasti ja joka aamu (sekä ilta) oli ilo mennä navettaan, vaikka loppuvaiheessa aloimmekin jo hieman laskea jäljellä olevia aamuja ja iltoja, tämä ainakin minun kohdalla siksi, että koska en asu Mustialassa, koulupäivät venyivät joka päivä paitsi viikonloppuna 12h mittaisiksi.
Odotankin jo innolla kesäharjoittelua saksalaisella maitotilalla! Sanna Lahtinen
Hieno valinta maitotila ja ulkomaan harjoittelu - varaudu kuitenkin pitkiin päiviin..... JH
| | 7.2.2012
Navettaviikko 3
Lähtökohdat navettahommista on aika suppeat itse asiassa. Olen ollut yksittäisiä kertoja lomittajan mukana navettahommissa ja mitä nyt isän mukana sorkkahommissa. Mutta viime kerrasta onkin jo aikaa monta vuotta. Likaisia, haisevia ja fyysisesti raskaita hommia silti en pelkää, koska hevosenhoitotyössä siihen on jo tullut totuttua.
Innolla ja vähän ehkä jännityksellä odotin alkavaa viikkoa. Oli kiva päästä lehmien seuraan, koska mitkä vaan eläimet ovat minulle rakkaita. Alkuviikosta kertasimme rutiinit. Opastusta olisin ehkä kaivannut aluksi enemmän, mutta sittenpähän kyselin kaiken näköistä. Erityisesti uutta opin alkuviikosta, kun tein solunäytteen maidosta. Se oli erityisen helppoa kun maitoon ei tarvinnut lisätä kuin solunäyteainetta. Minusta koulun navettatyöt ei ole erityisen fyysisesti raskaita. Kaikki on tehty helpoksi verrattuna hevosten hoitoon. Mutta tietenkin paljon raskaampitöisiä pihattonavetoitakin varmasti löytyy. Lehmien hoito ei ole niin tarkkaa, kuin mitä hevosten ja sehän on päivän selvää, koska ne ovat tuotantoeläimiä. Itseäni hieman hirvittää, kun kaikki on niin elektronista, että jotenkin kauhistuttaa, kun ei niihin voi ikinä sataprosenttisesti luottaa. Esimerkiksi ruokinta-automaatteihin, jos niissä pettää joku ja automaatti päästää kaiken ruuan syötäväksi niin siinähän voi ammu poksahtaa. Henkilökohtaisesti tykkään olla lypsyasemalla lypsämässä koska siinä ollaan kontaktissa lehmiin ja lempipuuhaa on myös lehmien ajaminen. Lypsyasemasta on tullut positiivinen vaikutelma koska siellä on ergonomista työskennellä ja helppoa, mutta pieni miinus on työtehon hitaus. Vasikoiden juotto on erittäin rauhoittavaa työtä ja mieluista tietenkin. Jollakin vasikalla oli vähän ripuliongelmaa ja yritimme seurailla joka päivä vasikoiden terveydentilaa. Perjantaina sain katsella, kun yksi lehmä siemennettiin.
Korvasin yhden illan viikolla neljä keskiviikkona ja silloin oli kiva ekstra lypsyhommassa. Otettiin jokaisesta lehmästä lypsyn lopuksi solunäyte maidosta näytepurkkeihin, joissa oli lehmän korvanumero. Näytteet ilmeisesti lähetetään meijeriin kerran kuussa.
Tiivistettynä pidin navettaviikosta ja varsinkin niistä lehmistä.
- Sanna Niemelä
Näytteet taisivat olla tuotosseurantanäytteitä: niistä määritetään solujen lisäksi rasva ja valkuainen - taisin kysyä tentissäkin?? JH
| | 6.2.2012
Navetta viikko 5
Navetta terveiset lehmien ihmeellisestä maailmasta. Tähän maailmaan täytyy perehtyä osana Mustialan opintoja. En tiedä onko siitä sen ihmeellisempää hyötyä oppimisen kannalta ellei aio ryhtyä maitokarjanhoitajaksi. Navettatyö on työtä muiden töiden joukossa. Toiset sitä rakastaa ja toiset puolestaan inhoaa.
Itse maito on hieno tuote, jota tullaan tarvitsemaan aina ja kaikissa elämän vaiheissa. Navetat ovat tosin erilaisia - uudet helppoja mutta vanhemmat työvaltaisia. Mustialan navetta alkaa olla tiensä päässä ja rakennuksesta voidaan kehittää jotain uutta ja hienoa, jos vain rahaa löytyy. Jokioisten MTT on elävä esimerkki navetan uusiokäytöstä. Mustialan navetan vahvuus on sen osaava henkilökunta. He jaksavat opastaa ja näyttää konkreettisesti miten työ tehdään kunnolla. Tämä on asennekasvatusta, jota tarvitaan työelämässä. Nuorille ihmisille olisi kuitenkin tärkeätä saada pysyvä työpaikka, eikä pelkästään lyhytaikaisia työsopimuksia. Pätkätöissä ei voi luoda juuri minkäänlaisia tulevaisuudensuunnitelmia ja tärkeät asiat siirtyvät hamaan tulevaisuuteen. Jos joku päättäjistä sattuuu luklemaan tämän kirjoituksen, niin ehdottaisin Anetelle ja Amandalle vakituista työpaikkaa. Tämä olisi varmasti molemmille osapuolille hyvä vaihtoehto!
Lopuksi helppo kysymys eläiten ihmeellisestä mailmasta. Lehmä, hevonen ja koira kiistelivät kuka heistä on tärkein eläin sotatilanteessa. Hevonen sanoi: Minä vedän raskaita ammuskuormia ja olen siksi tosi tarpeellinen sotatilanteessa. Koira sanoi: Minä pystyn haistamaa vihollisen läsnäolon ja miinakentät ja olen sodan kannalta ehdottomasti hyödyllinen. Viimeksi lehmä sai puheenvuoron ja sanoi: Minä osaan ammua. Tämän tarinan opetus on siinä, että lehmä on tärkeä niin sodassa kuin rauhassakin.
Navettaterveisin Jouko Paikkari
Varis kiusasi sikaa. Sika kanteli lehmälle. Lehmä sanoi, jos et heti lopeta mä ammun. Taitaa olla juttua tämäkin. JH
| | 2.2.2012
Navetassa viikko 43
Tiistai iltapäivällä astelin koulun navettaan ensimmäistä kertaa, olin minä ollut navetassa ennenkin, mutta en ollut tehnyt noita arki askareita. Ainoastaan auttanut muutamaa vasikkaa ulos. Oli minulla silti jonkin näköinen käsitys mitä siellä tehtäisiin. Ei siis muuta kuin haalarit niskaan ja käskyn jakoon. Ensimmäiseksi me saimme kärrätä huonon paalin pois ja tämän jälkeen ajettiin taas uusi paali tilalle. Tälä kertaa viikon aikana oli useampia huonoja paaleja ja jouduimme monen kertaan käräämään huonoa rehua lantalaan. Kuitenkin opettelin tänään avantin käyttöa ja ei se nyt kovin hankala laite ollut. Ei muuta kuin paali kyytiin ja rehut pöydälle ja sitten hoitamaan umpilan puolta. Siellä lantojen kolaus ja rehun jako. Tämä hoidettiinkin talikon kanssa, mutta ei se tahtia haitannut. Kun saimme umpilan kuntoon pääsimme auttamaan siemennyksessä. Melvin siemensi ja me avustimme vieressä. Tämän jälkeen oli vasikoiden ruokinnan vuoro. Hieman silöreheua ja sitten väkirehua joka oli mullin herkkua. Tämän jälkeen vielä pienet juotettiin. Sitten karsinoiden kuivitus ja ajamaan lehmät lypsylle. Tällä kertaa Melvin hoiti lypsyn ja me kuivitimme pihaton. Ei ollut kovin hankala ja homma ja sitten odoteltiinkin jo lypsyn loppua jotta päästiin pesemään lypsytilat. Tämä toistuikin sitten joka päivä, tai tottakai välillä myös lypsettiin. Se oli mielestäni mukavaaa homma ja se sujui yleensä aikas nopeasti kuin pääsi ensin vain vauhtiin. Lanta kuljettimet sohlasivat jällen paljon päästiin huuhtomaan lannat pois kourusta pariin kertaaan ja kolme kertaa se tyhjennettiin kolaamalla lanta eteenpäin. Ihmetteln vain suuresti miksi koulu ei korjaa lanta kuljetinta kunnolla ja niin että se toimisi yli viikon. Kaiken kaikkiaan viikko sujui mukavasti ja pääsin oppimaan jotakin uuttakin. Taisi olla vain lyhyt aika, koska jäi mukava olo navettaviikon jälkeen.
Sami Kivistö
Lantakoneet ovat ikuinen riesa - erityisesti koulutiloilla: opiskelijoiden kertomaa ja kokemaa JH
| |
|
